EU:n viisivuotinen DRUID-hanke tutki psykoaktiivisten aineiden vaikutusta ajokykyyn. Kyseinen 18 miljoonan euron hanke on yksi suurimmista tähänastisista ajokykyä koskevista tutkimuksista, mukana oli tutkijoita yli 20 maasta. Tutkimuksessa kerättiin veri- ja sylkinäytteitä normaalin liikennevirran kuljettajilta sekä loukkaantumisten ja kuolonkolareiden yhteydessä. Tiedot päihteiden ja lääkeaineiden löydöksistä koottiin tutkimusmaiden yhteiseen tietokantaan. Niiden perusteella laskettiin vammautumisen ja kuoleman riski eri psykoaktiivisten aineiden osalta.
Tuloksista käy ilmi, että alkoholia tai huumeita nauttineita kuljettajia liikkuu Suomen teillä vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Siitä huolimatta maassamme sattuu paljon vakavia loukkaantumiseen tai kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia, joissa kuljettaja on alkoholin vaikutuksen alaisena.
Suomalaisten ongelmaksi kulminoituu humalahakuinen juominen, joka nostaa merkittävästi vakavaa onnettomuusriskiä. Onnettomuusriski saattaa nousta monisatakertaiseksi, kun liikutaan yli kahden promillen humalatiloissa. Pienemmätkin alkoholimäärät voivat olla kohtalokkaita kun niihin yhdistyy lääkkeiden tai huumeiden käyttöä. Vaikka lääkeaineita ei mielletä yhtä petollisiksi kuin huumeita ja alkoholia, liittyy niiden yliannostukseen selkeitä vaaratekijöitä.
– Kuljettajien keskimääräinen bentsodiatsepiinien ja unilääkkeiden käyttö vastasi riskitasoltaan noin 0,5–0,8 promillen humalatilaa. Lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttäjän kohdalla oli kyse noin 0,8–1,2 promillea vastaavasta ajokunnosta. Onnettomuusriski oli silloin kymmenen kertaa suurempi kuin selvällä kuljettajalla, kertoo dosentti Pirjo Lillsunde Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tapaturmien ehkäisyn yksiköstä.
Tie selväksi
Päihteiden ja liikenteen todistetusta riskiyhteydestä huolimatta liian moni ajaa, vaikka ajokunto ei sitä sallisi. Erityisen alttiita tämän tyyppiselle käytökselle ovat nuoret kuljettajat, joiden onnettomuusriski on jo lähtökohtaisesti normaalia suurempi.
– Tilanne on samanlainen kaikissa DRUID-tutkimukseen osallistuneissa maissa. Siksi tutkijoiden mielestä nuorten kuljettajien rattijuopumusraja kannattaisi laskea nollaan, Lillsunde sanoo.
Suomessa päihteiden liikennekäytön ehkäisemiseksi on valjastettu sisäisen turvallisuuden ohjelmassa määritetty Tie selväksi -toimintamalli, joka tarjoaa rattijuopumuksesta kiinnijääneille tukea matalan kynnyksen ja nopean puuttumisen periaatteella. Erityisesti on seurattu Ruotsissa käytössä olevaa SMADIT-toimintamallia, jossa päihdeongelmien ehkäisy yhdistyy liikenneturvallisuuden parantamiseen. Tuoreessa VTI:n raportissa SMADITin mukainen päihdeongelmaan puuttuminen katsottiin olevan erityisen hyödyllinen rattijuopumuksen torjunnassa.
– Liikenteen päihdetapauksista huolimatta EU:n liikenneturvallisuus on parantunut huomattavasti vuonna 2001 luodun liikenneturvallisuusstrategian myötä, Lillsunde korostaa.
Huumekuljettajien määrä kasvussa
Rattijuopumus on eurooppalaisittain merkittävä ongelma, jonka seurauksena kuolee vuosittain yli 10 000 ihmistä. Liikenneonnettomuuksia aiheuttavat myös huumeet ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, joiden osuus on noussut 1980-luvun lopulta lähtien.
Kaikissa EU-maissa on rajoituksia sille, miten paljon alkoholia kuljettaja saa olla nauttinut. Kaikille keskushermostoon vaikuttaville aineille ei kuitenkaan ole asetettu sallittuja määriä, sillä niiden riskejä ei täysin tunneta. Tällä hetkellä poliisi tavoittaa Suomessa liikenteestä vuosittain noin 4 000 kuljettajaa, joiden näytteistä löytyy huumeita tai voimassa olevassa huumausaineasetuksessa mainittuja lääkeaineita, kuten bentsodiatsepiineja ja opiaatteja.
– Viimeisen kolmen vuoden aikana huumerattien määrä on kasvanut 30 prosenttia. Helsingissä kasvua on tullut jopa muutama prosenttiyksikkö enemmän. Syitä tilanteeseen on haettu muun muassa poliisin tekemien huumetestien yleistymisestä sekä huumeiden käytön lisääntymisestä, sanoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein.
Poliisin tilastoissa eivät näy erikseen lääkeaineista kärähtäneet, mutta tämä ei tarkoita, etteikö kyseisiin tapauksiin suhtauduttaisi vakavasti. Kolmiolääkkeiden väärinkäyttö tekee kuljettajan tokkuraiseksi ja väsyneeksi, mikä heijastuu esimerkiksi reaktiokykyyn. Huumausaineista yleinen kannabis puolestaan heikentää keskittymiskykyä, motoriikkaa sekä kykyä arvioida etäisyyksiä ja omaa ajonopeutta. Sen sijaan amfetamiini ja sen johdokset kasvattavat riskinottoa, aggressiivisuutta ja impulsiivisuutta. Tämä voi näkyä esimerkiksi vaarallisina ohituksina ja ylinopeutena.
Koulutus ja pikatestit lisänneet käryjä
Liikenteessä huumeiden nollatoleranssi tuli voimaan helmikuussa 2003. Sen jälkeen poliisin koulutus ja huumausaineiden testaus menetelmät ovat kehittyneet huomattavasti. Nykyisin syljestä otettava pikatesti suoritetaan epäilyttävästi liikenteessä toimivalle kuljettajalle, joka puhaltaa nollalukemat alkometriin. Poliisi kiinnittää huomiota muun muassa epäillyn poikkeuksellisen rauhalliseen puheeseen sekä laajentuneisiin tai pienentyneihin pupilleihin, jotka viestivät mahdollisesta huumeiden käytöstä. Kaikki havainnot kirjataan ylös, sillä niitä voidaan käyttää oikeudessa todistusaineistona.
Pikatestit helpottavat tien päällä tapahtuvaa huumevalvontaa, mutta ne eivät kuitenkaan kata kaikkia kiellettyjä aineita. Laki antaakin poliisille mahdollisuuden määrätä kuljettaja verikokeeseen ilman pikatestiä. Pasterstein korostaa, että monella huume- tai lääketokkurassa ratista kärähtäneellä on takanaan tavallisia rattijuopumuksia. Samojen ongelmakuljettajien toistuva prosessointi ei ratkaise päihteiden liikennekäytön taustalla piilevää perusproblematiikkaa.
– Poliisin tekemä arvokas kenttätyö ei ole pitkällä tähtäimellä pysyvä ja kustannustehokas ratkaisu. Sen sijaan parannusta on saatu aikaan vapaaehtoisella alkolukolla, jonka avulla on estetty noin 10 000 rattijuopumustapausta. Huumeiden ja lääkkeiden osalta käytössä ei ole vastaavaa järjestelmää.
