Lain mukaan 17-vuotias voi hakea ajo-oikeutta ikäpoikkeusluvalla. Kortti helpottaa nuoren arkea, mutta tuo mukanaan myös suuren vastuun. Vaikka nuorten liikenneturvallisuus on vuosien saatossa parantunut, ovat he edelleen yliedustettuina liikenneonnettomuustilastoissa.
Kun nuoren arjen täyttävät opiskelu, iltatyöt, kaverit ja lätkätreenit, voi elämä olla melkoista karusellia. Moni saattaa pohtia, että pitkien välimatkojen ja tiukkojen aikataulujen aiheuttamat haasteet olisi helpompi taklata, jos pääsisi kulkemaan itsenäisesti autolla. Täysi-ikäisyys on perinteisesti ollut askel kohti itsenäisyyttä. Ajokortti tekee liikkumisesta vapaampaa.
Enää nuoren ei välttämättä tarvitse odottaa 18 vuoden ikää päästäkseen auton rattiin. Viime aikoina Suomen tieliikenteessä on kiitänyt alaikäisiä kuljettajia, sillä ajokorttilain muutos vuoden 2018 kesällä mahdollisti 17-vuotiaille ajokortin hakemisen poikkeusluvalla. Nuori voi anoa ikäpoikkeuslupaa Traficomilta, jos hänellä on haasteita päästä työhön, työharjoitteluun, kouluun tai tavoitteellisen urheiluharrastuksen pariin esimerkiksi pitkien etäisyyksien tai puutteellisten joukkoliikenneyhteyksien vuoksi.
Nuoret kuskit ottavat riskejä
17-vuotiaiden kiinnostus ajokorttia kohtaan on ollut varsin suurta. Ikäpoikkeuslupa-ajokortin on suorittanut reilun kahden vuoden aikana noin 25 000 nuorta. Päättyvä vuosi 2020 on ollut poikkeuslupaluukulla tähän asti vilkkain.
Noin joka viides ikäryhmästä suorittaa ajokortin ennen täysi-ikää. Ikäpoikkeuslupa on ilmeisen helppo saada, sillä se myönnetään noin 95 prosentille hakijoista. Varsinaisesta poikkeuksesta ei siis voida puhua.
”Ikäpoikkeuslupaan olisi mahdollista asettaa lailla ehtoja, esimerkiksi määritellä tarkemmin matkat tai vuorokaudenajat, jolloin alaikäinen saa kuljettaa autoa, mutta näin ei ole tehty. Poliisin näkemyksen ja kokemuksen mukaan voisi olla syytä harkita ehtojen asettamista poikkeuslupien yhteyteen”, toteaa poliisihallituksesta poliisitarkastaja Heikki Kallio.
Nuorten liikenneturvallisuus on tilastojen valossa kehittynyt myönteiseen suuntaan, sillä 15–24-vuotiaiden liikennekuolemien määrä on vähentynyt kolmanneksella ja loukkaantumisten määrä laskenut neljälläkymmenellä prosentilla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Silti nuoret ovat edelleen yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa. Lähes joka kolmas tieliikenteessä vahingoittunut on nuori.
”Onnettomuustilastojen mukaan nuorten kuljettajien kuolemanriski on yli kolminkertainen koko väestöön verrattuna”, kertoo Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski.
Ennakkotietojen mukaan tammi-lokakuussa on kuollut neljä alaikäistä henkilöauton kuljettajaa sekä kaksi moottoripyörän ja yksi mopon kuljettaja. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta epäilty kuljettaja on joka toisessa tapauksessa ollut 17–25-vuotias.
”17-vuotiaat eivät ole muihin ikäryhmiin verrattuna yliedustettuina liikennekuolematapauksissa, mutta liikenteen vaarantamisissa nuoret kuljettajat kyllä erottuvat. Alkoholi, ylinopeus ja turha riskinotto ovat usein syinä nuorten kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa”, Kallio sanoo.
