Miksi pieniltäkin tuntuviin asioihin kannattaa liikenneturvallisuustyössä kiinnittää huomiota? Miksi pientä riskiä ei oikeastaan ole liikenteessä olemassa? Liikennekulttuurin mittasuhteita ja muuta matematiikkaa avaa Liikenneturvan järjestöpäällikkö Pasi Anteroinen.
Liikenneturvallisuuden edistämisessä on pitkään käytetty kolmijakoa, jossa turvallisuus koostuu yhdistelmästä infrastruktuuri, ajoneuvojen kunto ja ominaisuudet sekä ihmisten käyttäytyminen. Näiden kolmen tekijän kautta voidaan selittää lähes kaikki tieliikenteen onnettomuudet. Tyypillisesti onnettomuudet syntyvät eri tekijöiden summana. Tästä puhutaan usein myös riskikasaumana.
Juuri riskien kasautuminen on syy, miksi pieniltäkin vaikuttavien seikkojen merkitys korostuu onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä.
Ajan vain vähän yli nopeusrajoituksen
Yksittäinen kuljettaja voi ajatella, että ”pieni ylinopeus” tai kännykän ”vilkaisu” ei vaaranna ajon turvallisuutta. Nämä huonot päätökset eivät yleensä johda välittömästi onnettomuuteen, joten kuljettajan riskejä ottava käyttäytyminen voi jatkua. Tästä voi helposti syntyä tapa, jonka ei koeta vaarantavan turvallisuutta.
Kun asiaa tarkastellaan liikennejärjestelmätasolla, pienetkin virheet lisäävät riskejä. Kyse on matematiikasta. Joka päivä 5,5 miljoonan suomalaisen päivittäinen liikkuminen vaatii valtavan määrän tietoisia päätöksiä, havaintojen tekoa ja liikennesuoritteita. Kun sekaan lisätään tietty määrä huonoja päätöksiä, sattumaa ja järjestelmän heikkouksia, syntyy onnettomuuksia.
Näistä riskikasaumista kertyy vuosittain yli 200 kuolonkolaria ja tuhansia muita onnettomuuksia. Erilaisia kolareita tapahtuu vuosittain yli 100 000.
Yksittäinen kuljettaja voi ajatella, että ”pieni ylinopeus” tai kännykän ”vilkaisu” ei vaaranna ajon turvallisuutta.
Pasi Anteroinen
Turvallisesta järjestelmästä nollavisioon
Liikenneturvallisuussuunnittelun kansainvälistä valtavirtaa on ajatus turvallisesta järjestelmästä. Niin kutsutun safe system -lähestymistavan keskiössä on ajatus, että ihminen tekee virheitä. Siksi liikennejärjestelmä on suunniteltava niin, että virhe ei vie henkeä tai johda vakavaan loukkaantumiseen. Ajatus on vahvasti sidoksissa maailmanlaajuista liikenneturvallisuustyötä ohjaavaan nollavisioon.
Koska onnettomuuksien syyt ovat moninaisia, on käytettävä monipuolisia keinoja niiden ehkäisemiseksi ennalta tai seuraamuksien minimoimiseksi. Järjestelmän ylläpitäjien toimet eivät kuitenkaan voi ennaltaehkäistä kaikkia onnettomuuksia. Myös järjestelmän käyttäjillä, siis jokaisella tiellä liikkujalla, on oma vastuunsa.
Ajatus tunnetaan nimellä jaettu vastuu. Siinä suurimman vastuun kantavat yhä järjestelmän suunnittelijat. Järjestelmä pitää sisällään sekä sen fyysisen liikenneverkoston, jota käytämme, että sen lainsäädännön, jonka puitteissa liikumme. Laajemmin ymmärrettynä toimivaan järjestelmään kuuluvat myös uskottava valvonta ja turvallisuutta tukeva liikennekulttuuri.
Yksilöllä on väliä
Järjestelmän lisäksi jaetun vastuun ajatteluun kuuluu tienkäyttäjien, erityisesti kuljettajien, vastuullinen käyttäytyminen. Vaikka järjestelmä olisi rakennettu turvalliseksi väylien ja sääntöjen puolesta, voi kuljettaja omilla päätöksillään tehdä ympäristöstä turvattoman.
