Se, että lapsi kävelee tai pyöräilee koulumatkat – silloin kuin se suinkin on mahdollista–, on monin tavoin hyödyllistä. Paitsi että lapsi saa liikuntaa ja koulupäivä käynnistyy ulkoilman ansiosta virkeämpänä, hioutuvat myös liikennetaidot. Kokemus liikenteestä ja liikennekulttuurista karttuu ihan eri tavalla itse kulkien kuin esimerkiksi auton takapenkillä matkustaen.
Kokemus koulutiestä voi kuitenkin olla lapsin silmin ihan erilainen kuin vanhemman vinkkelistä. Kysyimmekin Liikenneturvassa alakoululaisilta eri puolilta Suomea näiden mielipiteitä koulumatkoista. Monelle lapselle koulukuljetus on arkea, mutta tässä aineistossa painopiste oli itsenäisessä liikkumisessa. Lähes kaksi kolmasosaa haastatelluista 1.-5.-luokkalaisista kertoi kulkevansa kodin ja koulun väliä kävellen tai pyörällä.
Liikunnasta saatu ilo näkyi lasten vastauksissa. Siitä, että kannustaa lastaan liikkumaan itse koulumatkat, ei siis tarvitse tuntea syyllisyyttä – lapset itsekin nauttivat liikkumisesta ja luonnosta. Katso itse, mitä Lahden Ahtialan ja Espoon Saunalahden alakoulujen oppilaat kertoivat koulumatkastaan.
Entä jos koulumatka on liian pitkä käveltäväksi?
Kolmasosa haastatelluista koululaisista kertoi käyttävänsä oman tai kaverin vanhempien tarjoamaa autokyytiä. Monessa kodissa koulumatka hoidetaankin vanhempien työmatkan yhteydessä – etenkin, jos koulumatka tuntuu lapselle liian pitkältä tai vaaralliselta käveltäväksi.
Liikenneturvan julkaiseman lehden Liikennevilkun viime vuoden viimeisessä numerossa vierailimme Isoniitun koulussa Nurmijärvellä ja kurkistimme heidän päivittäiseen liikennekaaokseen. Kouluympäristö ruuhkautuu joka aamu lapsiaan kouluun kuskaavien vanhempien ajoneuvoista – ja autojen määrän kasvaessa heikentyy myös alueen liikenneturvallisuus. Sitä ei varmasti kukaan vanhempi toivo.
Yhtenä vinkkinä oravanpyörän pysäyttämiseen on ajatella koulumatka uusiksi. Yhteisen alkuköröttelyn jälkeen koululaisen voi päästää pois kyydistä sopivassa, etukäteen mietityssä turvallisessa paikassa vaikkapa kilometri ennen koulua. Näin lapsi pääsee nauttimaan liikunnasta ennen koulupäivää. Toki tämä edellyttää, että aamuaskareiden aikataulua hieman aikaistetaan, ja lapsestakin vaihtoehto tuntuu hyvältä.
Paljon riippuukin kodin käytännöistä, millaiset liikkumistottumukset lapselle tulevat. Jos kotona on totuttu kulkemaan lyhyetkin matkat hevosvoimilla, voi olla vaikea perustella lapselle, miksi tämän pitäisi yhtäkkiä kävellä osa koulumatkastaan saati kokonaan. Kun kävely ja pyöräily ovat osa perheen kulkutaparepertuaaria, tarttuu tapa herkemmin myös jälkikasvulle.
Koulukuljetusten luvattu maa
Kuntaliiton mukaan Suomessa koulukuljetuksiin osallistuu viidennes esi- ja perusopetuksessa olevista oppilaista. Vuoden 2015 tietojen mukaan noin 125 000 peruskoululaista kulkee päivittäin koulukyytiläisenä – eniten kuljetus on käytössä Itä-Suomen läänissä.
Koulukyyditsijän arjesta voi käydä lukemassa vaikka tästä Liikennevilkun artikkelista.
Paljon on puhuttu myös Australian lahjasta maailmalle – siis kävelevästä koulubussista. Lähitienoon vanhemmat voivat sopia yhdessä ”bussin” reitistä ja kukin vanhempi lähtee vuorollaan kuljettajaksi koulumatkalle. Liikunnan lisäksi kimppakävely tarjoaa mahdollisuuden tutustua naapuruston lapsiin ja vanhempiin.
Kertaharjoittelulla koulutaipaleelle?
Ekaluokkalaisten kohdalla koulumatkan harjoittelu on varmasti aloitettu hyvissä ajoin. Ennakkoon valmistautumisen lisäksi koulumatkan sujuminen kannattaa ottaa puheeksi myös pitkin kouluvuotta.
Niin pieneltä kuin vähän suuremmaltakin koululaiselta voi kysyä koulutyön kuulumisten ohella, miten koulumatka sujuu: onko jotain hankalia tai kurjia paikkoja tai tilanteita, joita voisi yhdessä käydä läpi. Silloin tällöin voi lähteä myös lapsen mukaan koulumatkalle, niiden ensimmäisten päivien jälkeenkin.
