Liikenneturva palkkasi kesäkuuksi kaksi nuorta kesätyöntekijää. Emma Härmä ja Kasper Janhunen pääsivät tiiviin jakson aikana esimerkiksi suunnittelemaan nuorten liikennekasvatusta, kuvaamaan videoita ja ottamaan Instagramin haltuun. Tässä blogitekstissä Emma ja Kasper kertovat kesätyöjakson kokemuksista omista näkökulmistaan.
Emma Härmä:
Harhailin aamutuimassa Kannelmäen juna-aseman vierustalla. Kierrettyäni korttelin muutamaan otteeseen tajusin toimiston olevan aivan juna-aseman vieressä. Raahustin siis takaisin lähtöpisteeseen ja avasin oven, minkä yllä luki Sitratie 7. Kipusin portaat neloskerrokseen ja astuin aulaan. Perillä minua odotti suuri toimisto, työnantaja, työpari, työhuone, työ sitä ja työ tätä. Ja mikä parasta: kahvikone, josta saa myös kaakaota. Tästä se alkaisi, kolme viikkoa kesätyöntekijänä Liikenneturvassa, jännää.
Työt lähtivät vauhdilla käyntiin. Ensimmäisenä päivänä pääsimme pitämään videomuotoisen katugallupin ja tutustuimme taloon. Koko ensimmäinen viikko oli täynnä kaikkea uutta. Muun työn ohessa meille pidettiin perehdytyksiä, osallistuimme palavereihin ja pääsimme seuraamaan koulutuspäiviä. Virkistyspäivän suklaa-tasting oli jotain, mitä en odottanut kokevani kesätöissä. Jo ensimmäisestä viikosta lähtien työtehtävämme painottuivat suunnitteluun ja ideointiin. Kokoushuoneen seinät täyttyivät ajatuskartoista ja listoista, työpöydät tyhjistä kahvikupeista.
Pallonheittoseinänä
Iltapäivällä tulin kotiin ja vastasin kaverilleni: ”Sori, tänään en jaksa, oli pitkä päivä töissä.” Havahduin, sillä tämä oli varmasti elämäni aikuisin hetki tai ainakin aikuisin tekstiviesti. Töissä meitä ei kuitenkaan kohdeltu aikuisina, vaan nuorina. Nuorina, joilla on mielipide, näkemys ja asiantuntemus. Eräässä Teams-palaverissa meitä kutsuttiin pallonheittoseinäksi. Termi oli oikeastaan hyvin osuva. Meille heitetään jokin idea, ajatus tai luonnos, me korjaamme tai otamme siihen kantaa ja sitten lähetämme takaisin.
Toisella viikolla homma tuntui olevan jo hyvin hanskassa. Ideoimme niin paljon, että taululta loppui tila harva se päivä. Työstä oli tullut meille arkea. Silti se ei ollut rutiininomaista, vaan luovaa ja monipuolista.
Teimme kaikkea laidasta laitaan. Suunnittelimme liikenneturvallisuusviikkoa, virtuaalioppitunteja ja nuorten ryhmää. Kuvasimme lyhyitä videoita tukemaan kampanjoita, päivitimme Instagramia ja kommentoimme toisten kirjoituksia. Pääsimme myös keskustelemaan ajokorttilain ikäpoikkeuslupaan liittyvistä lakiseikoista. Yllätyin huomatessani, että tämähän on hauskaa eikä laisinkaan niin vaikeaa, kuin olin joskus työelämän kuvitellut olevan.
Työelämän kokemusasiantuntija
Kolmas viikko meni toistakin nopeammin. Työtehtävälistalta puuttui enää muutama raksi. Olo oli hieman ontto ja toisaalta helpottunut. Pian tulisi juhannus, ja me jättäisimme tämän toimiston tietäen, että olemme tehneet töitä tärkeän asian puolesta.
Vaikka tämä työ ei meistä tekisikään aikuisia, se varmasti antaa hurjan paljon kokemusta ja tietoa. Kun me joku päivä astumme aikuisten maailmaan, olemme jo työelämän kokemusasiantuntijoita.