Yleisesti ottaen liikkujan vastuu lisääntyy, mitä suurempaa tuhovoimaa hän ympärillään liikuttaa. Käytännössä tämä näkyy lainsäädännössä määrätyillä vastuilla. Esimerkiksi raskaan liikenteen kuljettajalta vaaditaan ajolepoaikojen puitteissa lepoa ja virkeyttä. Henkilöauton kuljettajalta vaaditaan muun muassa alkoholista pidättäytymistä ja pyöräilijältä taas valoa pimeän aikaan. Jalankulkijan osalta vaatimukset ovat kaikkein vähäisimmät, sillä muille liikkujille asetetut vaatimukset ja vastuut suojaavat myös häntä. Varovaisuusperiaate koskettaa toki kaikkia liikenteessä kulkevia.
Kulttuurilla on väliä myös liikenteessä
Ihmisen arvoilla ja asenteilla on pyritty selittämään sitä, tekeekö kuljettaja turvallisia vai turvattomia ratkaisuja liikenteessä. Liikennekäyttäytyminen ei kuitenkaan ole irrallinen osa elämää, vaan siinä heijastuu se, millainen ihminen on kokonaisuutena.
Liikenneturvallisuustutkimuksessa puhutaan paljon ihmisen roolista ja vuorovaikutuksestakin. Ihmisryhmien synnyttämästä liikenteen kulttuurista tai liikenneturvallisuuskulttuurista löytyy yllättävän vähän pohdintaa.
Viime vuonna julkaistu teos Traffic Safety Culture* määrittelee liikenneturvallisuuskulttuurin syntyvän yhteisesti jaettujen uskomusten ja/tai käsitysten (beliefs) kautta. Nämä yhteiset uskomukset vaikuttavat vahvasti yksilön käyttäytymiseen liikenteessä.
Oletan, siis käyttäydyn
Kirjassa käytetään mukaelmaa Ajzenin ja Fishbeinin suunnitellun käyttäytymisen teoriasta, jossa olettamuksille annetaan isompi rooli kuin mitä itse ajattelisimme. Käsitystemme taustalla ovat usein omat olettamuksemme niin muista kuin itsestämmekin.
Teorian mukaan oleellista ei ole se, miten asioihin suhtaudutaan, vaan se, miten kuvittelemme muiden niihin suhtautuvan. Jos oletamme muiden tuomitsevan kännykän käytön ajon aikana, emme ainakaan kovin kovaan ääneen myönnä käyttäytyvämme näin itse.
Toisin sanoen: se, millaiseksi miellämme sosiaalisen normin tai kiinnijäämisriskin, vaikuttaa siihen toimimmeko turvallisuutta lisäten vai riskejä ottaen.
Kirja vahvistaa käsitystä siitä, että moni liikenneturvallisuusteko on enemmän kuin osiensa summa. Ajatellaan vaikkapa liikenneturvallisuuskampanjaa, jossa kyse on laajemmasta kulttuurisesta vaikuttamisesta kuin pelkistä tuotetuista mainosmuodoista. Mikä on niin sanottu maan tapa? Mikä on hyväksyttävää, mikä tuomittavaa? Näiden käsitysten rakentamiseen ja uusintamiseen kampanjointi osaltaan vaikuttaa.
Oleellista ei ole se, miten asioihin suhtaudutaan, vaan se, miten kuvittelemme muiden niihin suhtautuvan.
Pasi Anteroinen
Liikenneturvallisuuden pitää olla merkityksellistä
Kulttuuri saa muodon puheen ja tekojen kautta. Kun liikenneturvallisuudelle annetaan arvoa, sen kehitystä seurataan, siitä puhutaan, sitä kritisoidaan ja kehitetään. Liikenneturvallisuustilanne voi parantua, kun se mielletään tärkeäksi. Vastaavasti liikenneturvallisuus todennäköisesti heikkenee, jos yhteiskunta tyytyy nykytilaan tai alistuu kohtalonuskoon, jossa liikenteen määrällinen kasvu väistämättä tuottaa sivutuotteena onnettomuuksia.
Kulttuurin merkitys liikenteessä on toistaiseksi jäänyt liian vähälle selvittämiselle. Siksi emme vielä ymmärrä täysin liikenneturvallisuuskulttuurin turvallisuuspotentiaalia. Liikenneturvallisuus syntyy infrastruktuurin, ajoneuvojen sekä ihmisten yhtälöstä. Kulttuuri voisi parhaimmillaan vaikuttaa kaikkiin näihin kolmeen tekijään ja parantaa turvallisuutta kokonaisvaltaisesti.
Mitä sinä sanoisit suomalaisesta liikenneturvallisuuskulttuurista?
Lukusuositus:
*Traffic Safety Culture: Definition, Foundation, and Application (2019). Toim. Micholas John Ward, Barry Watson & Katie Fleming-Vogl.
