Teille lisää turvallisuutta – ja pyöräilijöitä

    Toimittaja, juontaja, kalastaja, pyöräilijä – Mikko ”Peltsi” Peltola on monesta tuttu. Liikenneasioissa hänet tunnetaan erityisesti pyöräilyn puolestapuhujana. Myös moni muu asia kiinnostaa. Peltola haluaa lisää turvallisuutta ja poistaa kiireen sekä kovat taajamanopeudet. Turvallisesta liikennekäyttäytymisestä ja ennakoimisesta hän puhuu niin autoilijoille, päättäjille kuin kotona omille lapsilleenkin.

    Liikkuminen on paitsi siirtymistä paikasta toiseen myös urheilua ja hyvinvoinnista huolehtimista. Monipuolisena liikkujana Peltola nimeää menopeleikseen pyörän lisäksi auton ja julkisen liikenteen. Lyhyempi matka taittuu myös jalan ja työmatka saattaa sujahtaa

    rullaluistimillakin.

    Asenne alkaa kotoa

    Autokouluopettajan poikana ja lapsenlapsena Peltola on saanut vahvan liikennekasvatuksen.

    ”Sekä isä että vaari olivat autokouluopettajia. Liikenteestä puhuttiin kotona, erityisesti turvallisuutta ja ennakoivaa ajamista korostettiin. Samaa haluan opettaa omille lapsillenikin: liikenne ei ole vaarallinen kun itse on huolellinen.”

    Itseään Peltsi kuvailee monipuoliseksi liikkujaksi. Yksi liikkumismuodoista on kuitenkin ylitse muiden.

    ”Polkupyöräily on ollut henkireikäni pienestä pitäen. Pyöräilen läpi vuoden ja seitsemän kilometrin työmatkakin taittuu useimmiten llarin selässä. Lähes koko matkan pituinen maastopyörärata on hyvää urheilua ja mielen nollausta muista asioista. Keskityn vain fillarointiin.”

    Erilaisia pyöriä Peltolalla on yhteensä neljä: läskipyörä, cyclocrossi, maastopyörä ja maantiepyörä.

    ”Kaikkia käytän vakituisesti”, hän toteaa.

    Peltoloilla pyörät pyörivät

    Peltolan perheessä kaikki matkat hoidetaan mahdollisuuksien mukaan pyöräillen. Toki elämästä ei tarvitse tehdä turhan vaikeaa: isommat kauppareissut, pidemmät matkat ja vaikkapa viikonlopun lastenlääkärikäynnit tehdään autolla. Ratin takana maltti on valttia, Peltsi tietää.

    ”Auton ratissa en testaile rajoja ja suorituskykyjä. Sen voin tehdä maastopyöräillessäkin. Lasten tulon myötä oma liikennekäyttäytyminen on muuttunut vieläkin seesteisemmäksi ja ajonopeudet pienemmiksi. Autossa kiinnostaa nykyään enemmän turvallisuus kuin kiihtyvyys nollasta sataan.”

    Peltoloiden lapset ovat perineet innostuksen liikkumiseen. Perjantaisin, kun Peltsin 6-vuotias tytär käy sirkuskoulussa, isä ja tytär pyöräilevät kuuden kilometrin matkan koululle ja takaisin. Sillä aikaa kun tytär taiteilee, hyppää isä pyörän selkään ja käy heittämässä reippaan lenkin.

    Hikeentyminen ei haittaa

    Kalastajanakin tunnettu Peltola tunnustautuu vihreiden arvojen vaalijaksi myös liikenteessä.

    ”Itse käytän autoa mahdollisimman vähän ja kuljen työmatkat fillarilla. Helsingin liikenneruuhkassa turhautuu takuulla moni, joka voisi taittaa matkansa pyörällä tai julkisilla.”

    Syyksi siihen, miksei useampi pyöräile työpaikalle, Peltsi nimeää hienpelon. Asiat helpottuisivat, jos ihmiset vain löysäisivät vaatimustasoaan hygieniansa suhteen.

    ”Moni pelkää turhaan pientä hikoamista. Työpaikalla voi käydä suihkussa tai vaikka vain vaihtaa puhtaan paidan – aina ei työpaikalla tarvitse olla suihkunraikkaana”, hän lataa.

    Peltolan mielestä yhteiskunta voisi edistää työmatkapyöräilyä parantamalla olosuhteita – muttei kuitenkaan autoilijoiden kustannuksella. Lisäksi työpaikoilla pyöräilyyn voitaisiin innostaa erilaisin kannustein. Ihmiselle itselleen tärkein motiivi taittaa työmatkat pyöräillen tulisi kuitenkin olla se, että

    pyöräilystä tulee hyvä olo.

    Minne kiire?

    Suomalaisia Peltola kuvaa kuuliaisiksi perusliikkujiksi. Erityiseksi haasteeksi hän nimeää kuitenkin kiireen.

    ”Ihmisillä tuntuu olevan hirveä hoppu. Kun itse ajan neljääkymppiä nopeusrajoituksen mukaan, tulee joku lähes aina takapuskuriin roikkumaan ja kurvaa ohi. Se kummastuttaa ja ottaa aivoon. Olen pohtinut, mistä kiire juontaa juurensa. Onko se opittua vai kaupunkilaista elämäntapaa?”

    Taajamanopeuksien lisäksi Peltola puuttuisi myös nopeudenvalvontaan. Hän ihmettelee, miksi peltipoliiseja ripotellaan pitkin kehäteitä muttei esimerkiksi ala-asteiden läheisyyteen.

    ”Laitteiden sijoittelu saa miettimään, kumpi onkaan tärkeämpää, rahan kerääminen vai todellinen nopeuksiin puuttuminen siellä, missä on lapsia liikkeellä.”

    Autoilijoilta Peltola toivoo maltin lisäksi kevyen liikenteen parempaa huomioimista.

    ”Kohteliasta, oikeaoppista liikennekäyttäytymistä on mahdollista toteuttaa pyörän selässä, ratin takana ja jalankulkijana. Kaikille turvallinen liikkuminen tehdään yhdessä.”