Täysin tai puolittain automaattiseen ajamiseen kykenevä auto varustetaan erittäin tarkoilla kameroilla ja tutkilla, jotka havainnoivat kaikkea auton ympäristössä olevaa ja liikkuvaa. Näillä välineillä tunnistetaan myös horjuvat ja hapuilevat hahmot hyvin nopeasti.
Minkälaisen lisän auton ohjelmisto vaatisi, että se tarkistaisi myös kuljettajan tilan ennen liikkeelle lähtöä?
Yhä useamman auton täysin sähköinen ohjaustehostin kykenee kääntämään ohjauspyörää esimerkiksi pysäköinnin yhteydessä tai kaistalla pysymiseksi ilman kuljettajan käsivoimaa. Hallintalaitteet myös tarkkailevat kuljettajan kiihdytyksien ja jarrutuksien nopeutta ja voimaa. Auto on toisin sanoen jo ”tietoinen” kuljettajan liikkeistä.
Voisiko tätäkin liikkumista hieman analysoida tarkistusmielessä?
Eräissä automalleissa kojelautaan ilmestyy kahvikupin kuva, jos nukahtamisvaroitin arvioi eri lähteistä kerätyn tiedon perusteella kuljettajan olevan väsynyt. Voisiko järjestelmää kehittää niin, että myös rattijuopot, yliväsyneet, ylilääkityt tai muilla tavoin kuntonsa puolesta sopimattomat kuljettajat joutuisivat pikaisesti pysäköimään autonsa?
Joihinkin autoihin on viime aikoina lisätty ”tuoksumaailmoja”. Hajuvesipulloa vaihtamalla voi muokata matkustamon tunnelmaa. Entä jos auto voisi haistamalla ennustaa esimerkiksi sokeritautia potevan kuljettajan kohtausvaaran, varoittaa tästä ja hälyttää tarvittaessa apua?
Itsenäiseen ajamiseen kykenevät autot voisivat varmasti kuljettaa takapenkillä röhnöttävää humalaista autonhaltijaa. Yksikään autonvalmistaja ei silti hyväksy tilannetta, jossa rattijuoppo ajaisi tai mitenkään puuttuisi auton hallintaan.
Liikenteessä syntyy tilanteita, joissa automaattiauto pysähtyy, kun se arvioi turvallisen ajamisen mahdottomaksi. Mahdollisesti auto pyytää kuljettajaa jatkamaan matkaa omalla vastuullaan. Kynnyskysymys on, kykeneekö kyydissä oleva kuljettaja ottamaan tehtävän vastaan?
Autonvalmistajat joutuvat hyväksyttämään uudet tuotteensa viranomaisilla, joiden on puolestaan varmistuttava autojen turvallisuudesta ja sopivuudesta tieliikenteeseen. Uusien autojen katsastajilla on vaikea tehtävä, sillä tietojärjestelmät ovat erittäin monimutkaisia ja pitkälle vietyjä.
Myös kuljettajilla on sulattamista. Ensimmäisillä ajokerroilla tuntuu ällistyttävältä, kun ohjauspyörä kääntyy kaarteessa käden alla itsekseen. Jarrupoljin voi jonon päätä lähestyessä melkein karata jalan alta, kun auto videokameroiden ja etäisyystutkien tietojen perusteella päättää pysähtyä päättäväisemmin kuin kuljettaja tajuaakaan.
Automatiikka vaatii ihmisen mieleltä uudenlaista toimintaa, joka jo sinällään kuormittaa tajuntaa. Uudenlainen ajaminen vaatii opettelua. Järjestelmien tarkoituksena on vähentää kuljettajan tehtävää, mutta uusien välineiden kanssa tulee myös tilanteita, joissa mieli karkaa liikenteestä; ihan selvänä ja virkeänäkin.
