Keväisin keveä liikenne lisääntyy ja kulkutavat monipuolistuvat. Pyöräily kasvattaa suosiotaan, mutta tien päälle ja usein samoille väylille tulevat myös rullaluistelijat, lonkkaajat, skeittaajat, potkupyöräilijät, rollaattorit, peräpyörät, juoksijat ja sunnuntaikävelijät.
Kulkutapojen runsaan kirjon lisäksi liikkujien ikäskaala on laaja – vauvasta vaariin. Kaikkien näiden lisäksi kevyen liikenteen väylillä liikkuu paljon myös koiria.
Miljoonan koiranhännän maa
Koirien määrä Suomessa kasvaa kovaa kyytiä. Kennelliitto arvioi, että Suomessa on noin miljoona koiraa. Kotitalouksia Suomessa on noin pari miljoonaa, joten koiria on keskimäärin noin joka toisessa taloudessa. Koiria hankitaan yhä enenevässä määrin lemmikiksi ja hyvin todennäköistä on, että koira asuu perheensä kanssa taajamassa. Koiran ulkoiluttamiseen taajamissa eri väylillä liittyy paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja olettamuksia.
Olenkin usein pohtinut vikkelän, pienen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran emäntänä koiran ulkoilutusetikettiä ja -turvallisuutta. Kun pihakoira Sivi tuli meille puolitoista vuotta sitten, keskustelimme perheessämme, kummalla puolella kävelijöille ja pyöräilijöille tarkoitetun yhdistetyn väylän reunaa opetamme Sivin kulkemaan. Molemmat reunathan ovat yhdistetyllä väylällä jalankulkijalle ok kävellä.
Näin päädyimme opettamaan Siville, että kun tiellä kävellään, kävellään reunassa. Tai näin ainakin yritämme. Myös komento ”reunaan” toimii vaihtelevalla menestyksellä.
Reunassahan sai kävellä – vaikka molemmissa?
Käytännössä kuulun niihin koiran ulkoiluttajiin, jotka vaeltelevat pitkän rullataluttimen kanssa tien reunasta reunaan. Tämä ärsyttää varmasti monia kanssakulkijoita. Jopa meidän omassa perheessämme tästä tavasta ollaan aivan ”hiilillä”.
Vaihtelen paikkaa väylällä, mutta teen sen näyttävästi ja muut liikkujat huomioon ottaen. Esitän aikeeni hyvissä ajoin ja näytän käsimerkkejä pääasiassa koiralle, mutta samalla niiden tarkoitus on myös osoittaa muille liikkujille aikeistani. Tämä näyttää varmasti hassulta, mutta tähän asti menetelmä on toiminut.
Koira opastaa ennakointiin ja havainnointiin
Koiran ulkoilutuksessa, jos missä, on kyse ennakoinnista ja ympäristön havainnoista. Herpaantuneen otteen huomaa heti. Joko koira alkaa hääriä tiellä sinne tänne tai sitten jotain yllättävää tapahtuu – lintu pyrähtää lentoon tai löytyy joku kiva viesti naapurin Ekku-koiralta.
Vaikka rullatalutin antaa koiran ulkoiluttajalle enemmän tilaa ja vapauden tunteen, se aiheuttaa myös vaaratilanteita. Koska erilaisia liikkujia on paljon, myös nopeudet kevyen liikenteen väylillä vaihtelevat paljon. Pyöräilijä tai sauvojen kanssa rullaluisteleva vauhtihirmu liikkuvat aivan eri nopeutta kuin koiran normiulkoiluttaja.
Pyöränkello soikoon – minä kiitän
Koiran omistajana ja ulkoiluttajana arvostan sitä, että pyöräilijä rimpauttaa hyvissä ajoin kelloa minulle merkiksi. Kiitän myös takaa hurjaa kyytiä rullaluistelevia äänekkäästä moikkailusta.
Olen kiitollinen myös siitä, jos vastaantuleva koiran ulkoiluttaja kertoo kuuluvalla äänellä hyvissä ajoin, että meidän murren kanssa ei nyt sovi tulla haistelemaan ja tekemään tuttavuutta.
Muutamia vinkkejä koiran ulkoilutukseen:
- Koiranomistajana sinä olet vastuussa koirastasi ja teidän turvallisuudestanne.
- Havainnoi ympäristöä ja ennakoi sekä itsesi että koirasi näkökulmasta.
- Osoita aikeesi selkeäsi sekä kanssakulkijoille että koirallesi.
- Hanki koirallesi asianmukaiset ja sopivat valjaat sekä talutin.
- Pimeään vuoden aikaan heijasta itsesi lisäksi myös lemmikkisi.
Millaisia vinkkejä sinulla on? Entä millainen koiran ulkoiluttaja olet itse – seilaatko laidasta laitaan vai pysytkö lemmikkisi kanssa tiukasti yhdellä puolella? Kommentoi alle!
Lue lisää: http://www.kennelliitto.fi/koirat/koiran-omistaminen/koiraetiketti
