Liikenneopettajuus kysyy moniosaamista

Ajokortin saaminen on monella nuorella ainut autokouluun menon tavoite. Onnistunut inssisuoritus ei kuitenkaan ole ainoa asia, johon autokouluissa pyritään.

”Liikenneopettaja on opetusalan ammattilainen, liikenteen ja lainsäädännön asiantuntija sekä nuorelle turvallinen aikuinen. Hän on myös valmentaja, elämänhallintataitojen opettaja, markkinoija, sihteeri, puhelinvastaaja, kahvinkeittäjä, autonkuljettaja, ja toisinaan isän tai äidin tuuraaja”, listaa Hämeen Ammatti-Instituutin lehtori ja koulutuskoordinaattori Harri Saartenkorpi, mitä kaikkea liikenneopettaja tekee.

Ja opettaahan liikenneopettaja ajamaankin.

”Prosentuaalisesti iso osa työstä on ajo-opetusta, mutta se pitää sisällään muutakin kuin ajoneuvon teknistä hallintaa”, täydentää Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian lehtori Jorma Perälä.

Teoriaa suoratoistona

Henkilöauton ajokortin suorittamiseen kuuluvia teoriatunteja voi opiskella perinteisten luentojen lisäksi myös verkko- tai virtuaaliopetuksena. Perälä kiittelee opetuksen monimuotoistumista.

”Kun teoriatunnit eivät ole sidottuna tiettyyn aikaan ja paikkaan, nuoren on mahdollista sovittaa opiskelu itselleen parhaimpaan väliin. Menetelmien joustavuus antaa myös opettajalle vapauksia kokeilla erilaisia toteutuksia.”

”Opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen on oltava kunnossa, jotta opetus toimii.”

Jorma Perälä

Sekä Perälä että Saartenkorpi painottavat, että oppilas on otettava vastaan yksilönä. Liikenneopettajan tehtävänä on mukautua oppilaan tarpeisiin ja oivaltaa, mitkä menetelmät auttavat tätä parhaiten kehittymään. Tavoitteesta ei tingitä, mutta pedagogiikka tarjoaa vaihtoehtoja.

”Yksilöllisillä, aktivoivilla ja oppilaskeskeisillä menetelmillä tuetaan oppilasta, jotta tämä pystyy ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan kuljettajana ja kehittämään itsearviointi- ja ongelmanratkaisutaitojaan”, Saartenkorpi kiteyttää.

Vuorovaikutus kaiken A ja O

Liikennekasvatuksenkin menetelmissä korostuu vuorovaikutus. Kuljettajakoulutuksessa tarvitaan oppilaan ja opettajan välistä luottamuksellista vuorovaikutusta.

”Vuorovaikutus on tärkeä osa kokonaisuutta, jossa nuori opettelee turvallista ajamista ja turvallisia valintoja. Opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen on oltava kunnossa, jotta opetus toimii. Etenkin kun käsitellään nuorten riskejä liikenteessä”, Perälä korostaa.

Kaikki paitsi inssin läpäisy on turhaa?

Moni nuori asennoituu autokouluun inssi edellä ja odotukset autokoulusta rajoittuvat ajokokeeseen valmentavaan opetukseen. Kuljettajatutkinto on kokonaisuutena kuitenkin muutakin kuin ajokoe.

”Liikenneturvallisuus ja siihen vaikuttaminen ovat jokaisen liikenneopettajan keskeisimpiä tehtäviä ja työn tavoite ja motivaattori nuorten kanssa työskennellessä. Hartaana toiveenani on, että jokainen oppilas selviäisi autokoulun jälkeen arjen liikenteessä kolhuitta ja kyyneleittä mahdollisimman pitkään. Tämä on yhteiskunnallisestikin varsin merkittävä asia”, Saartenkorpi sanoo.

”Ajokokeen suorittaminen onnistuneesti on yksi osa nuoren kasvua turvalliseksi ja vastuulliseksi kuljettajaksi. Mutta vain yksi osa. Kaikkea ei kuljettajatutkinnossakaan pystytä mittaamaan. Inssin jälkeen alkaa itsenäisen harjoittelun vaihe, jossa ajajan vastuut korostuvat ja aikuisuus punnitaan”, Perälä täydentää.

Liikenneturvallisuus edelleen ykkösasia

Kun puhutaan riskienhallinnasta ja asennekasvatuksesta kuljettajakoulutuksessa, ei voi sivuuttaa ajosimulaattoreita. Lähtökohtaisesti simulaattoriopetus on tullut autokouluihin jäädäkseen.

”Liikenneopettajan näkökulmasta simulaattoreita voi pitää työkaverina. Oppilaalle simulaattori on vaihtoehtoinen menetelmä opetella ajoneuvon käsittelyä, liikennetilanteissa ajamista tai vaikkapa riskitilanteissa toimimista turvallisessa ympäristössä. Simulaattorissa opittuja asioita puretaan ja harjoitellaan käytännön harjoituksissa opettajan kanssa myöhemmin”, Saartenkorpi kuvailee.

”Simulaattorikoulutuksen hyviä puolia on myös se, että opetus on tasalaatuista. Simulaattori ei myöskään väsy edes marraskuun pimeydessä”, Perälä lisää.

Tulevaisuuden haasteet tulevat vaikuttamaan myös kuljettajaopetukseen. Tieliikenne automatisoituu ja ajoneuvojen kehittyvä turvatekniikka vaatii myös kuljettajalta aikaa perehtymiseen. Terveysperustaiset ajokyvyn arvioinnit tulevat lisääntymään ja ikääntyneiden kuljettajien määrä kuljettajakoulutuksen asiakkaina kasvaa.

Kohti hybridiä

Opetusluvalla kuljettajatutkintoa suorittavien nuorten osuus on kasvanut merkittävästi. Yksi lastaan ajamaan opettavista vanhemmista on Liikenneturvan yhteyspäällikkö Mari Voutilainen Joensuusta.

“Moni näkee opetusluvan ja ammattimaisen ajo-opettamisen toistensa vastakohtina. Näinhän asia ei ole. Nämä kaksi tapaa hankkia ajokortti täydentävät toisiaan. Vaikka ajo-opetan lastani itse, aion myös ostaa hänelle ammattimaista ajo-opetusta. Opetus tulisikin räätälöidä nuorelle sopivaksi”, Voutilainen kertoo.

Gradian lehtori Jorma Perälä kokee, että toteutusten yhdistämisessä suurin hyötyjä on nuori itse.

”Nuori saa varmuutta ajamalla paljon ja ammattiopettaja voi paikata kenties jotain vanhemmalta jääneitä aukkoja. Myös kodin ja vanhemman rooli nuorta kuljettajaa tukevana tahona korostuu.”

Myös HAMIn lehtori ja koulutuskoordinaattori Harri Saartenkorpi kokee, että ammattiopettajalla on paljon annettavaa opetuslupaoppilaallekin.

”Kannustan opetuslupaopetuksen valinneita täydentämään opettajan ja nuoren valmiuksia ammattiopettajan ohjauksessa. Kaikki keinot, millä pystytään edistämään nuoren kehittymistä turvalliseksi ja vastuulliseksi kuljettajaksi ovat omiaan parantamaan nuoren mahdollisuuksia selviytyä liikenteessä.”