Nuorten liikenneonnettomuudet nousevat julkiseen keskusteluun aika ajoin. Useimmiten silloin, kun sattuu onnettomuus, jossa on mukana useita nuoria. Pitkällä aikavälillä nuorten turvallisuus liikenteessä on kuitenkin parantunut, vaikkei sitä äkkiseltään uskoisi mediajuttujen perusteella.
Kun verrataan muihin Euroopan maihin, Suomessa 15–24-vuotiaiden liikenneturvallisuus on alle EU:n keskitason. Norjalaiset taas ovat tehneet erinomaista työtä, tästä tarkemmin jutussa Norja on nuorelle turvallinen maa. Mitä meidän pitäisi tehdä Suomessa, että nuorten liikenneturvallisuus paranisi? Jokainen uhri liikenteessä on turha inhimillinen tragedia.
Pitkäjänteinen yhteistyö monien eri toimijoiden kanssa edistää liikenteen turvallisuutta. Tarvitaan liikennekasvatusta kouluissa ja kotona, kuljettajakoulutusta ja poliisivalvontaa sekä tarvittaessa lakimuutoksiakin. Voisiko 17-vuotiaalle myöntää poikkeusluvalla ajokortin vain rajatuin ehdoin, vaikkapa vain harrastus- tai opiskelupaikalle liikkumista varten? Tai voisiko ehto rajata ajamista niin, ettei alaikäinen pääse ajamaan viikonloppuyönä korttelirallia ison kaveriporukan kuskina? Ehdot ja rajoitukset korostaisivat myös sitä, että kyseessä on nimensäkin mukaisesti poikkeuslupa.
”Jokainen uhri liikenteessä on täysin turha inhimillinen tragedia.”
Vanhemmilla on tärkeä rooli toimia kasvattajana myös liikenneasioissa. Liikenneturva selvitti 15–19-vuotiaiden nuorten vanhempien ajatuksia lastensa liikenneturvallisuudesta. Vanhemmista 27 prosenttia koki, ettei voi juurikaan vaikuttaa siihen, miten oma nuori toimii liikenteessä.
Keinoja on kuitenkin monia. Kun vanhempi osoittaa jo pienestä pitäen lapsen toimintaan liikenteessä kiinnostusta, nuori oppii luottamaan vanhempaan liikenneasioissa. On tärkeää säilyttää luottamukselliset välit murrosikäisenkin kanssa, vaikka keskustelu kännykkäänsä tuijottavan ja vastauksiaan ynähtelevän teinin kanssa voi tuntua turhauttavalta. Yhteiset automatkat ovat yksi esimerkki luontevista paikoista keskustella nuoren kanssa liikenteestä.
Ohjaus ja opastus, kyseleminen ja kuunteleminen sekä tuki ajoneuvon valinnassa ja varusteiden hankinnassa ovat jo hyvä alku. Myös selkeät säännöt ja yhdessä sovitut toimintamallit auttavat nuorta valintatilanteissa. Vanhempi näyttää omalla käyttäytymisellään liikenteessä mallia, vaikka tuloksia ei heti näkyisikään. Myös yhteisistä pelisäännöistä sopiminen lapsen kavereiden vanhempien kanssa voi olla oivallinen tapa toimia ja saada vertaistukea.
Pidetään me aikuiset huolta nuoristamme – myös liikenteessä!
