Vapaus mennä ja olla oma itsensä

Jos nuorista autoharrastajista tulevat mieleen liikennerikkomukset, palanut kumi ja holtiton kaahailu, mieti uudelleen. Ratin takaa löytyy usein nuori, jolle ajaminen merkitsee paitsi vapautta mennä, ystävyyttä ja oman paikan löytämistä, myös turvallista liikennekulttuuria.

Tatu Hiirikosken, 18, vihreä Audi murisee, kun hän parkkeeraa sitä. Ääni on kova, koska pakoputki meni poikki. Autoa ei ole vielä tuunattu kuntoon, mutta tarkoitus on. Ensimmäisenä uusiksi menee putkisto ja kun Hiirikoskella on enemmän rahaa, hän lisää autoon mahdollisesti turbon.

Auton laittaminen on Hiirikoskelle paitsi harrastus, myös tulevaisuuden työ. Hän opiskelee ajoneuvoasentajaksi Keravan Keudassa. Koulumatkojen lisäksi nuorukainen ajelee muuten vain lähes päivittäin. Suurin syy hänen ajoharrastukselleen on tärkeä kaveriporukka.

”Tutustuin ammattikoulussa nykyisiin kavereihini. Aiemmin minulla ei oikein ollut omaa porukkaa. Koulun ja ajelun kautta sain todella hyviä kavereita”, Hiirikoski kertoo.

Kaikilla porukassa on oma auto. Välillä kavereita myös napataan kyytiin. Mitä ajelu nuorille merkitsee?

”Minulle on iso asia, että pääsen itse menemään enkä ole riippuvainen muista. Oma auto helpottaa elämää tosi paljon”, Hiirikoski perustelee.

Hiirikosken ajoporukkaan kuuluu yli kymmenen henkilöä. Parhaimmillaan seurue voi kasvaa pariinkymmeneen ajoneuvoon kerrallaan. Kun seurue saapuu Keravalle tai Tuusulan urheilukeskuksen pihaan, ääntä riittää.

”Ajaminen ja sen mukanaan tuoma oma porukka ovat antaneet minulle tosi paljon itsevarmuutta. Nyt uskallan paljon paremmin tutustua uusiin ihmisiin”, Hiirikoski miettii.

Kuvassa nuori kuljettaja autossaan
Hiirikoski ajelee tyttöystävän luo Lohjalle säännöllisesti. Valitettavasti hän on kohdannut tien päällä myös kiusaa tekeviä vanhempia kuskeja.

Uusi määränpää kutsuu kaveruksia

Oman porukan tärkeydestä puhuu myös Henri Rauskanen, 21. Pirkkalalaisella Rauskasella on kolme autoa ja Hiirikosken tavoin tapana ajella kaveriporukalla kylillä useita kertoja viikossa. Viikonloppuisin kaverukset valitsevat jonkin uuden määränpään ja lähtevät katsomaan, millaisia maisemia sieltä löytyy. Porukkaan kuuluu vähintään neljä autoa, joskus kymmenenkin.

Suurin osa Rauskasen kaveriporukasta on hänelle tuttuja jo mopoharrastusvuosilta. Kiinnostus samoja asioita kohtaan yhdistää ystäviä. Heillä on myös yhteinen harrastetalli. Siellä laitetaan autoja ja moottoripyöriä ja rakennetaan vaikka peräkärryyn sauna.

”Kaikki autoihin ja autoiluun liittyvä on lähellä sydäntäni. Ajoreissuissa on parasta, että mennään yhdessä ja luodaan muistoja. Joskus matkan suola on se, kun mietitään miten päästään kotiin, jos jollain hajoaakin auto alle.”

Rauskanen ottaakin tien päälle mukaan hinausköyden, vararenkaan ja käynnistyskaapelit. Autojen korjaaminen on hänelle mieluista, sillä myös Rauskanen opiskelee ajoneuvoasentajaksi. Hän aloitti moottoriharrastusten parissa jo kymmenvuotiaana, kun sai isältään moottoripyörän rakentelua varten.

Myöhemmin kuvaan tulivat autot.

Kuvassa nuori kuljettaja autossa.
Hiirikoski ajoi ajokortin ikäpoikkeusluvalla, koska hänen koulumatkansa on yli 60 kilometriä.

Aikuiset tekevät nuorille kiusaa

Usein nuorten kulkuneuvot erottuvat liikenteen joukosta. On traktoreita, mönkijöitä, mopoja, mopoautoja ja autoja, joihin on ehkä laitettu kovaääniset bassot, lisävalot tai muita mausteita. Oli ikä tai alla oleva kulkuneuvo minkälainen tahansa, jokaiselle kuljettajalle pitää löytyä paikka liikenteessä.

