Kesäpäivä ja sireenit. Auton ikkunaan häivähtää ripaus lilaa ja pusikkoa, ja kuljettajalle ehkä ajatuskin – onpas paljon kukkia! Polkupyöräilijä puolestaan hurauttaa sireenien reunustamaa pyörätietä tuoksujen huumassa. Vauhti ei taajamaliikenteessä paljoa häviä autolle, mutta luontoon ja kaupunkimaisemaan pyöräilijä pääsee sisälle aivan eri tavalla.
Liikenteen sekakäyttäjälle polkupyöräily on yksi näppärä tapa liikkua paikasta toiseen monien muiden joukossa. Sekakäyttäjällä on se etu, että hän ymmärtää oman kokemuksensa kautta toistenkin tielläliikkujien näkökulmia.
Hän hoksaa, miten kätevää olisi pyöräillä jalkakäytävää pitkin korttelinmatka työpaikalle. Hän myös huomaa sen, miten taas kerran ohitse sujahtava pyöräilijä onnistui yllättämään auton risteyksessä alamäkeä lasketellessaan. Itselläni niska kääntyy kyllä ihan eri tavalla, kun on ollut pyöräilijänkin roolissa.
Pyörä vie nopeasti lähelle – ja kohottaa kuntoa
Kesällä pyöräily on yksinkertaisesti ihanaa. Se on kunnon kohotusta, arkiliikuntaa, työmatkaliikkumista ja päästötöntä asiointiajoa. Se vie lähelle ja riittävän nopeasti, kun matkaa on alle kymmenen kilometriä.
Pyöräillessä tulee tarkasteltua liikenneympäristöä ihan eri silmin kuin auton ratissa tai bussissa istuessa. Olen pyöräillyt työmatkallani erilaisia reittejä ja löytänyt lähiympäristöstäni itselleni ennennäkemättömiä paikkoja.
Kaupunkia tuntemattomille voi kertoa, että Kuopio on kesällä aivan huikean valokuvauksellinen paikka. Vettä on joka puolella, ja pyörällä pääsee sujuvasti ydinkaupungin laidasta laitaan. Kuopiossa pyöräilijöillä ja kävelijöillä on käytössään keskustan rännikatuverkosto, josta sitten haarautuu eri suuntiin yhdistettyjä jalankulku- ja pyöräilyväyliä. Missään vaiheessa en ole kokenut tungosta tai häiriötä aivan keskustassa pyöräillessäni, enkä ole otsaani kurtistanut matkalla lähikaupunginosiinkaan.
Jalankulkijat havaitsen edessäni usein ryhminä, ja silloin huikkaan ystävällisesti, miten aion heidät ohittaa. Sekään ei ole ollut hankalaa. Toki olen löytänyt joitakin mielestäni epäloogisia ajoreittejä ja joskus olen jopa hukannut pyöräreitin, mutta eipä hätää, aina olen perille päässyt.
Pyöräilyyn liittyy toki alkuhankaluuksia, ja ymmärrän senkin, että jos pyörällä haluaa urheilla kaupunkiliikenteessä, on se hankalaa. Jalankulkijat hoipperoivat miten sattuvat, ja autot eivät huomaa.
”Onhan se nyt mäet jaksettava polkea!”
Kesäpyöräily on yllättävän yleistä ainakin siitä päätellen, miten ihmiset ovat vastanneet Liikenneturvan työmatkaliikenneprojektin kyselyissä. Moni pyöräilee harvoin talvella, mutta yhä useampi haluaisi pyöräillä kesällä, jos vain työmatkan pituus sen sallisi.
Itse satsasin tähän kesäkauteen hankkimalla käytetyn 21-vaihteisen maastopyörän hyvinkin edullisesti – ja sen kaveriksi toki sopivan kypärän.
Maastopyörään päädyin oikeastaan siksi, että ajattelin jo etukäteen ajelevani hieman myös kuntopoluilla. Vaihtoehtona pyörittelin mielessäni sähköpyörää, mutta sisäinen kuntoilijani ei siihen taipunut: ”No onhan se nyt mäet jaksettava polkea!”
Hermot löystyvät, kun jarruja kiristää
Alku oli suoraan sanottuna risukkoinen. Syylliseksi moitin kevättä ja ihmisten intoa leikata pihapensaitaan. Okaisia oksia oli sitten pyöräteilläkin. Takarengas puhkesi ensimmäisen kahden viikon aikana kahdesti, ja tokihan se hiukan närästi, kun piti vaihtaa kävelijäksi kesken työmatkan.
Minulle vinkattiin viiltosuojatuista renkaista, mutta tietysti vasta sen jälkeen, kun olin jo ostanut uuden ulkorenkaan ja kahdesti sisäkumin. Siis sellaisiakin löytyy.
Toki lokasuojatkin piti asentaa sekä jarruja kiristää. Mutta vastaavasti hermot ovat liikenteessä löystyneet pyöräilyn keveydestä nauttiessa. Siitäkin huolimatta, että ketjut ovat pompanneet paikoiltaan useamman kerran, kunnes pääsin sisälle uuden tuttavuuteni sielunelämään. Avain yhteistyöhön on ollut rauhallisempi ja jouhevampi vaihteiden käyttö.
Nyt meillä menee hyvin. Rullaavaa loppukesää kaikille!
Pyöräiletkö säännöllisesti työmatkoja tai muita asiointiajoja? Mikä saa pyöräilemään enemmän, mikä lannistaa? Kerro tarinasi!