Virheellinen liikenne

    ”Auton kuljettaja kohtaa kahden kilometrin matkalla 600 liikennetapahtumaa, tekee 240 havaintoa, 80 ratkaisua, 60 suoritusta ja yhden virheen joka toinen minuutti.”

    Yli kymmenen vuoden takainen Ihmisen mittainen liikenne -julkaisu kuvaa hyvin liikenneturvallisuuden rakentumista. Siinä esitellyn turvallisuusvision mukaan me kaikki teemme virheitä. Samalla tieliikennejärjestelmä on kuitenkin suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti.

    Järjestelmä-sana voi kuulostaa etäännyttävältä, mutta käytännössä se kattaa lähes kaiken arkeemme liittyvän: koulumatkat, kadut, lait, ajoneuvot ja valvonnan. Muuttujia on lukuisia ja liikennetapahtumia päivittäin miljoonia. 

    Monet liikenteen huomiot tehdään arkisten kokemusten kautta ja onneksi vain harva meistä joutuu itse onnettomuuteen. Riskit ovatkin yksilön kannalta pieniä. Järjestelmätasolla liikennetapahtumia on kuitenkin valtavasti. Siksi myös ylinopeus, väsymys, alkoholi ja monet muut tekijät näkyvät siellä selkeästi.

    Aika ajoin yhteiskunta havahtuu huomaamaan, että menetämme liikenneonnettomuuksissa joka vuosi satoja ihmisiä. Menetys tuntuu kohtuuttomalta varsinkin silloin, kun uhrina on lapsi.

    Liikenteestä saadaan entistä turvallisempi vain yhteistyöllä ja vastuuta jakaen. Siitä saavat osansa poliitikot, virkamiehet, tienpitäjät, yritykset, yhteisöt, järjestöt ja käytännössä kaikki liikkujat.

    Liikenneturvallisuustyö on kuitenkin kiusallisen helppoa sekoittaa edunvalvontaan. Siitä kelpaavat esimerkeiksi liikenneturvallisuuspuheet,

    joissa osoitetaan keinoja ja vaaditaan muutoksia, mutta vain muiden ryhmien liikkumiseen.

    Ristiriitojen ja sormella osoittelevan edunvalvonnan sijaan tarvitsemme enemmän yhteistyötä. Paineen kasvaessa sen merkitys vain kasvaa. Siksi Liikenneturva haluaa tarttua hanakasti erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin, vaikka emme olisikaan kumppanin kanssa kaikesta samaa mieltä.

    Ihmisen mittainen liikenne -julkaisu muistuttaa, että parhaat parannuskeinot edellyttävät keskittymistä niihin onnettomuuksiin, joista seuraa paljon kuolemia ja vakavia vammautumisia. Siksi esimerkiksi turvavyökampanjointia pitää jatkaa niin kauan, kunnes niiden käyttämättömyys ei enää korostu yhtenä kuolonkolarien syynä. 

    Siihen asti turvavyön käyttämättömyys on virhe, johon meillä ei ole varaa