”Pitää ymmärtää, että nuorilla on tarve kokoontua. Ajelu on harrastus siinä missä muutkin. Se ei ole vain liikkumista paikasta toiseen, vaan yhteisöllisyyttä ja kulttuuria, jossa osataan arvostaa pieniäkin yksityiskohtia”, sanoo Liikenneturvan suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen.

Liikenneturvan viime vuonna tehdyn oppilaitoskyselyn mukaan puolet nuorista kuljettajista kokee, että aikuiset tekevät joskus tahallaan kiusaa nuorille kuljettajille liikenteessä. Kyselyyn vastasi lähes 3300 nuorta ympäri Suomea. Joka toinen nuori koki, että jotkut aikuisten tavat nuoria liikkujia kohtaan vaarantavat turvallisuuden liikenteessä. Hiirikoski kertoo esimerkin.

”Tyttöystävä asuu Lohjalla ja joka kerta kun ajan sinne, joko Kehä kolmosella tai Turun moottoritiellä meinaa joku vetää autoni kylkeen, kun tulen liittymästä moottoritielle. Harvoin siellä on toinen nuori ratissa.”

Toki kuskeja on erilaisia. Osa muistaa hyvät tavat, oli kanssa-ajaja minkä ikäinen vain, pohtii Hiirikoski. Samaa miettii Rauskanen.

”Toiset tiellä liikkujat ottavat nuoren kuskin hyvin joukkoonsa, toiset huonommin. Ne, jotka ovat juuri saaneet ajokortin voivat usein osata liikennesäännöt paremmin kuin vanhemmat kuskit, jotka ovat jo rutinoituneita ajamiseen. Kokeneemmat kuskit taas yleensä hallitsevat auton käsittelyn paremmin.”

Ajoreissuissa on parasta, että mennään yhdessä ja luodaan muistoja.

Henri Rauskanen

Asenteita ja taitoja tulee hioa

Liikenneturvan kyselyn mukaan jopa joka kahdeksas autoilija kertoo yrittävänsä joskus ”kouluttaa” mopolla tai mopoautolla liikkuvia nuoria.

Liikenneturvan suunnittelija Markkanen toivoo, että aikuiset ymmärtäisivät nuorten kuuluvan liikenteeseen siinä missä muutkin. Nuorten ja kokeneempien kuskien vastakkainasettelun sijaan pitäisi miettiä yhteisiä ratkaisuja.

”On kuljettaja kuinka kokenut tahansa, turvallisuutta voi luoda omalla käytöksellään. Jos aikuinen käyttäytyy huonosti nuorta kohtaan, hän näyttää samalla mallia siitä, miten muihin suhtaudutaan liikenteessä. Mieti, miten kohtaat nuoren kuljettajan”, Markkanen kehottaa.

Jos nuori on juuri saanut ajokortin, hänellä ei voi olla vuosien ajokokemusta. Kun auton ja oman tilan hallinta ei ole vielä rutinoitunutta, tietyt tilanteet voivat tuntua stressaavilta. Näitä ovat erityisesti sellaiset, joissa ajetaan tai ohitetaan läheltä.

Isossa kuvassa nuorten liikenneturvallisuus on parantunut huomattavasti verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. Vaikka suunta on hyvä, sekä asenteissa että kuljettajien taidoissa on parantamisen varaa.

”Pitäisi ottaa vähän eri kanta siihen, miten nuoriin kuskeihin suhtaudutaan. Joo, ollaan nuoria ja ehkä juuri saatu kortti ja saatetaan tehdä virheitä, mutta virheet ovat samoja, mitä vanhemmatkin kuskit ovat varmaan joskus tehneet”, Hiirikoski muistuttaa.

Rauskasta mietityttää, miten kokemattomat kuljettajat usein ajavat yli taitojensa, joita auton hallintaan tarvitaan. Koska kokemusta saa vain ajamalla, Rauskanen ehdottaakin, että jo autokoulussa ajettaisiin enemmän.

”Simulaattori ei ole sama asia kuin oikean auton ajaminen. Simulaatiossa ei saa samaa tuntumaa. Lisäksi esimerkiksi liukkaan kelin opetusta voisi olla enemmän. Nyt se on lähinnä lyhyt kokeilu radalla, mikä ei vielä opeta auton hallintaa.”

Auton tuunaaminen on nuorille rakas harrastus ja unelmoinnin kohde.

