Mitä jos tekisit itsellesi palveluksen liikenteessä?

    Suuri osa arkipäivästä kuluu tekemällä palveluksia. Pieniä tekoja omaa ja perheen tulevaisuutta ajatellen: käyt kaupassa, laitat astiat tiskikoneeseen, siivoat, peset pyykit ja laitat puhelimen laturiin, jotta se on täydessä terässä päivän koitoksia varten.

    Periaatteessa tässä itsensä ja läheistensä palvelemisessa on kyse ennakoinnista. Aikuisena tiedät ilman kummempaa hyötyanalyysiakin, mitä tulee tapahtumaan, jos jätät tuottamatta itsellesi tätä erinomaista palvelua. Puhtaat astiat loppuvat, vaatteisiin ilmaantuu pienten tahmatassujen jälkiä, ennemmin tai myöhemmin likaiset pinnat antavat mahataudin ja tulee nälkäkin.

    Lopputulema kuulostaa siltä kuin elämänhallinta olisi hukassa. Liikenteessä moni meistä kuitenkin toimii juuri näin, ajautuen paikasta toiseen ennakoimatta sen enempää tulevia tapahtumia tai ajattelematta tiettyjen toimien hyötyjä tai haittoja.

    Koetun turvallisuuden paradoksi

    En pidä lentämisestä.

    Istut vyötettynä rapiseva pähkinäpussi valkoisissa rystysissä vapisten ahtaassa alumiiniputkessa, jonka tuntematon henkilö kampeaa luonnonvoimia uhmaten 12 000 metrin korkeuteen. Kuulutus raportoi raikkaan ulkoilman 60 pakkasasteesta ja kehottaa päälle vielä nauttimaan matkasta – kyllä on luonnotonta ihmiselle sellainen.

    Liikkuminen lentäen pelottaa noin 30 prosenttia suomalaisista ja 8 % meistä kieltäytyy lentämisestä kokonaan. Tekniikan maailman toimituspäällikkö Olli Koivusalo toi suomalaisten lentopelkoisuuden esille jo helmikuun alussa.

    Tilastojen valossa pelolle ei kuitenkaan löydy järkiperustetta. Arvioiden mukaan on noin 40-140 kertaa todennäköisempää kuolla auto- kuin lento-onnettomuudessa.

    Nyt joku mutisee, että sehän riippuu ihan missä, millaisella ja miten autolla ajetaan. Kyllä, juuri siitä on kysymys.

    Hyödyt ja riskit puntariin

    Lentoturvallisuuden eteen tehdään ennen matkaa ja sen aikana kaikki mahdollinen. Mitä jos ilmailun turvallisuuskäytäntöjä kokeilisi myös tien päällä?

    Sen voi aloittaa tekemällä pienimuotoista hyötyanalyysia omasta käyttäytymisestä: Mitä hyödyn, jos ohitan edellä olevan auton? Millainen hyöty saavutetaan sillä, jos ajan töihin ylinopeutta? Millaisia riskejä tämä aiheuttaa? Entä, jos ajan ylinopeutta joka päivä?

    Entä jos kokeilisinkin tehdä itselleni palveluksen ja lähtisin kotoa viisi minuuttia aiemmin?

    Kokeile hyötyanalyysiä, kun hyppäät rattiin seuraavan kerran tämän blogin luettuasi. Turvallisesti toki niin, ettei oma keskittyminen herpaannu liikenteestä laskutoimitusten vuoksi.

    Pyri ennakoimaan tulevia liikennetilanteita noin kymmenen sekunnin päähän. Se ei aina ole mahdollista, mutta yrittää voi silti. Asiaa auttaa, jos huomio on oikeassa paikassa.

    Keskittyminen kannattaa, tutkitusti

    Melko uudessa tutkimuksessa Yhdysvalloissa 3500 tavallista autoilijaa osallistui riskitutkimukseen kolmen vuoden ajan. Heidän toimiaan ohjaamossa kuvattiin jatkuvasti, ja osallistujille sattui tarkkailuaikana yhteensä 905 henkilö- tai omaisuusvahinkoa.

    Tapahtuneista vahingoista selviää hyvin, miten tietyt toiminnot lisäävät keskimäärin riskiä liikenteessä:

    • Syöminen/juominen muuta kuin alkoholia (1,8 x normaaliriskiin verrattuna)
    • Ilmastoinnin säätö (2,3 x normaaliriskiin verrattuna)
    • Tekstiviesti (6,1 x normaaliriskiin verrattuna)
    • Tavaran kurottaminen (9,1 x normaaliriskiin verrattuna)
    • Tabletin käyttö tai lehden lukeminen (9,9 x normaaliriskiin verrattuna)
    • Puhelimen numeron valinta käsin (12,2 x normaaliriskiin verrattuna)

    Jokainen meistä voi tehdä ainakin tämän yhden yksinkertaisen palveluksen itselleen ja kanssakulkijoille:

    pidä katse tiessä.