Vaikuttaako koronastressi liikenteessä?

Vaikkei koronaan olisi sairastunut, aiheuttaa virus monelle huolta ja stressiä. Liikenne ei ole muusta elämästä erillinen saareke, jonka rannalle voisimme jättää tuntemuksemme ja mielentilamme ennen sisämaahan hortoilua. Mitä tiedämme stressin ja tunteen vaikutuksista liikenteessä kulkemiseen?

Korona vaikuttaa tällä hetkellä lähes jokaisen elämään. Uuteen sopeutuminen koettelee ihmisten voimavaroja ja aiheuttaa stressiä. Terveydelliset huolet korostuvat monella – varsinkin jos lähipiiriin kuuluu riskiryhmiä. Lisäksi lomautukset ja taloudellinen epävarmuus koskettavat suoraan ja välillisesti satoja tuhansia ihmisiä. Ihmiset kantavat murheensa myös liikenteeseen, joka ei ole muusta maailmasta erillinen saareke.

Liikenteessä toimiminen vaatii meiltä tarkkaavaisuutta, jotta tilanteiden havainnointi ja ennakointi on mahdollista. Resurssimme ovat kuitenkin rajalliset. Miten stressi ja tunteet vaikuttavat liikenteessä kulkemiseen?

Stressi nostaa vireystilaa

Stressiä pidetään psykofysiologisena ilmiönä, johon liittyy vireystilan kasvu. Stressiä syntyy, kun kohtaamme haasteita tai meihin kohdistuu vaatimuksia, joihin meidän tulisi sopeutua. Parhaimmillaan stressi voi nostaa vireystilaa sopivasti ja parantaa suoritustasoa – oli kyse sitten urheilusuorituksesta, työtehosta tai ajokyvystä.

Stressi voi myös siirtää vireystilan liian korkealle, jolloin suoritus laskee. Vireystilan ja suoritustason suhdetta on kuvattu käänteisen U:n käyrällä, jonka esittivät tutkijat Yerkes ja Dodson jo yli 100 vuotta sitten.

Kuvassa Yerkes ja Dodsonin käyrä vireystilasta.

Tutkimusten mukaan kuljettajan elämäntilanteeseen liittyvät asiat, kuten avioero tai työstressi, voivat nostaa liikenneonnettomuuden riskiä. Esimerkiksi Lagerden ja kollegoiden vuonna 2004 julkaistujen tulosten mukaan avioero lisäsi kuljettajien riskiä joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen lähes kolminkertaiseksi. Myös taloudellisilla ongelmilla, ja jopa osakemarkkinoiden negatiivisella kehityksellä, on esitetty olevan yhteys kohonneeseen riskiin.

Sen lisäksi, että kuljettajan elämäntilanteeseen liittyvä stressi voi vaikuttaa ajosuoritukseen, myös ajosuoritus itsessään voi aiheuttaa stressiä. Kuljettajien stressin tason tiedetään nousevan esimerkiksi ruuhkassa. Koronatilanne on tosin alentanut liikennemääriä, joten ruuhkat ovat tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta hälvenneet.

Stressin vaikutus ajokykyyn on siis tunnistettu, mutta vaikutusmekanismi on vielä epäselvä. Vireystilan liiallisen kasvun lisäksi kyse voi olla myös tarkkaavaisuuden herpaantumisesta: stressaantunut tienkäyttäjä murehtii ajatuksissaan, eikä seuraa liikennettä tarkkaavaisena. Jos liikenteessä ajatukset ovat koronatartuntojen määrässä, voi pensaan takaa tuleva pyöräilijä jäädä huomaamatta. Ja jos kauppareissulla joku yskäisee päin näköä, voi tilanteen aiheuttama kiukku saada kädet tärisemään vielä kotimatkalla. Tällöin sopivan tilannenopeuden löytäminen voi olla hakusessa tai toisten liikkujien käytös ärsyttää tavallista herkemmin.

Voimakkaat tunteet vievät tarkkaavaisuuden

Ihminen ei voi samanaikaisesti tehdä kahta tehtävää hyvin – etenkään, jos toinen tehtävistä on liikenteessä kulkeminen. Kun katse ja mieli ovat esimerkiksi kännykän tarjoamissa uutisissa, ei edes sinänsä helpon tehtävän tekeminen – ajoneuvon kaistalla pitäminen – onnistu. Liikenneturvan viime kesänä tekemässä kyselyssä lähes puolet vastanneista kertoikin joutuneensa vaaratilanteeseen, kun toinen tienkäyttäjä on käyttänyt kännykkää autoillessaan tai kävellessään.

Kännykkä ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka aiheuttaa tarkkaamattomuutta. Tutkimuskirjallisuus kertoo, että jopa pelkästään kiihtynyt mielentila ja tunteiden vallassa oleminen voi olla riski liikenteessä. Vuonna 2016 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa Dingus ja kollegat asensivat yli 3500 kuljettajan ajoneuvoihin sensoreita ja videokameroita. Aineistoa kerättiin kolmen vuoden ajanjaksolta. Tulokset kertovat, että kuljettajan havaittu tunnetila, kuten viha tai surullisuus, nosti riskiä kolaroida lähes kymmenkertaiseksi.