Turvallinen liikenne tehdään yhdessä

Auton ratista löytyy nykyään entistä enemmän alle 18-vuotiaita. Myös Hiirikoski sai ajokortin ikäpoikkeusluvalla viime keväänä. Aluksi hänen suunnitelmissaan ei ollut ajaa korttia niin aikaisin. Äiti kuitenkin kannusti hankkimaan sen, sillä perhe muutti niin kauas, että Hiirikosken koulumatka kasvoi yli 60 kilometriin.

Markkanen toivoo, että kaikilla nuorilla on taidot toimia turvallisesti liikenteessä.

”Hauskanpito ja turvalliset valinnat eivät sulje toisiaan pois, mutta hauskuus loppuu siihen, kun jotain sattuu”, Markkanen muistuttaa.

Turvalliseen liikkumiseen vaikuttavat monet asiat. Näitä ovat esimerkiksi ryhmädynamiikka ja luottamus toisiin liikkujiin.

”Suurin osa nuorista kuljettajista arvostaa turvallisuutta. Kun kyydissä on muitakin, olisi tärkeää, että myös matkustajilla olisi taitoa ja rohkeutta puuttua, jos he kokevat ajamisen turvattomaksi”, Markkanen sanoo.

Aikuisten vastuu ja esimerkki on tärkeää tästäkin näkökulmasta. Mitä enemmän aiheesta puhutaan yhdessä, sitä luontevampaa turvallisesta liikkumisesta tulee nuorille. Liikenneturva on kerännyt positiivisia kokemuksia nuorten kuljettajien kohtaamisista esimerkiksi huoltoasemilla.

Hauskanpito ja turvalliset valinnat eivät sulje toisiaan pois.

Eeva-Liisa Markkanen

Harrastus kantaa unelmiksi

Parhaimmillaan nuoruuden harrastus voi luoda tulevaisuudelle kokonaisen suunnan. Niin on tapahtunut jo Henri Rauskaselle, joka tekee oman alan töitä yhtä aikaa opiskelujen kanssa.

Myös Tatu Hiirikosken suunnitelmiin kuuluvat autot ja ajaminen. Hänen unelmanaan on lähteä rakentamaan autoja drifting-kulttuurin kotiin, joko Japaniin tai Yhdysvaltoihin. Kun alla on peleistäkin tuttu Nissan Z32/300ZX ja mutkaiset tiet, vapaus olla ja mennä on vahvasti läsnä.

Mitä pakkaan mukaan liikenteeseen?

Tatu Hiirikoski:
Repun täynnä työkaluja.
Muutaman hinausta kestävän liinan.

Henri Rauskanen:
Hinausköyden, vararenkaan ja käynnistyskaapelit, jos oma tai kaverin auto jää tien päälle.
Tarpeeksi juotavaa, alkoholitonta tietysti.

Porkkanaa kepin sijaan

Ylivieskalaiset moponuoret pääsivät marraskuussa hieman erilaiseen ratsiaan. Liikenneturvan, poliisin ja kaupungin edustajien järjestämän tempauksen tavoitteena oli palkita hyvin käyttäytyviä nuoria. Erityistä huomiota kiinnitettiin mopojen virittämiseen, kuljettajan ajovarusteisiin sekä ajo-oikeuteen. Jos kaikki oli kunnossa, nuori sai 20 euron lahjakortin.

”Palkitseminen toimii monen nuoren kohdalla rankaisemista paremmin. Jalkautumisella pyritään purkamaan kierre, jossa nuoret kuluttavat koronan kurittamaa aikaa mopon selässä. Samalla he saattavat syyllistyä ajattelemattomuuttaan ja kokemattomuuttaan liikennerikkomuksiin, jotka pahimmillaan voivat vaikuttaa heidän koko loppuelämään”, kertoo Liikenneturvan aluepäällikkö Rainer Kinisjärvi Oulusta.

Nuoret ja liikenne nousevat otsikoihin usein vain silloin, kun onnettomuuksia sattuu. Kinisjärvi pitää tärkeänä, ettei onnistumisia ohiteta.

”Kun uutisoidaan vaan nuoriin kohdistuvasta huolesta, sivuutetaan nuorista se valtaosa, joka käyttäytyy liikenteessä esimerkillisesti. Positiiviset viestit lisäävät myös myönteistä vuorovaikutusta aikuisten ja nuorten välille”, Kinisjärvi toteaa.

Kuvassa nuori kuljettaja seisoo auton vieressä.
Jonain päivänä Hiirikoski haluaa matkustaa Japaniin tai Yhdysvaltoihin rakentamaan autoja drifting-ajajille.