Suomessa on moni asia muuttunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta tyypillisen rattijuopon profiili on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena 1990-luvun alusta lähtien.
Muutaman vuoden takaisen LINTU-tutkimuksen mukaan yleisin promillerajan ylittäjä on keski-ikäinen mies, joka on ammattityöntekijä tai alempi toimihenkilö. Hän on tien päällä omalla autollaan, ajelee yksin ja puhaltaa alkometriin noin 1,0 promillen lukemat. Ajokilometrejä kertyy vuosittain 20–50 000. Valtaosa käryistä sattuu arkipäivinä ja matka vie useimmiten joko töihin, kotiin tai arkisille asioille.
Naisten osuus rattijuopoista on huomattavasti miehiä pienempi. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin se, että kerran kärähtäneet toistavat tekonsa. Käytännössä puolet kaikista rattijuopoista on uusijoita.
THL:n erikoistutkijan Karoliina Karjalaisen mukaan muutaman vuoden takaiset profiilit pätevät hyvin myös nykyhetkeen.
”Asenteet rattijuopumusta kohtaan ovat selvästi paheksuvia ja tilastot kaunistuneet takavuosista. Numeroita voi kuitenkin tulkita myös toisin, sillä kaikki päihtyneenä ajavat eivät jää kiinni. Poliisin resurssien niukentuessa voikin kysyä, paljonko rattijuopumusten valvontaan pystytään jatkossa panostamaan”, Karjalainen pohtii.
Asenteet rattijuopumusta kohtaan ovat selvästi paheksuvia ja tilastot kaunistuneet takavuosista.
Ongelmat kasautuvat
Samaisen, vuonna 2011 valmistuneen LINTU-tutkimuksen mukaan rattijuopolla voi olla takanaan jopa parisataa ajokertaa ennen ensimmäistä kiinnijäämistä.
Alkoholin lisäksi huomiota pitäisi kiinnittää myös muihin päihteisiin, lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöön sekä mietoihin huumausaineisiin.
”Nuorten asenteet ovat huomattavasti aiempaa sallivampia etenkin kannabista kohtaan. Ehkä myös kuvitellaan, ettei se alenna ajokykyä ja kynnys ajamiseen madaltuu. Silti on syytä muistaa, että liikenteessä on kaikille huumeille nollatoleranssi”, Karjalainen muistuttaa.
Vaikka sukupolvien välillä on tunnetusti eroja, löytyy taustalta myös yhdistäviä tekijöitä. Sosiaalisilla ongelmilla on tapana kasautua ja rattikäry saattaa olla nuorellekin vain yksi pulma lisää jo valmiiksi sotkuisessa elämässä.
Päihdeongelmien hoito ja rangaistusten koventaminen ovat yksi keino korjata tilannetta. Lasten ja nuorten kohdalla on vaikutettava ennen kaikkea asenteisiin.
”Rattijuopumus kyllä tuomitaan, mutta tuohon 0,5 promillen rajaan suhtaudutaan välillä lepsusti. Monien mielestä on ihan ok lähteä sauna- tai ruokaoluen jälkeen tien päälle, kunhan tuo promilleraja ei vain ylity. Miksi ei pidettäisi suoraan kiinni nollarajasta?”, Karjalainen kysyy.
Kotibileissä saa olla selvin päin
Yläkoulun jälkeen kaveripiiri usein muuttuu ja ravintolamaailmakin alkaa houkuttaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön joka toinen vuosi toteuttaman Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan alle 18-vuotiaiden alkoholin käyttö on vähentynyt koko 2000-luvun.
Vuoden 2015 tulosten perusteella sama trendi näkyy myös 18 vuotta täyttäneillä ja erityisesti pojilla.
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n kouluttajan Mika Piipposen mukaan ensimmäisten päihdekokeilujen taustalla on usein ympäristön ja kaveripiirin paine sekä kokeilunhalu.
Aikuistumisen kynnyksellä olevilla tytöillä kyse on jossain määrin myös omien siipien kokeilusta. Yläkoulun jälkeen kaveripiiri usein muuttuu ja ravintolamaailmakin alkaa houkuttaa.
”Positiivista on, että raittiuden arvostus ja hyväksyntä kasvaa barometreissa jatkuvasti. Tämä on käynyt selvästi ilmi myös koulukierroksilla. Kotibileisiin saa ja voi tulla selvin päin ilman turhaa selittelyä”, Piipponen kehuu.
Mopoikäisillä päihdekäyttöä jarruttaa tuore ajokortti. Kun alla on reviiriä laajentava ajopeli, pysyy korkkikin paremmin kiinni.
”Tämä näkyy selvästi esimerkiksi mopomiiteissä, joissa olutkassit eivät kilise”, Piipponen toteaa.
Jaakobin painia valintojen kanssa
Vaikka trendi päihteettömyttä kohtaan on juuri nyt positiivinen, kouluttajalla riittää silti työsarkaa. Karoliina Karjalaisen tavoin hän muistuttaa, että riskikäyttäytymisen taustalta löytyy usein muun muassa sosiokulttuurisia tekijöitä. Myös asenteet erityisesti kannabista kohtaan huolestuttavat.
”Monet mieltävät kannabiksen vähemmän haitalliseksi päihteeksi, jolloin käytön riskit saattavat unohtua”, Piipponen huokaa.
Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että nuoret voivat käydä valintojensa kanssa ajoittain kovaakin jaakobin painia. Päätökset eivät ole helppoja, sillä ne on tehtävä ilman iän tuomaa elämänkokemusta.
”Mitä esimerkiksi teet, jos olet mopolla liikkeellä ja juonut muutaman siiderin? Jos tulet ilman mopoa kotiin, kärähdät alkoholista. Toisena vaihtoehtona on ottaa ihan toisen kokoluokan riski ja hypätä mopon selkään.”
Vanhempien vastuulla on asettaa rajat, sopia pelisäännöistä ja olla itsekin esimerkkinä.
”Jos lapsella on tarve päästä kotiin kesken illan, pitää keskusteluyhteyden olla kunnossa. Silloin hän uskaltaa soittaa vanhemmilleen ja voidaan yhdessä miettiä, miten lapsi saadaan turvallisesti kotiin.”