Myös ajosimulaattoreita on hyödynnetty, kun tunteiden vaikutusta ajosuoritukseen on tutkittu. Tulosten mukaan erilaiset tunteita herättävät sanat, tarinat tai musiikki voivat vaikuttaa siihen, miten hyvin kuljettaja pystyy pitämään ajoneuvonsa oikealla kaistalla sopivalla nopeudella. Yksi esimerkki on Jeonin ja kollegoiden tutkimus vuodelta 2014. Siinä koehenkilöiden tuli muistella kokemusta, johon liittyi vihaa, pelkoa tai iloa, ja ajaa sen jälkeen simulaattorissa. Tulosten mukaan ne kuljettajat, joilla herätettiin ilon tai vihan tunnetta, tekivät enemmän ajovirheitä.

Omassa väitöskirjatutkimuksessani olen tarkastellut miten pienten lapsimatkustajien läsnäolo vaikuttaa kuljettajaan. On selvää, että ajoneuvon hallinta on haastavaa, jos kuljettaja ajon aikana esimerkiksi syöttää lasta takapenkille kurotellen. Mutta mikä vaikutus pelkällä vauvan itkun kuulemisella on kykyyn ohjata autoa? Väittäisin, että itkun herättämä epämiellyttävä tunne tekee liikennetilanteen seuraamisen haastavaksi. Katso ja (kuuntele) video ja pohdi mitä mieltä itse olet. Vauvan kanssa turvallista olisi, jos kyydissä olisi toinen aikuinen, joka voi hoitaa vauvaa. Jos vauvan kanssa kulkee kahdestaan, on turvallista pysäyttää auto ensin, ja vasta sitten hoitaa lapsen tarpeet.

Näe ihminen liikenteessä

Korona tulee näkymään arjessamme todennäköisesti vielä pitkään. Tällä hetkellä liikennemäärät ovat alentuneet, joka parantaa mahdollisuuksia liikkua turvallisesti – stressaantuneista mielistämme huolimatta.

Miten voi vielä edistää omaa ja toisten turvallisuutta liikenteessä stressaavan poikkeustilanteen aikana?

  • Tiedosta, että stressaantuneena ja matalassa mielialassa liikenteen seuraaminen voi olla haastavaa.
  • Pyri pitämään liikenteessä olo ajanjaksona, jolloin keskityt kulkemiseen ja päästät huolet hetkeksi mielestäsi.
  • Jos tunnet olosi hyvin stressaantuneeksi, vältä ratin tai ohjaustangon taakse istumista.
  • Erityisesti nyt on syytä nähdä ihminen liikenteessä ja ymmärtää, että tiellä liikkuu myös muita, joilla stressi ja tunteet voivat vaikuttaa liikenteessä kulkemiseen.

Lähteet:

Chan, M., & Singhal, A. (2015). Emotion matters: Implications for distracted driving. Safety science, 72, 302-309.

Cunningham, M. L., & Regan, M. A. (2016). The impact of emotion, life stress and mental health issues on driving performance and safety. Road & Transport Research: A Journal of Australian and New Zealand Research and Practice, 25(3), 40.

Dingus, T. A., Guo, F., Lee, S., Antin, J. F., Perez, M., Buchanan-King, M., & Hankey, J. (2016). Driver crash risk factors and prevalence evaluation using naturalistic driving data. Proceedings of the National Academy of Sciences, 113(10), 2636-2641.

Giulietti, C., Tonin, M., & Vlassopoulos, M. (2020). When the market drives you crazy: Stock market returns and fatal car accidents. Journal of health economics, 70, 102245.

Korkeila, J. (2008). Stressi, tunteiden saately ja immuniteetti. Duodecim, 124(6), 683.

Lagarde, E., Chastang, J. F., Gueguen, A., Coeuret-Pellicer, M., Chiron, M., & Lafont, S. (2004). Emotional stress and traffic accidents: the impact of separation and divorce. Epidemiology, 15(6), 762-766.

Maasalo, I., Lehtonen, E., & Summala, H. (2017). Young females at risk while driving with a small child. Accident Analysis & Prevention, 108, 321-331.

Norris, F. H., Matthews, B. A., & Riad, J. K. (2000). Characterological, situational, and behavioral risk factors for motor vehicle accidents: a prospective examination. Accident Analysis & Prevention, 32(4), 505-515.

Pêcher, C., Lemercier, C., & Cellier, J. M. (2009). Emotions drive attention: Effects on driver’s behaviour. Safety Science, 47(9), 1254-1259.

Rowden, P., Matthews, G., Watson, B., & Biggs, H. (2011). The relative impact of work-related stress, life stress and driving environment stress on driving outcomes. Accident Analysis & Prevention, 43(4), 1332-1340.

Yerkes, R.M. & Dodson, J.D. (1908) The relation of strength of stimulus to rapidity of habit-formation. Journal of Comparative Neurology and Psychology 18(5), 459–482.