Liikenneturvan tuoreen toimitusjohtajan Pasi Anteroisen ei tarvitse
perustella itselleen, miksi hän herää aamulla töihin. Anteroinen toivoo, että
yhteiset tavoitteet yhdistävät eri tahot ja auttavat Suomea luomaan entistä
turvallisemman liikennekulttuurin.
Pasi Anteroisen kesäprojekti Liikenneturvan parissa on venähtänyt jo 17 vuoden mittaiseksi. Hän tuli taloon aikanaan toimistohommiin kesätöihin ja jatkoi siitä muun muassa tutkimusapulaisen, tiedottajan ja järjestöpäällikön tehtäviin. Keväällä Anteroinen aloitti Liikenneturvan toimitusjohtajana. Jokainen pesti on opettanut hänelle työstä jotain.
”Tutkimusapulaisen pesti jätti jälkeensä lukkarinrakkauden tutkittuun tietoon. Tiedottajana taas pääsin tekemään kampanjointia ja ymmärsin, että tiedon pitää tulla jaetuksi ja päästä näin hyötykäyttöön. Emme tutki vain tutkimisen takia, vaan mittaamme aina myös tiedon vaikuttavuutta”, hän avaa.
Anteroinen kertoo, että on innostunut työstään aina aloittaessaan uusissa tehtävissä Liikenneturvassa. Hän nostaa kuitenkin kampanjoinnin yhdeksi mieluisimmista työtehtävistä uran varrelta.
”On kiinnostavaa miettiä, mikä on kampanjan pääviesti ja voiko sen vahingossa ymmärtää väärin. Näin on joskus käynytkin, vaikka testaamme kampanjoita huolellisesti ennen niiden levittämistä. Teimme taannoin Näe ihminen -kampanjaa, jonka kampanjavideon musiikkiesityksessä toinen henkilö kutsuu toista urpoksi. Emme ajatelleet tätä loukkaavana nimityksenä. Saimme kuitenkin palautetta, että Urpo on ihmisen nimi ja kyllä Urpokin on ihminen liikenteessä. Tämän perusteella korjasimme videota”, Anteroinen muistelee.
Parannusta on tapahtunut, mutta tavoitetta ei ole saavutettu.
Pasi Anteroinen, Liikenneturva
Monta hyvää syytä herätä
Anteroinen kertoo, että Liikenneturvassa hänet on pitänyt muun muassa se, ettei työn merkityksellisyyttä ole tarvinnut perustella itselleen ja pohtia, miksi herätä aamulla töihin. Työ tuottaa konkreettista hyvää.
”Allekirjoitan nollavision, eli sen ettei kukaan kuole tai loukkaannu vakavasti liikenteessä. Uskon, että tavoitteeseen on mahdollista päästä kaupunki kerrallaan. Jonain päivänä katsomme varmasti kauhuissamme ajassa taakse päin ja mietimme, että miten olemme voineet hyväksyä sen, että lapsia kuolee liikenteessä”, hän sanoo.
Anteroinen vertaa liikennettä mihin tahansa palveluun. Hyväksyisimmekö sen, että 200 ihmistä vuodessa kuolisi Netflixiä katseltuaan? Tuskin.
”Suomi on yleiseurooppalaisessa kehityksessä liikenneturvallisuudessa keskitasolla. Sisäministeriön kirjaama tavoite on kuitenkin tehdä Suomesta maailman turvallisin maa. Parannusta liikenneturvallisuudessa on tapahtunut, mutta tavoitetta ei ole vielä saavutettu.”
Ihmiset tekevät kulttuurin
Anteroinen on puhunut ja kirjoittanut paljon turvallisesta liikennekulttuurista. Hän näkee, että turvallinen liikennekulttuuri syntyy monen asian myötävaikutuksesta.
”Meillä pitää olla turvallinen infra ja ajoneuvot. Sen lisäksi myös tiellä liikkujan pitää toimia turvallisesti. Lainsäädäntö vaikuttaa kaikkiin näihin kolmeen, meidän huomiomme Liikenneturvassa kiinnittyy ihmisiin”, hän kertoo.
Vastikään Suomi sai uuden tieliikennelain. Lakimuutos avaa oivan paikan keskustelulle liikenneturvallisuudesta. Toisin kuin laki, turvallinen liikennekulttuuri ohjaa, muttei määrää.
”Kulttuurin takana on kielenkäyttöä, symboleja ja tekoja. Yhdessä kulttuurissa ihannoidaan nopeutta ja kiirettä, toisessa taas esimerkiksi lasten itsenäistä liikkumista ja turvallisuutta. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, mikä koetaan esimerkiksi Suomessa hyväksytyksi.”
Nuoret ja ikääntyvät kohteena
Anteroinen myöntää, ettei Liikenneturvan työ ole aina helppoa. Eri tahoilla on erilaiset intressit, eikä liikenneturvallisuus suinkaan aina ole listan kärjessä.
”Kun työskentelin järjestöpäällikkönä, pyrin aina löytämään asioita, joista voisimme olla samaa mieltä. Yhteiset tavoitteet yhdistävät parhaiten”, hän summaa.
Vaikuttamisesta tekee myös haastavaa, että Liikenneturvan kohderyhmää ovat kaikki suomalaiset. Työssä pitää muun muassa ottaa huomioon jako kaupunkien ja haja-asutusalueiden sekä eri ikäryhmien välillä.
”Etenkin nuoret, 15–24-vuotiaat, ovat meille tärkeä ryhmä. Heille sattuu suhteessa muihin ikäryhmiin paljon vakavia liikenneonnettomuuksia. Kun saamme nuoren ihmisen liikkumaan turvallisesti riskialtteimman ajan, korjaa ikä yleensä tilanteen myöhemmin.”
Suomi myös ikääntyy vauhdilla. Liikenneturva on tehnyt paljon yhteistyötä esimerkiksi terveydenhuollon kanssa tavoittaakseen ikääntyvien kohderyhmän.
”Suomen tavoite on myös lisätä pyöräilyä ja kävelyä, joten teemmekaikkemme, että fillarilla ja jalkaisin liikkuminen olisi turvallista”, Anteroinen lupaa.
Minulle tärkeintä liikenteessä
- Ihmiset. Liikenteessä ei ole autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita vaan ihmisiä.
2. Turvallisuus. Liinnejärjestelmä pitää rakentaa nollavision mukaiseksi, jottei pieninkään virhe ole kohtalokas.
3. Havainnot. Liikennekäyttäytymistä on mielenkiintoista havainnoida tien päällä ja verrata arkisia havaintoja tutkittuun tietoon.