Ilmastonmuutos muuttaa tienpitoa

Talven kosteus ja kesän kuivuus lisääntyvät, tiet ja sillat kuluvat yhä nopeammin. Suomi varautuu ilmaston lämpenemiseen tulvasuunnittelulla, teiden kallistuksilla ja ojien perkaamisella. Autoilijoiden kannattaa päivittää huonon kelin ajotaitonsa.

Jää pakkautui tuulilasiin ja koko auton ympärille senttien kerrokseksi, joka piti irrottaa vasaralla hakaten.

Metsien maanteistä tuli kuin peilejä. Autot suistuivat ojiin, puut ja liikennemerkit muistuttivat lasin sisään tehtyjä veistoksia.

Pieni alppimaa Slovenia kohtasi jäätävän sateen helmikuussa 2014. Sadat tuhannet ihmiset juuttuivat koteihinsa päiviksi. Naapurimaat toimittivat pelastajia ja aggregaatteja.

Jäätävä sade runtelee aika ajoin Keski-Eurooppaa, mutta sateen hurjemmat muodot eivät ole kuuluneet Suomen ilmastoon.

”Kun ilmasto lämpenee, myös jäätävien sateiden esiintymisen todennäköisyys kasvaa hieman. Suomessa Slovenian kaltainen äärimmäinen tilanne olisi edelleen hyvin epätodennäköinen, sillä maassamme ei ole jään muodostumiseen vaikuttavia vuoristoja”, sanoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä.

Myös Suomessa tullaan kuitenkin jatkossa näkemään jäätyneitä autoja ja tuulilasiin satavaa jäätävää tihkua nykyistä useammin.

Koko liikennejärjestelmä on jatkuvasti sään armoilla, joten ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa sille merkittäviä vaurioita.

”Vuoristoisessa Norjassa on jo nähty tilanteita, jossa rankkasade vie maan rautatien alta. Suomessa maaston muodot ovat erilaiset, mutta täälläkin pitää varautua siihen, että tiestömme kestää hetkellisen runsaan vedentulon”, Mäkelä sanoo.

Lisäkulut eivät tarkkaan tiedossa

Kun ilmasto lämpenee, lisääntyvät tiestön kunnossapito-ongelmat ja kustannukset. Tulvat, sateet ja pyryt yleistyvät. Liukkauden torjunnan tarve kasvaa. Kuljetusten toimintavarmuus heikkenee ja kustannukset menetetystä ajasta lisääntyvät.

Suomi kuitenkin varautuu tulevaisuuden olosuhteisiin koko ajan.

Väylävirasto puhuu ilmastokestävyydestä, jossa on kaksi osaa: teiden
liikennöitävyys ja väyläomaisuudesta huolehtiminen. Eli teillä pitää pystyä liikkumaan sujuvasti eikä niiden saa antaa rapistua.

”Otamme kaikissa toimissa huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset. Emme ainoastaan erillisissä torjuntatoimissa vaan koko toiminnassa”, kertoo Väyläviraston toimialajohtaja Virpi Anttila.

Yksi seurattava väyläomaisuuden osa on siltojen kunto.

”Kun lämpötila sahaa nollan tuntumassa, betoni haurastuu ulkopinnasta. Silloille on suunniteltu sadan vuoden elinkaarta, mutta nyt jotkut korjaustoimet tulevat nopeammin eteen”, Anttila sanoo.

Ilmastokestävyyden tulevaisuudessa vaatimat lisäkustannukset Suomelle eivät ole tarkkaan tiedossa, sillä muuttujia on paljon. Korjausvelkaa syntyy joka tapauksessa, vaikka ilmasto pysyisi ennallaan.

Suomen maanteiden tienpitoon on nykyisin käytettävissä noin 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Äskettäin hyväksytyssä valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa rahoituksen on suunniteltu nousevan 700 miljoonaan euroon vuonna 2025.

Teiden pitää päästä kuivumaan

Kun sateet lisääntyvät, tie pitää saada myös kuivaksi, jotta sen pinta ja rakenteet pysyvät paremmin kunnossa.

Nykyisin päällystystöissä tiehen palautetaan usein koneellisesti pieni kallistus. Näin vesi valuu tieltä pois helpommin, ja tie kuivuu nopeammin.

”Ojia perataan paljon. Otetaan kasvit pois, niin vesi pääsee valumaan maahan eikä vahingoita tietä. Tierumpuja käydään säännöllisesti läpi. Veden on päästävä kulkemaan vapaasti, tierummut eivät saa painua kasaan”, Anttila kertoo.

Pohjois-Suomessa korkeita lumipenkkoja on alettu aurata jo alkukeväisin tien luiskaan, jotta kaikki lumi ei sula tien pinnalle kuormittamaan sitä.

Kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, on maanteiden aurauskäytäntöjä tarkistettu.

Uudet laatuvaatimukset tulevat voimaan kaikilla Väyläviraston urakka-alueilla vuoden 2022 loppuun mennessä. Jatkossa monella erityisesti vilkkaalla tiellä hyväksytään vähemmän lunta ja sohjoa. Aurauksen on tapahduttava nopeammin.