Kasper Janhunen:
Saavuin ensimmäiseen työpäivään innokkaana. Olin käynyt toimistolla aiemmin vain kerran allekirjoittamassa työsopimuksen, mutta se lyhyt tapaaminen oli riittävä vakuuttamaan minut, jättäen odottamaan innolla ensimmäistä työpäivää. Vaikka tiesin, mitä työnkuvaan suurin piirtein kuuluisi, pääsivät työtehtävät silti yllättämään. En osannut odottaa, että tulisin pitämään niistä niinkin paljon.
Työviihtyvyyteen vaikutti työtehtäviä enemmän kuitenkin mitä mahtavimmat työtoverit. Taloon tullessa todella tunsi itsensä tervetulleeksi. Aamulla töihin tuli hyvillä mielin ja täynnä energiaa, jonka purkaa päivän tehtäviin.
Vaikka ensimmäinen viikko sisälsi paljon perehdytyksiä, tutustumista ja totuttautumista, pääsi heti kiinni myös itse töihin. Ensimmäisen viikon päivät olivat tarkkaan aikataulutettuja. Kokouksia ja palavereita oli konsanaan. Niinä hetkinä, kun kalenterissa ei ollut Teams-merkintää, kului aika muihin työtehtäviin, siis ideointiin, suunnitteluun, sisällön tuottamiseen sekä projektien hienosäätöön. Työpäivät olivat vaativia mutta myös antoisia. Päivien aikana oppi uutta samalla tuntien, että saa tehdä jotain oikeasti merkityksellistä.
Flow-tilassa aika kului kuin siivillä
Toisen työviikon vierähtäessä käyntiin oli homma jo hyvin hallussa. Ensimmäisen viikon palaverit olivat nyt takanapäin ja aikataulu löyhempi. Aikataulun tyhjentyminen ei kuitenkaan tarkoittanut työmäärän vähentymistä, vaan jopa päinvastoin. Tuntui, että nyt pystyi kunnolla uppoutumaan tekemiseen, kun ei tarvinnut koko ajan vahtia kelloa ja miettiä, missä seuraavaksi pitää olla.
Flow-tilaan päästessä työt etenivät vauhdilla, aika kului kuin siivillä ja seinällä olevat valkotaulut täyttyivät ajatuksenjuoksusta. Vaikka tehtävät valmistuivat vauhdilla, ei kertaakaan tullut tylsää hetkeä, vaan listalla oli aina uutta tekemistä, oli se sitten tulevien kampanjoiden suunnittelua, nuorten näkökulman esilletuomista jo olemassa olevaan projektiin tai sosiaalisen median päivittämistä.
Voisi sanoa, että toisen työviikon aikana myös otimme Liikenneturvan somen kunnolla haltuun. Julkaisimme lähes joka päivä sisältöä Instagramiin. Julkaiseminen olikin homman helpoin vaihe. Yhden julkaisun tekemiseen kuuluu paljon taustatyötä. Alkuun pitää suunnitella aihe, jonka jälkeen tarkentaa näkökulma ja miettiä julkaisumuoto. Tämän jälkeen pitää vielä miettiä itse sisältö, tietysti toteuttaa suunnitelma ja lopuksi vielä tarkistaa, että kaikki on julkaisukelpoista. Yhteenkin somejulkaisuun saattoi kulua siis useampi tunti aikaa.
Haikeutta ja tyytyväisyyttä
Kolmannella viikolla juhannuksen lähestyessä lähestyi myös työjakson loppu. Tuntui, että vasta äsken oli ensimmäistä päivää töissä. Oli vaikea uskoa, että kolme viikkoa oli kulunut näin nopeasti. Haikeuden tunteeseen sekoittui kuitenkin tyytyväisyyttä. Olin tietysti tyytyväinen työn laatuun ja siihen, miten paljon kolmen viikon aikana oli kerennyt tekemään. Eniten mielihyvää kuitenkin tuotti tieto työn tärkeydestä.
Kun juhannus lopulta koittaa ja työjakso päättyy, voi lähteä loman viettoon hyvillä mielin tietäen, että on omalta osaltaan edistänyt tärkeää tarkoitusta – liikenneturvallisuutta.
