Autojen automatisoitumisen kaksi polkua: tavallisten autojen avustavat järjestelmät

    Ei tarvitse odotella robottiautojen ihmeitä. Liikenteen automatisaation turvallisuushyödyt ovat jo saatavilla.

    Robottien esiinmarssi on nykyihmiskunnan suuria tarinoita. Tosin tarinana erilainen kuin käytäntö. Emme elele tieteiselokuvista tuttujen kömpelösti ihmismäisten koneiden kanssa.

    Sen sijaan elelemme mukavasti käyttäen kaikenlaisia tuotteita autoista ananasrenkaisiin – joiden valmistuskustannukset ja myyntihinnat ovat edullisia teollisuusrobottien myötä. Robotiikka nostaa elämänlaatuamme ilman, että sitä edes huomataan.

    Moni kuitenkin haluaisi huomata. Robotti – eli fyysisessä maailmassa automaattisesti liikkuva kone – on ajatuksena kiehtova. Työn (slaavilaisissa kielissä ’rabota’) mekaanista puolta korvaava laite voisi toivottavasti lisätä tehokkuutta ja samalla ihmisen laiskottelumahdollisuuksia.

    Ihmiselle jäisi vain ajattelu. Tosin sitäkin tekisi mieli korvata tekoälyllä…

    Tekisikö mieli robottiautoa?

    Liikenne on monen mielessä yksi tällainen mekaaninen suorite, jonka viemää aikaa ja vaivaa mielellään minimoisi. Osa ratkaisee asiaa asuinpaikallaan. Harva kuitenkaan pystyy järjestämään elämäänsä kymmenen minuutin säteelle.

    Kun on liikuttava paikasta toiseen, miten sen tekisi mahdollisimman helpolla? Julkisen liikenteen ääressä liikkuville ratkaisu on helpoin. Kulkuneuvon kyytiin vaan, ja vaikkapa älypuhelin käteen matkan ajaksi. Puhelimella voi tehdä monta asiaa, mutta ihan vapaasti käytettävissä olevaa aikaa ei matkanteko siltikään ole.

    Julkisessa keskustelussa on pyörinyt käsitys, että autoilijat haluaisivat käyttää matka-aikaansa kuin matkustajat, tai muuten vain haluaisivat auton ajavan automaattisemmin kuin nykyään.

    Liikenneturvan teettämän kyselyn mukaan tällainen ihmisryhmä onkin olemassa. 15 prosenttia vastaajista haluaisi itseohjautuvan tai täysin itsenäisesti ajavan auton.

    Suurin osa (55 %) kuitenkin haluaisi mieluiten kehittyneillä avustavilla turvajärjestelmillä varustetun auton, jota kuljettaja kuitenkin ajaisi pääosin itse.

    Tavallisten autojen yhä tavallisemmat järjestelmät

    Joissain tilanteissa saa pientä apua, jonka tarkoitus ei ole korvata kuljettajaa, vaan auttaa häntä ajamaan vielä paremmin.

    Tärkein automaatio autoissa onkin tällä hetkellä ”tavallisten autojen” avustavien järjestelmien kehittyminen. Toisin kuin rajatuilla alueilla liikkuvat robottiautot, voi näillä tavisautoilla kuka tahansa ajokortillinen ajaa mitä tahansa ajojaan. Vastaan voi tulla kaikkia mahdollisia tietyyppejä ja liikennetilanteita. Niissä tarvitaan inhimillisiä vuorovaikutustaitoja, ennakointia ja luovuutta.

    Vaihtelevan tosielämän melskeissä luovimisesta ihminen selviää usein konetta sutjakammin. Ihmisellä kuitenkin on vain rajallinen määrä aisteja käytettävissään. Reaktioaikakin on noin sekunnin. Niissä tekniikka voi auttaa ratkaisevasti.

    Nopeasti yleistyvä automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä on selkein esimerkki tästä. Yllättävässä tilanteessa auto pystyy tarvittaessa aloittamaan jarrutuksen kuljettajan reaktioaikaa nopeammin. Amerikkalaisten vakuutusyhtiöiden tilaston mukaan automaattisella hätäjarrutuksella varustetuilla autoilla ajetaankin toisten perään puolet harvemmin kuin autoilla ilman järjestelmää.

