Pysäköinninvalvontaa on pääsääntöisesti vain keskisuurissa ja isommissa kaupungeissa. Siellä missä ei ole valvontaa, syntyy helposti villin lännen meininki. Surkuhupaisimmillaan tilanne on monien liikuntapaikkojen edessä: tullaan harrastamaan liikuntaa, mutta ei viitsitä ajaa muutamaa kymmentä metriä kauemmaksi.
Kun on päästävä suoraan oven eteen.
Kiuruvedellä tämä toimintatapa mietitytti. Jotta kurittomat autoilijat pysyvät poissa liikuntahallin oven edestä, onko kunnalla muuta ratkaisua kuin laittaa betoniporsaita kevyen liikenteen väylille?
Ehkäisisikö valvonta ongelmia?
Väittäisin, että mitä pienempi paikkakunta, sitä lähemmäksi ovea on päästävä. Lapset viedään päiväkodin portille, vaikka lähellä 100 metrin päässä on lyhytaikainen parkkipaikka. Myös koululainen jätetään kyydistä mieluiten vasta ovensuussa. Usein siksi, että liikkeelle on lähdetty aivan viime tingassa, ja kello jo soi.
Isommilla paikkakunnilla tehokas valvonta rokottaa ja opastaa. Tokihan se kirpaisee, jos parkkipirkko tai -pekka iskee lapun tuulilasiin. Mutta kiinnijäämisriski on erittäin tehokas liikennekasvattaja.
Ne paikkakunnat, joista poliisin toimipiste on poissa ja joissa ei ole minkäänlaista kunnallista pysäköinninvalvontaa, ovat nyt helisemässä. Poliisin vierailujen harventuminen tarkoittaa toki muutakin kuin pysäköintiongelmia.
Kun sinivuokot eivät kuki, on moporallia ja kiihdyttelyä, suoranaista kaahaamista taajamissa sekä muutakin kurittomuutta. Poliisinpuutteessa jokainen meistä voi kuitenkin omalla käyttäytymisellään vaikuttaa liikenneympäristön miellyttävyyteen.
Lasta ei uskalleta laittaa yksin liikenteeseen
Saattoliikenne eli lasten kuljettaminen kouluun ja harrastuksiin on monen mielestä välttämätöntä, ja usein perusteluna on turvattomuus. Kun liikennettä on paljon, niin omaa lasta ei uskalleta laittaa kävellen tai pyöräillen liikkeelle. Liikenne lisääntyy ja kierre pahenee. Se ei ole kivaa kenellekään.
Liikennesuunnittelijat puhuvat mielellään liikkumisen ohjaamisesta, matkaketjuista, viisaasta liikkumisesta ja erityisesti älyliikenteestä. Käyttäjän kannalta sillä ei ole lopulta väliä, miten tai kuinka monen ketjun kautta pääsee perille, kunhan pääsee sujuvasti, miellyttävästi – ja turvallisesti.
Lisää arkiliikuntaa – kaikki voittavat
Aika moni meistä laskee jonkin sovelluksen avulla askeleita. Tai ainakin miettii, että ”pitäisi liikkua enemmän”. Arkiliikunnan lisääminen on itse asiassa tosi helppoa. Sen voi aloittaa miettimällä omia matkoja.
Voisiko omaa työmatkaa, harrastusmatkaa tai lasten kuljetusta jotenkin ketjuttaa niin, että samalla tulisi myös käveltyä? Jo 10-15 minuutin reipas kävely tuo monia hyviä terveysvaikutuksia ja samalla turvallisemman ympäristön meille kaikille.
Aina voi myös miettiä, onko omalla autolla liikkuminen ihan välttämätöntä? Voisiko päiväkotimatkasta tehdä yhteisen kävelylenkin?
Harrasteisiin matkatessa voisi seuraavalla kerralla jättää auton hieman kauemmaksi. Parkkipaikka löytyy todennäköisesti vähemmällä stressillä ja salikäynnin alku- ja loppuverryttelyn saa suoritettua kätevästi samalla, jos auton on jättänyt vaikkapa reilun kilometrin päähän punttiksesta.
Varaa vartti siirtymiin, katsele ja kuuntele kevättä. Kyllä se lopulta tulee.
Vietkö sinä lapsiasi autolla kouluun? Vai onko käytössä kenties kävelevä koulubussi? Oletko lisännyt arkiliikuntaasi näillä tai muilla keinoilla? Kommentoi ja keskustele!
