Retkikoti pyörien päällä

Vanlife-ilmiön eli pakettiautomatkailun suosio kasvaa. Viimeistään koronavuosi toi trendin rytinällä myös Suomeen. Verkko on täynnä inspiraatiota ja vinkkejä, mutta kuinka tehdä auton muutokset turvallisesti ja Suomen oloihin sopiviksi?

Loviisalainen Tuuli Lindroos sai ajatuksen omasta matkailuautosta jo lapsena, kun hän piirteli pöytälaatikkoon veneiden ja autojen rakennussuunnitelmia.

Haave muuttui todeksi 3,5 vuotta sitten, kun Tuuli osti miehensä Markus Lindroosin kanssa ensimmäisen remontoitavan pakettiautonsa. Muutoskohteeksi valikoitui melkein 15 vuotta vanha, sininen Peugeot Boxer.

Pariskunta teki ensimmäisen matkansa kotimaassa ja venytti sen neljän viikon mittaiseksi. He ajoivat aina Yyterin rannoilta Jyväskylään asti katsomaan MM-rallia.

”Löysimme upeita paikkoja. Oli uskomattoman hienoa herätä Yyteristä ja juoda aamukahvit lumoavan kauniilla rannalla”, Tuuli hehkuttaa.

Tuuli ja Markus suuntasivat ulkomaille jo seuraavana kesänä. Tuuli oli reppureissannut Balkanilla ystävänsä kanssa kymmenen vuotta aikaisemmin ja halusi näyttää alueen viinitilat, pikkukylät ja vuoristomaisemat myös Markukselle. Reissussa vierähti lopulta viisi viikkoa.

”Autostamme ei voinut ulkopuolelta arvata, että se kätkee sisäänsä yöpymistilat. Balkanilla matkustaminen tuntui tämän vuoksi todella turvalliselta. Paku oli jo nähnyt aika paljon elämää, joten meidän ei tarvinnut pelätä pieniä kolhuja tai naarmuja, kun ajoimme pikkuteillä”, Tuuli sanoo.

Jatkettava parvisänky säästää tilaa ja sen petaaminen käy nopeasti. Avohyllyillä säilytetään vain kevyitä tavaroita omissa koreissaan.

Remontointi voi edellyttää muutoskatsastusta

Liikenneturvan Ari-Pekka Lattu pitää vanlife-ilmiötä ja siitä seurannutta pakubuumia erittäin myönteisinä ilmiöinä, jotka tuovat uusia harrastajia matkailuautoilun pariin. Yhteyspäällikkönä Lahden toimistolla työskentelevä Ari-Pekka on itsekin karavaanari.

”Pakettiautolla pääsee ajamaan pikkuteitä, mikä ei ole tavallisella matkailuautolla tai -vaunulla mahdollista”, Ari-Pekka sanoo.

Retkeilyyn sopivan pakettiauton voi ostaa valmiina tai remontoida alusta alkaen itse. Ari-Pekka pitää molempia vaihtoehtoja yhtä hyvinä riippuen remontoijan rakennustaidoista.

Jos vasara pysyy kädessä, voi itse rakentamalla saada juuri mieleisensä auton. Verkko ja sosiaalinen media ovat täynnä vertaistietoa retkeilyauton muutostöistä.

”Tietty lähdekriittisyys ja maalaisjärki kannattaa silti pitää mielessä. Voi pohtia, miten somen vinkit soveltuvat Suomen oloihin esimerkiksi lämmityksen ja ilmanvaihdon osalta”, Ari-Pekka miettii.

Jos pakettiautoon asennetaan kiinteitä kalusteita, kuten sänky tai jääkaappi, tulee auto muutoskatsastaa. Katsastajan tehtävä on tarkistaa auton rakenne ja arvioida, mihin veroluokkaan auto kuuluu.

Verovapaille matkailuautoille on tarkat kriteerit, joissa otetaan huomioon auton mitat, massa ja varustelutaso.

Tietty lähdekriittisyys kannattaa. Voi pohtia, miten somen vinkit soveltuvat Suomen oloihin.

Ari-Pekka Lattu

Tarkasti suunnittelemalla syntyi omannäköinen paku

Tuulin ja Markuksen ensimmäinen pakettiauto kulkee nykyisin pariskunnan puheissa nimellä ”harkkapaku”. Se toimi harjoituskappaleena parin seuraavalle remonttikohteelle, lähes uudelle Ford Transitille.