Jo vuoden ikäero huomataan
Nuoren kuljettajan riski joutua liikenneonnettomuuteen on sitä korkeampi, mitä nuorempi tämä on. Puutteelliset ajotaidot ja vähäinen kokemus liikenteestä ovat ilmeisiä tekijöitä, mutta ne eivät yksin selitä nuorten liikenneonnettomuuksia. Myös nuorten tavassa toimia liikenteessä on vielä opeteltavaa.
”Nuorten miesten ja naisten tyypilliset onnettomuuskuvat poikkeavat toisistaan. Miehille tyypillisessä onnettomuustilanteessa on ajettu ylinopeutta, käytetty alkoholia ja jätetty turvavyö pois. Usein onnettomuudet tapahtuvat kesäyönä, auto täynnä kavereita. Nuorten vakavissa onnettomuuksissa kuljettajana on myös useammin nuori mies kuin nainen”, Tuomikoski kertoo.
Yksi syy nuorten onnettomuusalttiuteen on heidän psyykkisen ja fyysisen kehityksensä keskeneräisyys. Ero on havaittavissa jopa 17- ja 18-vuotiaan välillä. Vuoden ikäero ei näy nuorilla niinkään kyvyssä oppia ajoneuvon käsittelyä. Merkittävimmät erot liittyvät ryhmäpaineen sietokykyyn, riskien hallintaan, elämänkokemuksen puutteeseen ja ennakointikykyyn. Toki on huomattava, että nuoren kehitys on hyvin yksilöllistä.
Tuoreen ajokortin omistaja saattaa kavereiden painostuksesta ajaa päin punaisia tai kaahata ylinopeutta. Nuori ei myöskään välttämättä ole koskaan miettinyt, mitä seurauksia alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisella on, joten ei osaa tosipaikan tullen toimia oikein.
”Nuorena valmiudet tunnistaa riskejä ja arvioida seurauksia ovat vasta kehittymässä. Aivojen kehitys jatkuu 25 ikävuoteen asti, ja oman toiminnan suunnitteluun ja arviointiin sekä tunteiden sääntelyyn liittyvät taidot kehittyvät viimeisenä. Siksi aikuisen tuki ja mahdollisuus harjoitella näitä asioita olisivat nuorelle erityisen tärkeitä”, Tuomikoski kertoo.
Suurin osa nuorista suhtautuu ajo-oikeuteen vaadittavalla vakavuudella.
Heikki Kallio
Enemmistö ajaa fiksusti
Nuoret eivät ole keskenään samanlaisia kuskeja, vaan joukosta löytyy eroja niin ajokokemuksessa kuin asenteessakin.
”Suurin osa nuorista suhtautuu ajo-oikeuteen vaadittavalla vakavuudella ja toimii liikenteessä sääntöjen mukaan. Vain pieni joukko aiheuttaa vaaratilanteita”, Kallio muistuttaa.
Valtaosa nuorista toimii siis liikenteessä turvallisesti, arvostaa turvallisuutta ja esimerkiksi tuomitsee rattijuoppouden. Tämä koskee myös 17-vuotiaita kuljettajia.
”Mediassa luonnollisesti nostetaan esille nuorten onnettomuuksia ja riskikäyttäytymistä. Nuorelle voisi kuitenkin olla tärkeää kuulla myös positiivista puhetta. Jos oman viiteryhmän toiminnasta kuulee vain negatiivista palautetta, voi se synnyttää itseään toistavan kehän”, Tuomikoski pohtii.
Yöllisten kännikuskiajeluiden sijaan on tärkeää kuulla myös niistä tilanteista, joissa ikäpoikkeuslupa on aidosti auttanut nuoren arkea. Esimerkiksi haja-asutusalueella asuvalla nuorella voi ilman ajokorttia kulua useita tunteja päivässä harrastusmatkoihin. Kortti auttaa myös koko perhettä, kun vanhempien ei tarvitse kyyditä 17-vuotiasta menoihin.
Kodin esimerkki kantaa kauas
Poikkeuslupaa haetaan yhdessä vanhemman kanssa. Tuomikoski perää vanhemmilta vastuuta.
