Kun omaa lasta opettaa pyöräilemään – tai liikkumaan millä tavalla tahansa liikenteessä – on lähdettävä liikkeelle perusteista. Ensin varmistetaan, että varusteet ja puitteet harjoittelulle ovat kunnossa. Sitten kiinnitetään huomiota polkupyörän hallintaan.
Vasta sitten, kun pyörällä ajo sujuu, siirrytään turvalliseen toimintaan liikenteessä.
Varusteet ensin kondikseen
Lapselle mieluisin kypärä saadaan, kun sitä lähdetään hankkimaan yhdessä. Näin lapsi saa itse valita suosikkinsa. Kannattaa heti alusta saakka pitää kiinni siitä, että kypärää käytetään joka kerta, kun pyöräillään. Jos aikuinen polkee mukana, on hyvä muistaa, että aikuinen näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan: miten perustelet lapselle kypärän käyttöä, jos et itse sitä käytä?
Kämmenten ihoa kaatumisissa suojaavat hanskat ovat myös hyvä hankinta ainakin ensimmäisten metrien harjoittelua varten. Myöhemmin ne jäävät pois. Asfaltti-ihottumia vähentävät myös pitkät lahkeet ja hihat, etenkin, jos materiaali on vähän vahvempaa ja pieniltä kaatumisilta ihoa suojaavaa.
Sitten pyörän säädöt ja harjoittelupaikan valinta
Pyörän on oltava lapselle sopiva. Harjoitteluun sopiva pyörä on mieluummin hiukan liian pieni kuin liian suuri. Pyörän satula säädetään niin, että lapsen jalat ulottuvat maahan satulalla istuen. Pyörän jarrujen toimivuuden tarkistaminen ja ilman pumppaus renkaisiin on hauskaa yhteistä puuhaa. Näin lapsi oppii itsekin tsekkaamaan pyörän kuntoa vähitellen.
Itse hankin harjoittelua varten lapsen pyörään apukahvan. Se auttaa vauhdin ottamisessa, ja tarpeen tullen sillä saa myös pysäytettyä pyörän. Jos opettaisin toista lasta pyöräilemään, aloittaisin harjoittelun aikaisemmin ja pelkällä potkupyörällä. Sillä tavalla polkemisen voisi ottaa mukaan vasta tasapainoharjoittelun jälkeen.
Harjoitteluun valitaan mahdollisimman rauhallinen paikka. Mieluiten sellainen, jossa ei ole muuta liikennettä ja josta löytyy sopivan tasaista, kuopatonta pintaa.
Starttaa perusteista ja etene lapsen ehdoilla – kaatumiset kuuluvat asiaan
Harjoittelussa olennaista on edetä lapsen ehdoilla. Vaikka aikuista voisi välillä turhauttaa, on samoja asioita harjoiteltava niin kauan, kunnes ne sujuvat. Ajamisen oppiminen voi olla iso kynnys ja pelottavaa joillekin lapsille. Tahti on myös yksilöllistä: vaikka isosisko oppi kertalaakista, voi pikkuveli tarvita useamman toiston.
Meidän vanhempien tehtävänä on luoda harjoittelun ilmapiiristä turvallinen, myönteinen ja kannustava. On myös hyvä muistaa, että jokaiselta kaatumiselta ei lasta pysty varjelemaan. Kaatuminen jossain vaiheessa harjoittelua on itse asiassa varsin todennäköistä. Pyllähdys voi tuntua ikävältä ja jopa sattua, mutta siitä on hyvä keskustella yhdessä etukäteen. Näin lapsi tietää, että kaatuminen ei ole maailmanloppu – siitä vain sitten noustaan takaisin satulaan ja yritetään uudelleen.
Tasapainon hallinnasta katseen käyttöön ja polkemiseen
Jos lapsi ei ole harjoitellut tasapainoa esimerkiksi potkupyörällä, kannattaa ensin ottaa pyörästä polkimet irti. Polkimettomalla pyörällä harjoitellaan tasapainossa pysymistä työntelemällä sitä eteenpäin niin, että lapsi nostaa jalat irti maasta ja pitää pyörää pystyssä lyhyitä matkoja ohjausliikkeiden avulla. Vauhdin saamisessa voi auttaa apukahvan avulla.
Apukahvalla voi alkuun estää myös kaatumiset. Pyörää ei kuitenkaan kannata pitää koko ajan pystyssä apukahvan avulla, koska lapsen tulee oppia tasapainon ylläpito myös itsenäisesti.
Lapsen katseen suuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Katseen on aina oltava menosuuntaan, ei alaspäin. Ohjausta ja jarruja pitää oppia käyttämään katsomatta niitä. Myös hartioiden jännittyneisyyttä kannattaa tarkkailla.
Etujarrun käyttöön kannattaa totuttautua alusta alkaen. Jarrun käytön tulee olla rauhallista, johdonmukaista ja riittävällä harjoittelulla automatisoitua. Itse asensin tyttäreni Jopoon erillisen etujarrun, sillä siinä oli pelkkä jalkajarru vakiona. Hintaa sille tuli noin 20€.
Kun lapsi pysyy joitain metrejä pystyssä työntöpyörällä, voi harjoitteluun lisätä polkemisen. Polkemisen aloittamista voi helpottaa niin, että pitää pyörää pystyssä apukahvan avulla siten, että lapsi laittaa jalat valmiiksi polkimille. Sitten vanhempi työntää pyörän liikkeelle ja polkeminen alkaa vauhdista. Jos pyörässä on jalkajarru, sen käytön voi tässä vaiheessa lisätä harjoitteluun.
Kun lapsi aloittaa polkemisen paikoiltaan, kannattaa häntä opettaa laittamaan poljin valmiiksi yläviistoon. Voimakkaalla ja pitkällä polkaisulla pyörä lähtee kunnolla liikkeelle ja pysyy tasapainossa seuraavaan polkaisuun asti. Lasta kannattaakin auttaa havaitsemaan riittävän nopeuden ja pystyssä pysymisen välinen yhteys: kun polkeminen loppuu, vauhti hidastuu ja lopulta tasapaino menee. Tämä on erityisen tärkeä asia, kun pyörällä tehdään käännöksiä.
Kohti itsenäistä ajoa
Ennen liikenteeseen lähtöä on lapsen osattava lähteä liikkeelle, pysyä pystyssä, jarruttaa sekä kääntyä oikealle ja vasemmalle itsenäisesti. Seuraavaksi lapselle kannattaa kehittää tehtäviä: esimerkiksi suoran viivan, neliön, ympyrän tai kahdeksikon ajaminen.
Kun lapsi hallitsee pyörän suunnan, sijainnin sekä vauhdin johdonmukaisesti ja virheettömästi, voi siirtyä harjoittelemaan ajamista rauhallisen liikenteen alueella. Ensin vanhemman ohjauksessa, ja pikkuhiljaa vanhemman kanssa yhteisillä pyörälenkeillä. Samalla voi yhdessä kerrata myös pyöräilyyn liittyviä liikennesääntöjä.
Oletko sinä opettanut lasta pyöräilemään? Miten meni?