Tuuli oli kaivannut aikaisempaa avarampaa autoa, joka täyttäisi myös verovapaan matkailuauton vaatimukset. Hän harmittelee, kuinka vähän virallisista lähteistä löytyi tietoa matkailuautojen muutostöistä. Pykäläviidakkoon toivat jonkin verran selvyyttä somen keskusteluryhmät.

Kun pakettiautoa muokataan matkailukäyttöön, tehdään muutoksia yleensä vain auton tavarakoriin. Tämä tekee muutostöistä lähtökohtaisesti turvallisia, sillä auton tekniikkaan ei yleensä kosketa.

”Matkustustilan suunnittelu on haastavaa, sillä autoon jää helposti paljon hukkatilaa. Halusin, että tila on toiminnallinen ja tehokkaasti käytössä”, Tuuli sanoo.

Ensimmäisenä Lindroosit purkivat auton tavarakorin niin, että jäljelle jäi vain peltirunko. Seuraavaksi he tekivät eristykset, jotta autossa on mukava nukkua joka säällä. Rakennusmestari Markus asensi eristelevyn päälle vanerin ja sen päälle vinyylilattian. Lattian Markus asensi uivana eli ilman koolauksia, jolloin rakenteesta tuli kevyt. He jättivät auton takaosaan reilusti tilaa, jotta harrastusvälineet maastopyöristä retkeilyvälineisiin mahtuvat mukaan. Tuuli halusi autoon kiinteän parisängyn, jotta sängyn petaaminen ei veisi aamuisin aikaa.

”Tarvittaessa auto majoittaa kolme ihmistä. Parhaimmillaan meitä on ollut kuusi kahvittelemassa auton sisällä”, Tuuli kertoo.

Autosta löytyy keittiö, jossa on pieni lavuaari sekä kiinteä jääkaappi ja mikroaaltouuni. Vesi tulee keittiöön kylmävesipumpusta, lämmin vesi lämmitetään erikseen. Ruokaa Tuuli ja Markus laittavat kannettavalla keittolevyllä, joka on helppo siirtää myös ulos.

”Kun avaamme auton sivu- ja takaovet, tuntuu kuin olisimme katetulla patiolla. Pakulla pääsee niin lähelle luontoa, ettei erillisiä terassiviritelmiä tarvita”, Tuuli kuvailee.

Auton ilmanvaihdon Tuuli ja Markus toteuttivat käännettävällä kattoluukulla, joka viilentää auton kesähelteillä tehokkaasti. Talvisin autoon virtaa ilmaa korvausilmanventtiilien kautta. Pienet kotelotuulettimet pitävät wc-tilat raikkaina ja hajuhaitat poissa.

Oma tyyli löytyy vain kokeilemalla.

Tuuli Lindroos

Matkustamista jälkiä jättämättä

Talotekniikan insinööriksi kouluttautunut Tuuli mietti jo auton suunnitteluvaiheessa, kuinka autosta saisi mahdollisimman ekologisen. Hän kertoo halunneensa minimoida etenkin veden kulutuksen.

”Suunnittelufilosofiani on, että tekniset ratkaisut ovat selkeitä, yksinkertaisia ja tarkoituksenmukaisesti toteutettuja. Automme on off-grid-auto, eli sitä ei pääsääntöisesti tarvitse kytkeä ulkopuoliseen virtalähteeseen. Sähköä tulee auton katolle kiinnitetyistä, aurinkopaneeleista”, Tuuli sanoo.

Suihku on monen matkailuauton suurin vesisyöppö ja harmaavesien lähde. Pariskunnan autossa ei ole kiinteästi asennettua suihkua, vaan Tuuli ja Markus piipahtavat uimahalleissa tai käyttävät retkisuihkua, jossa veden kulutusta on helppo hallita. Autossa on erotteleva käymälä, joka jaottelee jätökset eri astioihin.

”Jätämme leiripaikkamme siistimmiksi, kuin mitä ne olivat ennen saapumistamme. Siivoamme omat jälkemme ja keräämme myös muiden jättämät roskat pois”, Tuuli kuvaa.

Pakuilun kulttuuriin kuuluu, että leiripaikka etsitään läheltä luontoa tai muuten hiljaisesta paikasta. Hyvistä puskaparkeista eli yleisistä pysäköintipaikoista, joilla yöpyminen on sallittua, löytyy tietoa esimerkiksi verkon keskustelupalstoilta tai erikseen ladattavista sovelluksista. Suomessa jokamiehen oikeudet sallivat lyhyen yöpymisen paikoilla, joissa siitä ei ole haittaa esimerkiksi asutukselle tai maanomistajalle.