Talvisen sohjon lisäksi ongelmia tulee myös kesien kuumuudesta.

Kuumuus aiheuttaa kuljettajille väsymystä, autoihin vikoja, jalkakäytäviin vaurioita ja tien pinnoille halkeilua.

Yksi kuumuuden näkyvä vaikutus on häiritsevä pölyäminen, kun pitkät sateettoman helteen jaksot kuumentavat sorateitä.

”Hellejaksot päättyvät usein rajuihin ukkosiin ja rankkasateisiin. Hiekkateihin tulee isoja syöpymiä, kuten viime kesänäkin nähtiin”, sanoo Ilmatieteen laitoksen Antti Mäkelä.

Tulvia torjutaan ennakoimalla

Tulvariskiin ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri osissa maata.

Rankkasateiden yleistyminen lisää sadevesitulvien riskiä, merivesitulvien riski puolestaan kasvaa ainakin Suomenlahdella. Vesistötulvien riskin arvioidaan kasvavan etenkin Etelä- ja Keski-Suomen suurissa vesistöissä.

Tulvariskejä on ennakoitu ennenkin, mutta nyt ilmastokestävyyden tavoittelu on tiivistänyt viranomaisten yhteistyötä.

”Äärimmäisten sääolojen hoitaminen onnistuu edullisemmin ennakoimalla kuin jälkikäteen tulvasäkkejä kantamalla”, sanoo Väyläviraston toimialajohtaja Virpi Anttila.

Kunnat, paikalliset ELY-keskukset ja Väylävirasto miettivät maankäyttöä
yhdessä niin, etteivät sadevedet aiheuta ongelmia.

Väylävirasto on jo tehnyt tulvien välttämiseksi suuriakin operaatioita.

Esimerkiksi Helsingin ja Turun välinen ykköstie päätettiin nostaa ylemmäs Espoon Ikean suoran kohdalla, ettei Kirkkojärven vesi nousisi tielle.

Talvet eivät lopu, vaan harvinaistuvat

Lämpenevä ilmasto pitää Suomenlahden pidempään sulana. Pääkaupunkiseudulla tullaan näkemään sakeita lumipyryjä, kolarisumia ja bussien jäämistä jumiin.

”Talvi ei katoa, se ei vaan tule joka vuosi. Eikä voi tietää ennalta, tuleeko se ensi vuonna vai viiden vuoden päästä. Siksi kaupunkien on pidettävä huolta aurauskalustostaan”, Ilmatieteen laitoksen Mäkelä sanoo.

”Iso kuva on kuitenkin se, että ajamme talvisaikaan entistä enemmän vesisateessa. Saamme vähitellen Saksan ilmasto-olot. Siksi en itse käytä nastarenkaita, kun liikun pääasiassa Etelä-Suomessa”.

Ota takasumuvalo haltuun

Kun sadekelit yleistyvät, autoilijan kannattaa päivittää huonon kelin ajotaitonsa. Auto pitää pystyä pysäyttämään tien näkyvällä osalla.

”Jos et näe kauas, hidasta”, muistuttaa Liikenneturvan suunnittelija Toni Vuoristo.

Kehnoissa sääoloissa onnistuminen vaatii oikeaa valintojen ketjua jo ennen ajoa.

”Panosta renkaisiin, jotka ovat hyvät ja mietityt. Lähde matkaan aiemmin.”

Vuoristo muistuttaa takasumuvalosta, jota moni käyttää harvoin.

”Aina kuljettajat eivät tiedä, mistä sumuvalot kytketään päälle tai tunnista symbolia. Käytännössä kaikilla valmistajilla vilkkujen kytkentä päälle tapahtuu samalla tavalla, mutta sumuvalot vaihtelevat.”

Takasumuvaloa saa käyttää sumun lisäksi kovalla vesisateella.

”Jos edelläsi ajava käyttää takasumuvaloja ja ne auttavat sinua havaitsemaan auton, on hyvä itsekin käyttää takasumuvaloa.”

Tulvaoloissa matalaankin lammikkoon pitää ajaa hiljaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että auton pohjan ei pitäisi antaa kastua, jotta sähkövioilta vältytään.

”Jos ajaa niin syvään lammikkoon, että ajoneuvon pohja on ihan hilkulla kastua, vastaan voi tulla esimerkiksi iso maasturi ja loiskauttaa vettä niin, että oma auto kastuu kuitenkin.”

Tiesitkö?

Tiesääasemat
ja kelikamerat ovat hyödyllisiä: Liikenneviraston Kelitiedon vaikuttavuus -tutkimuksen (2014) mukaan niiden tieto vähentää tieliikenteen onnettomuuksien yhteiskunnallisia kustannuksia. Hyöty on sääasema- ja kameraverkoston ylläpitokuluja suurempi.

Kelitiedon ansiosta onnet-
tomuuksia sattuu vähemmän
ja ihmiset pysyvät terveempinä,
jolloin työpanosta menetetään vuodessa 4,6–9,2 miljoonaa
euroa vähemmän.

Liukastumisen aiheuttamia
kuluja sää- ja kelitieto
säästää 2,4–3,6 miljoonaa
euroa vuodessa.