    Mukautuva vakionopeussäädin taas pitää normaaliajossa turvavälin paremmin kuin iso osa kuljettajista. Samalla se tekee jonossa ajosta leppoisampaa, kun etäisyys edellä ajavaan pysyy automaattisesti. Sen avulla saattaa jopa jaksaa paremmin ajaa toisen perässä, joten ehkä minuutin ajansäästön tuovaa tiukkaa ohitusta ei tarvitse tehdä. Rennompaa on vain leppoisasti ajaa sopivan matkan päässä toisen takana ilman tarvetta jalkatyölle.

    Yhdistettynä rattia kääntävään kaista-avustimeen auto periaatteessa tarjoaa kuljettajalle mahdollisuuden olla tekemättä mitään. Vakionopeussäädin ja kaista-avustin päällä auto saattaa hetkellisesti voida ajaa suoralla tiellä ilman rattiin koskemista. Se ei silti ole mitään robottiautoilua. Auto näkee vain tutkallaan edessä ajavan auton ja kamerallaan kaistaviivat – silloin kun näkee. Muuta havainnointia tai älyä tilanteessa ei ole.

    Jotkut valmistajat ovat paketoineet näitä järjestelmiä kivoilla nimillä, kuten Pilot Assist, Traffic Jam Assist tai Autopilot. Tällaista pilottia ei pidä ymmärtää väärin, eikä sen saa antaa passivoittaa kuljettajaa pelkäksi puoliuniseksi valvomo-operaattoriksi.

    Nämä järjestelmät eivät erityisemmin ennakoi tai ymmärrä liikennetilanteita. Niiden avulla pysyy vain kaistallaan ja edellä ajavan perässä. Tarkoitus on auttaa kuljettajan ajoa, ei korvata kuljettajan havainnointia, ennakointia tai päätöksiä.

    Käytännössä kuski siis ajaa pääosin ihan kuin ennenkin. Joissain tilanteissa saa pientä apua, jonka tarkoitus ei ole korvata kuljettajaa, vaan auttaa häntä ajamaan vielä paremmin.

    Mukautuva vakionopeussäädin pitää etäisyyden edellä ajavaan ja kaista-avustin auton kaistaviivojen välissä. Joissain autoissa nämä on paketoitu kivannimisiksi kokonaisuuksiksi, joilla kuljettajaa melkeinpä kosiskellaan ajamaan hetki koskematta mihinkään.

    Tärkeintä on perille pääsy – suunnilleen ajallaan ja varmasti turvallisesti

    Robottiautot voivat kieltäytyä liikkumasta, jos kaikki ei ole koneelle 100-prosenttisen varmaa.

    Tämä onkin turvallisuusmielessä ihanteellista. Yhdistämällä viisaasti ajavan ihmisen ja viimeisen päälle toimivan tekniikan parhaat kyvyt voidaan päästä hyvin lähelle nollavisiota: kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä.

    Ehkä joskus tulevaisuudessa sellaiseen voisi päästä myös täysin itse ajavilla robottiautoilla. Kehittyvien nykyautojen ihminen-tekniikka -yhdistelmällä sinne kuitenkin voi päästä vielä nopeammin.

    Nykyautolla pääsee nopeammin myös perille. Itse ajavat robottiautot taas joutuvat olemaan ylivarovaisia ja onnettoman hitaita. Tekniikalla ei ole tunteita eikä siksi minkäänlaista tarvetta päästä perille. Ne voivat kieltäytyä liikkumasta, jos kaikki ei ole koneelle 100-prosenttisen varmaa.

    Ihminen taas on hyvä painamaan kaasua. Ihmisen ajamalla autolla matka taittuu ja perille pääsy toteutuu sukkelasti. Tärkein osaaminen onkin vauhdin hidastaminen oikeina aikoina ja oikeissa paikoissa. Sitä sekä tekniikka että ihmiset osaavat yhdessä koko ajan paremmin.

    Rajatuilla alueilla liikkuvien robottiautojen kokeiluja voi olla kiva seurata. Samaan aikaan kuitenkin voi jo itse autovalinnassaan suosia mahdollisimman monipuolisilla turvajärjestelmillä varustettua kulkupeliä – budjettinsa rajoissa. Sen lisäksi tärkein eli ennakoiva ja viisas ajotapa on ihan ilmaista.

    Lue blogin toinen osa rajatun alueen robottiautoista ja -busseista tästä.

    Lue lisää henkilöautojen turvatekniikasta ja erilaisista turvajärjestelmistä.