”Vanhempi tuntee oman nuorensa, mutta tarvitsee myös tukea arvioimaan sitä, onko nuori riittävän valmis ajamaan liikenteessä. Vanhemman voi olla vaikea arvioida esimerkiksi nuoren toimintaa kaveriporukassa. Poikkeuslupahakemuksessa liikkumistarvetta on perusteltava tarkasti, joten tässä yhteydessä voisi hakijaa ja tämän vanhempaa ohjata miettimään nuoren valmiutta ja kypsyyttä kuljettajana toimimiseen. Aikuinen voi aina vielä kerran harkita kortin tarpeellisuutta”, Tuomikoski pohtii.
Hän myös toivoisi, että ikäpoikkeusluvan hakemisen yhteydessä vanhemmille olisi tarjolla kattava infopaketti. Nuorten kuljettajien onnettomuusriski voi olla monelle aikuiselle uusi asia, johon herätään vasta oman lapsen ajo-opetuksen alkaessa. Infopaketti antaisi vanhemmalle tietoa siitä, miten tukea nuorta kuljettajaa toimimaan vastuullisesti.
”Vanhempien toiminnalla on merkitystä. Vaikka ikäpoikkeusluvalla saadussa ajokortissa ei ole rajoituksia, voi vanhempi niitä asettaa. Alaikäisen lapsen kanssa voidaan esimerkiksi sopia, ettei yöllä ajeta”, Tuomikoski muistuttaa.
Liikennekasvatus on paljon muutakin kuin ajo-opetusta, ja kasvatusta tarvitaan läpi elämän. Perusopetuksen opetussuunnitelmissa liikennekasvatus on huomioitu, mutta toisen asteen opetussuunnitelmissa aihetta ei käsitellä kattavasti. Sekä Tuomikoski että Kallio painottavat kodin merkitystä liikennekasvatuksessa, sillä pohja nuoren turvalliselle liikennekäyttäytymiselle luodaan kotona.
”Kodin esimerkillä on vahva merkitys sille, millaisia kuskeja nuoristamme kasvaa. Jos vanhempi esimerkiksi toistuvasti näppäilee puhelinta liikenteessä tai jättää turvavyön kiinnittämättä, oppii nuorikin huonon tavan”, Kallio sanoo.
Kohti vastuullisempaa liikennekulttuuria
Tarkempi tutkimus ajokorttilain uudistuksen vaikutuksista liikenneonnettomuustilastoihin puuttuu vielä.
Liikenneturvan mukaan voisi olla tarpeellista rajoittaa alaikäisen mahdollisuuksia ajaa autoa. Autoilun voisi rajoittaa koskemaan esimerkiksi vain niitä matkoja, joita varten nuori on hakenut ikäpoikkeuslupaa. Lisäksi tulisi harkita, voidaanko nuorille autokoululaisille tarjota enemmän opetusta.
”Liikenneturvallisuus ei synny vain mekaanisesta ajotaidosta. Asenne ja tahto toimia turvallisesti ovat avainasemassa. Aikuiset voivat tarjota kaiken tarvittavan tuen nuorille, jotta heistä kasvaa vastuullisia ja fiksuja kuskeja”, Tuomikoski summaa.
Tiesitkö?
1. Ajokortti tuli autoilijoille pakolliseksi Suomessa vuonna 1922, kun eduskunta hyväksyi asetuksen automobiili-liikenteestä. Ajo-opetusta on vuosien saatossa uudistettu monin tavoin vastaamaan ajanmukaista liikennekulttuuria.
2. Vuoden 2018 ajokorttilain uudistus vähensi ajo-opetuksen tuntimäärää ja kevensi opetusluvan vaatimuksia. Kuljettajatutkinnon merkitys ajokortin myöntämisen perusteena kasvoi.
3. Ajo-opetus on perustunut vuosien varrella kaksi- ja kolmivaiheiseen opetukseen. Uudistus muutti kortin suorittamisen yksivaiheiseksi eli kaikki opetus suoritetaan ennen kuljettajantutkintoa.
