Liikenneturvan piti olla Rainer Kinisjärvelle, 59, vain pysäkki matkalla toiselle uralle. Kolmen
vuosikymmenen urakan jälkeen hänet palkittiin ansiomitalilla liikenneturvallisuuden hyväksi
tehdystä elämäntyöstä.
Jotkin asiat eivät muutu: mopoilusta puhutaan aina.
”Ensimmäinen työtehtäväni Oulun toimiston toimistopäällikkönä lokakuussa 1993 koski mopoilua,
ja juuri edellisessä tapaamisessani erään asukasyhdistyksen kanssa puhuttiin mopoista. Joku siinä
on, että mopoilu herättää tunteita ja keskustelua vuodesta toiseen”, naurahtaa Liikenneturvan
aluepäällikkö Rainer Kinisjärvi.
Moni asia on kuitenkin muuttunut. Neljällä vuosikymmenellä liikenneturvallisuuden hyväksi
työskennellyt mies on katsonut liikenneturvallisuuskehitystä aitiopaikalta.
”Kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä on pudonnut, autoilijoiden asenteissa on tapahtunut
mahtava muutos parempaan, rattijuoppojen määrä on laskenut ja nuoret ovat entistä fiksumpia
liikkujia”, Kinisjärvi luettelee.
Merkittävämmäksi liikenteen muutokseksi hän nostaa kuitenkin kävelyn ja pyöräilyn nousun.
”En olisi millään uskonut 1990-luvulla, että kävelyä ja pyöräilyä pidettäisiin tänä päivänä näin
merkittävänä liikenteen muotona. Erilaisia baanoja ja kevyen liikenteen väyliä rakennetaan
jatkuvasti. Niiden myötä myös kevyenliikenteen turvallisuus on parantunut merkittävästi.”
Elämäntyö, jonka ei pitänyt olla elämäntyö
Kinisjärvi on ollut itse tekemässä muutosta, josta hän puhuu. Teoista todistuksena kädessä
komeilee nyt Liikenneturvallisuusalan ansiomitali, joka myönnetään tunnustuksena
liikenneturvallisuuden edistämiseksi tehdystä arvokkaasta ja tuloksellisesta työstä.
Omista ansioistaan puhuessaan mies on hieman vaivautunut. Pienen maanittelun jälkeen hän
tohtii sanoa, että tunnustus tuntuu hyvältä.
”Mitali on myönnetty muun muassa lääkäreille, auramiehille ja autokoulun opettajille. On
etuoikeus olla samassa seurassa. Tämä on merkki siitä, että on tehnyt jotakin oikein. Tai ylipäätään
tehnyt jotakin”, hän naurahtaa.
Kinisjärven elämäntyön voi sanoa syntyneen hieman vahingossa, sillä nuorempana hän oli aikeissa
suunnata ihan toiselle uralle. ”Ei minun ollut tarkoitus olla näin pitkään talossa. Olin kuvitellut meneväni pankkiin töihin koulutus- tai henkilöstöpäälliköksi, mutta sitten alkoi lama ja työpaikat hävisivät. Onnellinen oli se, jolla oli töitä”.
Työn kiinnostavuus ja monipuolisuus ovat pitäneet huolen siitä, että ala ei ole vaihtunut enää
myöhemminkään.
Toinen kuljettaja ei aina tee virheitä tahallaan, ja teemme niitä itsekin.
Rainer Kinisjärvi
Kuntatyö on kruununjalokivi
Kinisjärven kohdalla liikenteen turvallisuudesta ei voi puhua mainitsematta kuntatyötä, sillä juuri
se on hänelle lähinnä sydäntä.
”Kun aloitin, kuntatyössä oli mukana parikymmentä prosenttia kunnista. Nyt mukana ovat melkein
kaikki Suomen kunnat ja tekeminen on ammattimaistunut valtavasti”, hän sanoo.
Konkreettisena esimerkkinä kuntatyön vaikuttavuudesta Kinisjärvi mainitsee
liikenneturvallisuustyöryhmät, joissa on laaja edustus eri toimijoita tekemässä yhteistyötä: koulut,
poliisi, pelastustoimi ja ELY-keskukset sekä monet muut tahot.
”Kuntatyö on Liikenneturvan aluetyön kruununjalokivi. Niissä muodostetaan runko
systemaattiselle liikenneturvallisuustyölle.”
Työn arki tarjoaa yhä euforiaa
Jos kokenut liikenneturvallisuuden ammattilainen saisi muuttaa yhden asian suomalaisessa
liikennekulttuurissa, niin se olisi minäminä-asenne.
”Meillä reagoidaan toisten tekemiin virheisiin aika jyrkästi. Toivoisin ymmärrystä. Toinen kuljettaja
ei aina tee virheitä tahallaan ja joskus teemme niitä itsekin”, Kinisjärvi pohtii.
Omassa työssään hän ei kuitenkaan muuttaisi juuri mitään. Päivät, joissa aamu alkaa tapaamisella
kunnanjohtajan kanssa, jatkuu piipahduksella eläkeläiskerhossa ja päättyy illalla
varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutustilaisuuteen, ovat syy siihen, että palkittu tekijä kokee
työnsä etuoikeutetuksi.
”Kun pidän luennon tai esitelmän ja saan porukalta vastakaikua niin, että he lähtevät mukaan ja
antavat palautetta, koen eniten euforian tunnetta. Se on sellaista arjen onnea”.
Minulle tärkeintä liikenteessä
Turvallisesti perille pääseminen.
Tärkeintä ei ole olla ajoissa
paikalla, vaan turvallisesti perillä.
Oli keli mikä hyvänsä tai kiire
kuinka kova tahansa.
Toisten huomioiminen.
Liikenne on yhteispeliä. Luottamus toisiin ihmisiin tekee liikkumisesta turvallista ja sujuvaa. Muista, että
kaikki tekevät joskus virheitä.
Turvalaitteiden arvostaminen.
Turvavyöt ja heijastimet ovat
vanhimpia ja halvimpia turvalaitteita, jotka pelastavat jatkuvasti ihmishenkiä. Näitä arkisia turvalaitteita tarvitaan aina.
