Kehitys on kulkenut rattaista rautateihin, autoihin ja lentokoneisiin – silti liikenneturvallisuutta parantava liiken-nelääketiede ei vielä ole kunnolla vakiinnuttanut asemaansa.
Liikennelääketieteeseen pätevöitynyt lääkäri arvioi muun muassa sairauksien, vammojen ja päihteiden käytön vaikutuksia liikenneturvallisuuteen sekä selvittää liikenneonnettomuuksien vammamekanismeja. Liikenneturvallisuuden parantaminen on kuitenkin koko lääkärikunnan asia.
– Lääkäri vaikuttaa liikenneturvallisuuteen arvioidessaan moottoriajoneuvon kuljettamisen terveydellisiä edellytyksiä. Kuljettajan tila – sairaus, päihtymys, väsymys tai itsetuhoisuus – on yleisin kuolonkolareihin vaikuttava riskitekijä, ja yli puolet moottoriliikenneonnettomuuksista aiheutuu erilaisista terveydellisistä syistä, kertoo Pohjoismaiden ensimmäinen liikennelääketieteen professori, silmätautien erikoislääkäri Timo Tervo.
Rutiinit kuntoon
Laki velvoittaa lääkärin ilmoittamaan viranomaisille potilaasta, jonka ajokyky on pysyvästi heikentynyt niin paljon, etteivät ajokortin edellyttämät terveysvaatimukset enää täyty. Muissa tapauksissa lääkärin tulee tarvittaessa antaa potilaalle niin sanottu lääkärin ajokielto.
Tervo toivoo lääkäreiden nykyistä rohkeammin puuttuvan potilaansa ajamiseen. Ajokyvyn arvioinnin pitäisi olla osa rutiinia ja lääkärit tulisi velvoittaa tarkistamaan sekä potilaan henkilöllisyys että ajo-oikeus.
– Kun ajo-oikeutta ei edes kysytä, ei ilmoitustakaan tarvitse tehdä.
Lääketieteellisesti ajoterveyden arviointi ei yleensä ole vaikeaa. Silti lääkäreidenkin seula välillä vuotaa. Huomaamatta jäävät monet ajokuntoon vaikuttavat neurologiset sairaudet ja sydänsairaudet – ja joskus ihan silmiinpistävät seikat.
– Jos kävely ja puhe eivät oikein suju, olisi armollista liikkua taksilla. Kuinka käsillä jalkojaan autoon nostavat tai rollaattorilla liikkuvat seniorit pystyvät käyttämään kunnolla auton polkimia, Tervo ihmettelee.
Hyvä perusnäkö ei riitä
Ajokorttidirektiivi määrää raja-arvot yksitellen erilaisia sairauksia varten. Samanaikaisesti vaikuttavien sairauksien ja lääkitysten kumuloituva riski jää kuitenkin kokonaan vaille huomiota.
Tervo kritisoi myös sitä, että ajokorttia varten vaadittava hyvä perusnäkö on syrjäyttänyt muut kriteerit.
– Huono näkökyky on harvoin syynä kolareihin. Lisäksi nykyiset näkövaatimukset vievät yksipuolisesti tarkastelemaan vääriä asioita. Ihminen voi nähdä hyvin, mutta havainnoida huonosti. Havainnointikyky saattaa heikentyä neurologisten ongelmien, esimerkiksi aivoinfarktin jälki-oireiden, vuoksi.
Ratissa kaiken ikää?
Liikenteessä on yhä enemmän ikääntyneitä kuljettajia. Ikä sinänsä ei kasvata onnettomuusriskiä, mutta usein lisää lääkityksiä ja havaintovirheitä. Ikääntymisen aiheuttamien aivomuutosten lisäksi juuri lääkkeet yhteisvaikutuksineen saattavat selittää monien onnettomuuksiin joutuneiden iäkkäiden kuljettajien sekavan ajokäyttäytymisen.
– Lääkeaineiden aiheuttama väsyminen ja päihtyminen ovat yleistymässä. Riskit tunnetaan, mutta valitettavasti lääkärit ja autoilijat eivät vielä niitä tarpeeksi tiedosta. Eikä poliisi hevin saa lääkärin määräämiä lääkkeitä nauttivaa kuljettajaa oikeuskemiallisiin tutkimuksiin, Tervo muistuttaa.
Myös mahdollisuus saada sairauskohtaus nousee iän myötä. Sairauskohtaukset ovat syynä joka kolmannessa yli 65-vuotiaiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa.
Lääkäreille senioreiden ajoluvan peruuttamisen tekee usein hankalaksi potilaan vastustus. Helpotusta haastavimpiin tapauksiin tuo tämän vuoden aikana avattava HYKS Oy:n ajoterveysarviokeskus.
Vastaavia hankkeita on käynnissä muuallakin Suomessa. Iäkkään kuskin ajokyvyn tarkkailussa Tervo peräänkuuluttaa omaistenkin vastuuta.
– Luopuminen kuuluu ihmisen elämänkaareen. Joissain vaiheessa omaisten pitäisi ottaa puheeksi autoilu ja kannustaa läheisiään vapaaehtoiseen ajokyvyn arviointiin.
