Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Vaikka tavoite olisi kuinka hyvä, ilman selkeää suunnitelmaa se voi jäädä saavuttamatta. Tieliikenteen turvallisuuden kehitys on Suomessa pysähtynyt paikalleen. Uutta potkua haetaan liikenneturvallisuussuunnitelmasta.

Ennakkotietojen mukaan Suomen tieliikenteessä kuoli viime vuonna 235 henkeä. Turvallisuus on parantunut merkittävästi 1970-luvulta, jolloin onnettomuuksissa menehtyi pahimpana vuonna lähes 1200 ihmistä. Tavoite on kuitenkin huomattavasti tätä tiukempi: Suomen ja EU:n tavoitteena on ollut puolittaa liikennekuolemat vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasosta. Suomessa tämä tarkoittaisi, että ensi vuoden enimmäismäärä olisi 136 liikenteen kuolonuhria. Nykytilaan suhteutettuna päämäärä on armottoman kaukana.

Suomi ei ole Euroopan ainoa maa, jonka turvallisuuskehitys on pysähtynyt. Vuosikymmenen alussa liikennekuolemat vähenivät yleisesti, mutta viimeisten vuosien aikana kehitys on pysähtynyt. Ruotsissa luvut ovat peräti kasvaneet.

Poikkeuksiakin on: muiden sakatessa Irlanti ja Norja ovat onnistuneet parantamaan liikenteen turvallisuutta. Maita yhdistää voimassa oleva liikenneturvallisuuden toimenpidesuunnitelma, joka auttaa etenemään tavoitteita kohti.

Suunnitelma kokoaa ja jakaa vastuut

Irlannissa liikennekuolemat ovat vähentyneet 31 prosenttia vuodesta 2010. Vuonna 2018 Irlannin tieliikenteessä kuoli 146 henkilöä, kun vuonna 2010 kuolleita oli 212. Michael Rowland Irlannin liikenneturvallisuusvirastosta (RSA) pitääkin liikenneturvallisuussuunnitelman hyötyjä maalleen selkeinä.

”Listaamme ne konkreettiset toimenpiteet, jotka auttavat meitä pääsemään tavoitteeseemme, sekä toimenpiteistä vastaavat tahot. Työ etenee välitavoitteiden avulla ja toimenpiteissä on huomioitu usean vuoden jatkumo. Kun toimintamme perustuu tutkittuun tietoon ja tilastoihin, varmistamme, että kohdistamme toimenpiteet oikeisiin paikkoihin.”

Vaikka liikenneturvallisuustyön toteuttajia on useampia, Rowland pitää tärkeänä, että suunnitelmaa koordinoi yksi toimija. Avaintoimijoiden välisen jatkuvan yhteistyön lisäksi on kuunneltava säännöllisesti muitakin ryhmiä. Näin varmistetaan jokaisen sitoutuminen työhön. Suomen ohjelmatyön Rowland aloittaisikin laajalla kuulemisella.

”Ensimmäiseksi on kuultava sidosryhmien ajatuksia. Palaute auttaa sekä kohdentamaan strategiaa että toimijoita sitoutumaan työhön.”

Poliittinen tahtotila vauhdittaa työtä

Johdon tuki on tärkeä tekijä myös liikenneturvallisuustyössä. Rowland korostaa, että liikenneturvallisuussuunnitelman välitavoitteita tulee arvioida ja työn etenemisestä raportoida myös päättäjille.

Suomessa Urho Kekkonen jyrähti liikenteen korkeista turmaluvuista uudenvuodenpuheessaan vuonna 1973. Presidentin väliintulon lisäksi parlamentaarisen liikennekomitean perustaminen vauhditti suunnitelmalliseen liikenneturvallisuustyöhön panostamista. Vuosikymmenen loppuun mennessä Suomi sai liikenteessä kuolleiden määrän tavoitteiden mukaisesti puolitettua.

Valtakunnalliset liikenneturvallisuusohjelmat ovat ohjanneet turvallisuustyötä Suomessa vuosikymmeniä. Viimeisin kansallinen suunnitelma ulottui vuoteen 2014. Kaksi vuotta myöhemmin valtioneuvosto teki liikenneturvallisuuden parantamisesta periaatepäätöksen, mutta siinä liikenneturvallisuusvaikutusten pohdinta jäi sivurooliin.

EU:ssa liikenneturvallisuus on pysynyt agendalla. Komission seuraava välitavoite kirjaa, että sekä liikennekuolemat että vakavat loukkaantumiset liikenteessä on puolitettava vuoteen 2030 mennessä vuoden 2020 tasosta.

Myös Suomen uudessa hallitusohjelmassa unionin liikenneturvallisuustavoitteeseen sitoudutaan selkeällä kirjauksella: ”Liikenneturvallisuuden parantaminen otetaan uudelleen mukaan liikenteen ja liikennejärjestelmän kehittämiseen. Tavoitteena on vastata EU:n nollaskenaarioon (nolla liikennekuolemaa vuoteen 2050 mennessä). Valmistellaan liikenneturvallisuuden periaatepäätös ohjaamaan tavoitteeseen pääsemistä.”

Millainen alue, sellainen suunnitelma

Suomen kokoisessa maassa liikenneturvallisuuden ja liikenneverkon ongelmat, kehittämistarpeet ja toimintaympäristön ongelmat vaihtelevat alueesta toiseen. Valtakunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma tuo uskottavuutta paikalliseen liikenneturvallisuustyöhön, mutta se myös tarvitsee alueellista jalkauttamista, jossa lähdetään liikkeelle paikallisista ongelmista ja erityispiirteistä.

Lääninhallituksilla ja maaherralla oli merkittävä rooli alueellisessa liikenneturvallisuustyössä aina vuoteen 2010, jolloin lääninhallitukset lakkautettiin. Nyt alueellisen liikenneturvallisuustyön ohjaus on osoitettu ELY-keskusten tehtäväksi. Monilla kunnilla on myös oma liikenneturvallisuusohjelmansa.

Myös alueellinen liikenneturvallisuustyö edellyttää pohjakseen hallituskaudet ylittävän suunnitelman, johon keskeiset toimijat ovat sitoutuneet ja jossa tavoitteet ja työnjako on selkeästi kerrottu.

Liikenneturvallisuussuunnitelmien laadintaohjeita kunnille on koottu muun muassa Liikenneturvan kuntaoppaaseen.