Auton takatilaan, parven alle jätettiin reilusti tilaa Lindroosien harrastusvälineille.

Tavarat tarvitsevat oman paikkansa

Kaikille irtotavaroille on löydyttävä matkailuautosta paikka, jossa ne pysyvät tukevasti paikallaan matkan ajan myös äkkijarrutuksissa. Ari-Pekka muistuttaa, että auton takatilan kiinnitykset tulee miettiä läpi jo suunnitteluvaiheessa.

Painavat esineet, kuten nestekaasupullot, kannattaa sijoittaa auton poikittaista seinää vasten. Näin ne eivät pääse liikkumaan holtittomasti auton sisällä. Jos retkeilyautoa haluaa somistaa, käy se turvallisesti esimerkiksi valokuvien tai kevyiden valonauhojen avulla. Mukana matkustavat lemmikit tulee kytkeä paikalleen esimerkiksi kuljetushäkkiin tai turvavöihin kiinnitettävillä valjailla.

Tuulin ja Markuksen autossa raskaat tavarat, kuten arkkujääkaappi, ovat omissa laatikoissaan. Avohyllyillä on koreja, joissa säilytetään vain kevyitä esineitä, kuten vaatteita.

”Keittiön vetolaatikoiden tarranauhat, painonupit ja rakenteiden välistä työnnettävät tapit varmistavat, etteivät laatikot aukea vauhdissa”, Tuuli vinkkaa.

Ennakointi tuo turvaa

Osa matkailuautoilijoista nauttii nopeasta etenemisestä kohti määränpäätä. Toisille jo matkanteko ja pikkuteitä kiertäminen on itsessään mukavaa.

”Matkan suunnitteluun kannattaa varata aikaa ja miettiä, olisiko jo sen varrella nähtävää. Matkan voi tehdä ikään kuin kolmeen kertaan: suunnitellessa, itse matkalla ja muistellessa matkaa”, Ari-Pekka sanoo.

Suunnittelulla voi välttää myös yllättävät kulut, kelirikot ja vaaratilanteet. Muun muassa tietullit ja lauttamaksut voivat paisuttaa matkabudjettia huomaamatta. Ulkomailla pysäköinti- ja liikennesäännöt voivat poiketa Suomen vastaavista. Jotkut maat, kuten Portugali, sallivat autossa yöpymisen vain niille osoitetuilla alueilla. On myös syytä miettiä etukäteen, mistä saa tankattua juomavettä ja minne tyhjennettyä likavedet.

”Ennen lähtöä kannattaa tarkistaa autovakuutuksen kattavuus. Samalla on fiksua tsekata, mistä saa hinausapua, jos auto simahtaa tienposkeen”, Ari-Pekka vinkkaa.

Kuskia vaihtamalla ja ahkerasti tauottamalla ajokunto säilyy hyvänä koko matkan. Matkailuauton voi myös pysäköidä levähdyspaikalle ja ottaa torkut.

”Alle 3,5 tonnia painaville matkailuautoille ei ole erillisiä nopeusrajoituksia. Jos matkailuautolla haluaa ajaa muuta liikennettä hitaammin, ja vastaantuleva liikenne on vilkasta, tulee muille tiellä liikkujille antaa tarvittaessa tilaa ja väistää. Tieliikennelaki sallii jopa hetkellisen pientareella ajamisen, jos muuta turvallista väistöpaikkaa ei ole”, Ari-Pekka muistuttaa.

Tuulista pakuilussa parasta on liikkuva elämäntapa ja se, että sitä voi toteuttaa itselleen sopivalla tavalla.

”Meitä pakuilijoita on moneen lähtöön. Joku haluaa autoon täyden varustelun, kun toinen pärjää vähemmällä. Oma tyyli löytyy vain kokeilemalla”, Tuuli kiteyttää.

Mitä pakkaan mukaan tien päälle?

Vastaajina Tuuli ja Markus Lindroos

  1. Valonlähteet. Otsalampun, heijastinliivin, varoitusvalon ja -kolmion avulla näet ja näyt pimeässä.
  2. Sammutusvälineet. Sammutuspeite tai sammutin taltuttaa pienet tulipalot.
  3. Apua hätää varten. Vetoköysi tulee tarpeeseen, jos auto jää tien varteen. Varmista, että kännykässä riittää virtaa, jotta saat hätätilanteessa pyydettyä apua.