Kuljettajan läheiset tärkeässä roolissa

Etenkin harvaan asutulla seudulla moni suoriutuu arjen askareista omaa autoa käyttäen. Ikääntymisen ajamiseen tuomia muutoksia osataan usein hyvin kompensoida muun muassa ennakoimalla. Myös läheisen rooli apukuljettajana korostuu. Seuraavassa kirjoituksessa hypätään Marjatan ja Elmerin kyytiin seuraamaan arjen askareiden sujumista. Kirjoitus on julkaistu alunperin Aijoos-lehdessä huhtikuussa 2021.

Kauppareissulla

”Onpa kaunis auringonpaiste tänään. Kevätkin on tulollaan, kun pajunkissat kukkivat ja vettä tippuu piharakennuksen katolta maahan. Kuinka tätä on jo odotettu.

Emäntäkin tuolla on innoissaan: kohta pääsee maata muokkaamaan ja pihaa haravoimaan. Tänään taitaa olla kaupassakäyntipäivä, kun emäntä teki kauppalistan valmiiksi jo illalla. Sitä aamusta jo kertasimme, tai oikeastaan muistelimme mitä listalla on. Tänään oma kuntokin on kohdallaan, ei väsytä eikä kolota mistään. Hyvä päivä ajella kylille.

Tuolla se emäntä jo huuteleekin minun perääni. Se on sellainen hätähousu. Ei tässä mikään kiire ole minnekään, eläkeläisillä. Toivottavasti emäntä hoksasi vaihtaa kävelykengät jalkaan, kun ne sisäkengät ovat sellaiset liukkaat lipokkaat. Turha sitä on kaatua väärien kenkien takia. Kaatumiseen ei tarvita kuin vähän vettä kaupan lattialla. Varsinkin, jos kengänpohjat ovat liukkaat.

Ei muuta kuin matkaan. Autokin on pesty ja siivottu talven hiekoista. Kyllä sitä pitää nähdä kunnolla auton ikkunoista ulos. Silmälasit pesin aamulla, niin kuin joka aamu. Täytyy vielä vetreyttää niskaa niin, että pää kääntyy hyvin ja näkee liikennetilanteet paremmin. Tuntuu kyllä siltä, että nykyään liikenteessä tapahtuu niin paljon. Aina ei oikein tahdo ehtiä mukaan. Varsinkin päätielle kääntyminen on hieman haastavaa, kun siellä pikitiellä ajetaan niin lujaa.

Hyvin meni, pikitielle kääntyminen. Ei tullut rekkojakaan tällä kertaa, ja muuta liikennettäkin oli vähän. Kyllä kannatti lähteä matkaan aamupäivällä, niin ei ole työmatkaliikennettä vaivoina, eikä koululaisia liikkeellä. Traktoreitakaan ei näy, kun vielä eivät ole maatyöt alkaneet.

Tänä talvena kyläläiset ovat olleet tosi ahkeria liikkujia, on kuljettu suksilla, potkukelkalla, pyörällä ja kävellen. Pandemia on saanut ihmiset liikkeelle. Me emännän kanssa olemme käyneet kävelemässä lähes joka päivä. Ostimme syksyllä kunnon nastakengät ja ne ovatkin olleet tosi hyvä hankinta: hyvin olemme pysyneet pystyssä.

Kun tuo kylätiemme on aika kapea ja luntakin on tullut paljon, niin olemme ajaneet lähivirkistysalueelle, ja siitä sitten tehneet sopivan kierroksen. Nytkin tuossa väylällä näyttää menevän porukkaa kävelysauvojen kanssa. Pyöräilijöitäkin on jo enemmän polkemassa kuin talvella. Hyvää kuntoilua sekin, kunhan vain muistavat noudattaa liikennesääntöjä. Taitaa nuo väistämissäännöt olla hukassa vähän yhdellä sun toisella. Niinpä!

”Hei katto ny”, emäntä sanoo, ”näeksä tuan pyärätualin ja avustajan. Noon varmahan ylittämäs tiän tuas suajatiän kohoralla ja menos kans kauppahan. Sun pitää pysähtyä ja antaa niiren mennä ensin”.  Välillä kyllä ihan ärsyttää, kun emäntä on antamassa noita ohjeitansa, kun ajan. Mutta hyväähän hän sillä tarkoittaa. Kun on kaksi silmäparia seuraamassa liikennettä, niin vältymme vaaratilanteilta paremmin.

Ei muuta kuin kytken vilkun päälle hyvissä ajoin, ryhmityn, hiljennän ja väistän vastaantulijoita. Nyt saan kääntyä kaupan pihaan, ja ajaa parkkiruutuun. Ajan sinne niin, että ei tarvitse lähtiessä peruuttaa. Niin tekevät kuulemma palomiehetkin.

Emäntä jo kerkesi avata turvavyön ja oven. ”Kuule Marjatta” sanon, ”käsidesi ensin ja maski päälle”. ”Ai joo”, emäntä vastaa ja toteaa, ”se entinen normaali sais alakaa jo. En taharo tuntia eres kylälääsiä, kun noon maskit naamalla. Mutta oompas saanu uusia tuttuja, kun oon ventoviarairen kans toimitellu. Valamis. Tuu jo Elmeri.””

Kun on kaksi silmäparia seuraamassa liikennettä, niin vältymme vaaratilanteilta paremmin.

Huolettaako läheisesi ajoterveys?

Usein huoli kuljettajan ajamisesta herää, kun ikää ja sairauksia tulee. Läheinen voi myös huomata muutoksia ajamisessa tai arjessa pärjäämisessä. Jotkut muutokset ovat luonnollisia ikään kuuluvia asioita. Näitä muutoksia osataan usein hyvin kompensoida, eivätkä ne siksi kohota onnettomuusriskiä. On myös muutoksia, jotka johtuvat todetuista tai piilevistä sairauksista. Ne voivat heikentää ajokykyä niin, että turvallisuus vaarantuu.

Liikenneturva, Muistiliitto, Diabetesliitto ja Sydänliitto ovat yhdessä laatineet verkkoaineiston kuljettajan läheisille. Aineisto kannustaa puhumaan ajoterveydestä ja se on julkaistu osoitteessa www.liikenneturva.fi/puhuajoterveydestä.

Kun huoli herää, moni ottaa asian puheeksi läheisensä kanssa. Toiset eivät uskalla, koska pelkäävät esimerkiksi loukkaavansa tai välien tulehtumista. Aina hyvään lopputulokseen ei myöskään päästä ensimmäisellä yrittämällä.Verkkoaineisto on kehitetty nämä yksilölliset tilanteet mielessä pitäen.