Tiedotimme vähän aikaa sitten lasten kuljettamista selvittäneen kyselyn tuloksista. Lasten vanhemmille suunnattuun verkkokyselyyn vastanneista yli 70 prosenttia koki, että on saanut riittävästi tietoa lasten turvalaitteista ja turvallisesta kuljettamisesta. Kymmenesosa koki, että tietomäärä ei ollut riittävä.
Mistä sitten kaivattiin lisää tietoa? Avoimista vastauksista erottui muun muassa selkeä tarve luotettavalle tiedolle istuimien turvallisuudesta ja käyttöiästä. Lisäksi tuskailtiin turvaistuintestien vertailtavuudesta ja pohdittiin, mihin saakka lapsen tulisi matkustaa selkä menosuuntaan. Myös turvaistuimien E-hyväksyntä ja Liikenneturvankin suosittelema plus-testi nimettiin tiedontarpeen kohteiksi.
”Esikoisen saatuani etsin tietoa ja vertailin istuimia. Jokainen valmistaja kehuu omiaan ja eri testeissä sai kaukalot erilaisia tuloksia.”
”Järkevät tutkimukset, joissa pisteitä ei anneta esim. ulkonäöstä.”
”Milloin suositellaan aikaisintaan kääntää lapsi istumaan kasvot menosuuntaan.”
”Plus-testi ja E-merkintä?”
”Riskeistä, joita liittyy vanhan turvaistuimen käyttämiseen.”
”Joku selkeä lista niistä istuimista joita viranomaiset voivat turvallisuuden puolesta suositella.”
Onko tietoa liian vähän, vai liian paljon?
”Jostain luin, että…” Näin alkaa myös moni Liikenneturvalle tullut turvaistuinkysymys. Kun Googleen kirjoittaa hakusanan turvaistuin ja painaa enteriä, saa puolessa sekunnissa yli 400 000 hakutulosta.
Tulosten joukkoon mahtuu niin jälleenmyyjien sivuja kuin keskusteluketjuja, blogeja ja ennen pitkää myös Liikenneturvan sivusto. Kun tietoa haetaan verkon välityksellä, voi vastaan tulla myös tietoa eri maiden käytännöistä ja suosituksista, jotka voivat poiketa merkittävästikin Suomessa ohjeistetusta. Puhumattakaan lähteistä, joiden tiedoksi naamioitu viesti ei välttämättä pohjaudu mihinkään mutua kummempaan ja voi pahimmillaan johtaa täysin harhaan. Netissä on myös helppo jakaa kokemuksia ja kertoa, mikä toimii – tai ei toimi – oman lapsen kohdalla.
Kommentteja lukiessa on – lähdekriittisyyden ohella – hyvä muistaa, että lapset ovat yksilöllisiä. Eroa tulee niin pituudessa, paksuudessa kuin painossakin ja niistä jokainen vaikuttaa myös turvaistuimen sopivuuteen. Vaihtelua löytyy myös perheistä: taloudessa voi olla useampia eri-ikäisiä lapsia, ja aina silloin tällöin koko pesuetta pitäisi kuljettaa samaan aikaan. Kolmantena muuttujana ovat itse kulkupelit: se mikä sopii Corollaan, ei välttämättä ole paras vaihtoehto Chrysleriin.
Turvaistuimen valinta onkin yhtälö, joka on ratkaistava oman perheen ehdoilla. Monista muuttujista johtuen yhtälö ei kuitenkaan ole aina se yksinkertaisin ja silloin laskuoppi voi aiheuttaa turhautumista.
Yhden luukun periaate?
”Tieto on itse hankittava ja useasta lähteestä etsittävä. Miksi eri maissa suositellaan erilaisia istuimia? Kaipaisin keskitettyä, tehokasta ja yksinkertaista ohjeistusta.”
”Olen joutunut itse ottamaan selvää paljon turvallisuudesta, plus-testeistä.”
Lienee jokaisen vanhemman ykköstoive, että lapsi matkustaa myös autossa niin turvallisesti kuin suinkin. Tätä painottivat myös Liikenneturvan kyselyyn vastanneet.
Lähtökohdat ovat hyvät. Jokainen Suomessa myytävä turvaistuin täyttää vähimmäisvaatimukset, jotka EU-alueella on säädetty laitteen turvallisuudelle. Siitä merkkinä turvaistuimessa on E-hyväksyntä. Suosimalla tiukan ruotsalaisen plus-testin hyväksymiä istuimia saa lapselle vielä lisäturvaa. (Plus-testattuja-istuimia on saatavilla luokassa 1 ja 2, kuuluvat 1–6-vuotiaille, kiloissa 9–25 kg.) Monessa lastentarvikeliikkeessä löytyy myös asiantuntemusta, jonka avulla voidaan sovittaa turvaistuinta sekä autoon että lapselle. Myös oman auton ohjekirjasta löytyy lukuja lapsen kuljettamisesta juuri kyseisessä automallissa.
Vaikka turvaistuinta Googlesta hakiessa ei Liikenneturva noussut kärkikahinoihin, olemme koonneet turvallisuuden kannalta keskeisimmät pointit sivuillemme. Niistä aloittamalla saa jo hyvän perustan turvaistuimen valintaprosessille.
Tuoreimpana lisänä tarjoamme oppaat videomuodossa. Oletko jo nähnyt ne? Entä mistä kaipaisit vielä lisätietoa?
