Tekoälyä tarkastellaan julkisuudessa usein tieteiselokuvista tuttujen uhkakuvien kautta. Mielikuva robottiautosta pelottaa monia jo valmiiksi. Yliopistonlehtori Anna-Mari Rusasen mukaan pahimmat uhkakuvat voitetaan koulutuksella, tiedolla ja hyvillä kokemuksilla autonomisen ajamisen hyödyistä.
Termien sekamelska saattaa yllättää, kun tavallinen ihminen yrittää ottaa selkoa tulevaisuuden ajoneuvoista. Kognitiotieteen yliopistonlehtori, FT Anna-Mari Rusanen tutkii työkseen ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta Helsingin yliopistossa.
Hän toteaa, ettei ole ihme, että termit menevät monelta sekaisin. Automaatiosta seuraava askel on autonomisaatio. Se tarkoittaa, että ajoneuvossa on ominaisuuksia, joilla se hoitaa itsenäisesti ajamistehtävää. Usein keskusteltaessa autonomisesta ajamisesta tyydytään kuitenkin toistamaan tekoälyn käsitettä.
”Tekoäly on sumea yleiskäsite, jonka alle lapataan kaikki mahdollinen. Nykysovellusten kohdalla usein oikeampi tapa on puhua vaikkapa koneoppimisesta tai ohjelmistoista, joita käytetään navigointiin”, Rusanen valottaa.
Huolet peittoavat hyödyt
Liikenneturva selvitti vuoden 2020 lopulla 15−74-vuotiaiden suomalaisten mielipiteitä ja kokemuksia liikenteen automatisaatiosta. Vastauksissa näkyy varauksellisuus aihetta kohtaan.
Moni kaipaa asiasta lisää tietoa. Tulokset eivät yllätä Anna-Mari Rusasta.
”Mielikuva autonomisesta ajoneuvosta on robottiauto, tulevaisuuden laite, joka pelottaa monia. Se, onko mielikuva oikea, on aivan toinen asia”, hän pohtii.
Autot ovat vielä kaukana siitä vihreästä imagosta, jolla niitä myydään.
Anna-Mari Rusanen
Moraalisia valintoja tekevä auto pelottaa kyselyn vastaajia enemmän kuin yksityisyydensuojan menettäminen. Rusasen mukaan syy voi olla ongelmallinen tapa, jolla autonomisista ajoneuvoista
on keskusteltu. Keskustelu autonomisista ajoneuvoista olisi pitänyt kehystää toisin, sillä kone ei tee moraalisia valintoja ihmisen puolesta.
Uhkakuvista on toki se hyöty, että ihmiset tiedostavat myös oikeiden huolenaiheiden, kuten tietokonevirusten, olemassaolon.
”Teknologian tutkijat ovat puhuneet paljon algoritmisesta tai datalukutaidosta. On selkeästi tarve tarjota
koulutusta ja tietoa, jotta pahimmat hkakuvat hälvenisivät. Järjestelmien kehittäjillä ja viranomaisilla on vastuu oikean tiedon jakamisesta”, Rusanen painottaa.
Autoilta toivotaan turvallisuutta
Yli 70 prosenttia Liikenneturvan kyselyyn vastanneista odottaa itseohjautuvien autojen vähentävän inhimillisten virheiden määrää liikenteessä sekä parantavan ikäihmisten liikkumismahdollisuuksia.
Rusanen iloitsee erityisesti näistä vastauksista. On myös hänen oma toiveensa, että ajoneuvoista
tulee turvallisempia.
Vastaajat toivovat, että itseohjautuvien autojen vuoksi myös teiden kunto paranee ja ruuhkat ja ilmansaasteet vähenevät.
”On hienoa, jos itseohjautuvista autoista onnistutaan kehittämään myös ekologisia. Toistaiseksi autonomisten ajoneuvojen ilmastomyönteisyys on avoin kysymys ja ne ovat vielä kaukana siitä vihreästä imagosta, jolla niitä myydään”, Rusanen huomauttaa.
Vastauksissa näkyy hänen mukaansa myös hämmennys siitä, mitä autonominen ajaminen oikeasti tarkoittaa ja mikä on ihmisen vastuu ajamisesta. Yhtäältä vajaa puolet vastaajista ajattelee autonomisen auton hyväksi puoleksi sen, että ajon aikana voi tehdä jotain muuta. Toisaalta 44 prosenttia on vahvasti tätä ajatusta vastaan.
Rusanen myöntää, että vastuukysymykset ovat haastavia. Liikenneturvan kyselyn vastauksissa näkyy vahva luotto lainsäätäjiin, jotka osaavat ratkaista vastuukysymykset jossain vaiheessa. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan kuljettaja on aina lähtökohtaisesti vastuussa, koska hän tekee päätöksen ajoneuvon
käyttämisestä.
Euroopan unionissa on parhaillaanvalmistelussa tekoälyn sääntelypaketin vastuuosa, jonka luonnos julkaistaan syksyllä 2021.
Siirtymävaihe haastaa automaatiotakin
Rusanen näkee, että pelottelun sijaan ihmisille on viestittävä enemmän liikenteen automaation
mahdollisuuksista.
”Tarjotaan ihmisille mahdollisuutta kokeilla edes niitä autojen mummoversioita. Sen sijaan, että hypätään
50 vuoden päähän ja puhutaan tulevaisuuden ajoneuvoista, on tärkeää kertoa teknologian asteittaisesta
kehittymisestä”, hän vakuuttaa.
”Se, mitä auton tietokoneessa on jo nyt, jää ihan huomiotta. On löydettävä tapa kansankielistää asioita ja
kertoa, miten koneoppiminen toimii ja mitä eroja siinä on ihmisen toimintaan verrattuna.
Arkipäiväistäminen auttaa asiaa. Samalla on päästävä scifi-fantasioista nopeasti eroon”, Rusanen
jatkaa.
Liikenteen automaation suurimmat haasteet liittyvät hänen mukaansa siirtymävaiheeseen, jolloin liikenteessä on todennäköisesti sekaisin automaattiautoja ja perinteisiä nelipyöriä.
Siirtymävaiheen onnistumisessa ratkaisevaa on se, millä strategialla eri valtiot, lainsäädäntö sekä
autonvalmistajat lähtevät sitä kohti. On olennaista, ettei liikenteen automatisoinnin anneta tapahtua kuin villissä lännessä.
