Monella meistä liikkuminen liikenteessä sujuu rutiinilla. Hyppäämme pyörän satulaan tai auton rattiin sen kummempia ajattelematta. Jalat kuljettavat bussipysäkille miltei samoilla askelmerkeillä kuin eilisaamuna ja sitä edellisenä aamuna. Aivotutkija Minna Huotilainen kuvasikin*, kuinka autolla ajaminen on esimerkki toiminnasta, jota aivot pyrkivät tekemään automaattiohjauksella.
Automatisoituneita toimintoja voi nimittää myös tavoiksi. Niiden mukaisesti toimitaan, kun ollaan samassa tilanteessa. Jopa 40 prosenttia päivittäisestä toiminnasta on automatisoituneita tapoja eikä todellista päätöksentekoa, kirjoittaa Charles Duhigg.
Jos jokaisen tehtävän kohdalla tulisi tehdä tietoinen päätös, aivot ylikuormittuisivat nopeasti. Tapojen orjuus ei siis ole pelkkää sortoa. Mutta entäpä jos haluaisi saada aikaan muutosta? Näin kuluvan vuoden viimeisinä päivinä on herkullinen hetki miettiä, mitä voisi tehdä toisin liikenteessä.
Kaikki alkaa tunnistamisesta
Jos tapoihinsa haluaa saada muutosta, alkaa prosessi tunnistamisesta. Luutuneimpia tavoista ei nimittäin välttämättä itse edes huomaa. Korkeintaan ne voivat nousta tietoisuuteen silloin, kun kumppani niistä huomauttaa.
Kun tapa on tunnistettu, voi miettiä, miksi toimii siinä tilanteessa niin kuin toimii. Katsonko kännykkää ajaessani, jotta saan heti tietää, jos joku minua tavoittelee, vai onko ajaminen vain tylsää?
Omien motiivien selkeytyessä tulisi eristää tavan mukaisen toiminnon aloittava vihje. Johtuuko ruudun näppäily siitä, että älypuhelin ynisee herkeämättä? Kun tietää, mikä käynnistää toiminnan, voi tehdä suunnitelman sen muutokselle. Mitä jos laittaisi puhelimen äänettömälle ja kassiin ajamaan lähtiessä?
Mitä jos laittaisi puhelimen äänettömälle ja kassiin ajamaan lähtiessä?
Siis kertauksena:
- tunnista rutiini
- testaa, mikä siinä toimii palkkiona
- eristä toiminnan aloittava vihje
- tee suunnitelma muutokselle**.
Kokeile maksutta 30 päivää
Jeremy Deanin (2013) mukaan tavan muodostuminen kestää päivittäin toistettuna 20-80 päivää, riippuen kuinka monimutkaisesta toiminnasta on kyse.
Mitä jos kokeilisit jotain uutta tapaa liikenteessä 30 päivän ajan? Tai tekisit tammikuusta tavattoman ja luopuisit jostain vanhasta huonommasta? Yhtenä esimerkkinä voisi olla jo mainittu kännykän vaimentaminen ajoon lähtiessä. Tässä vielä muutamia ehdotuksia 30 päivän kokeiluun.
Jalan
- Autoon tulee vaihdettua talvirenkaat, mutta miten ne kengät? Talvella liukkaus kiusaa myös kävelijöitä – valitse siis kengät kelin mukaan ja #pysypystyssä!
- Jos kokeilisin sitä heijastimen käyttöä. Tulisiko loistava olo?
- Jos kävellessä huomio on kiinnittynyt kännykkään, voi liukkaus yllättää. Mitä jos keskittyisin kävelyyn eritoten liukkaalla?
Pyörällä
- Tsemppaan soittokellon kanssa. Joskus sitä itsekin harhautuu keskelle tietä, ihan ajattelemattomuuksissaan. Silloin arvostaa, että takaa lähestyvä pyöräilijä kertoo tulostaan rimpauttamalla.
- Suuntamerkki on olennainen pyörälläkin. Näytän reilusti kättä ennen kääntymistä, myös kevyen liikenteen väylillä. Ei huono.
Autolla
- Pysähdyn suojatien eteen, kun jalankulkija on aikeissa sitä ylittää. Jättäydyn vaikka hieman kauemmas, jotta viereiselläkin kaistalla huomataan aikeeni. Huomioimista ja turvallisuutta samassa paketissa.
- Saavuttaessani jonon pään, mietin ohittamistarvetta vielä kerran. Ei ole pakko tälläkään kertaa.
- Joku mokasi edessäni ja sappi alkaa kiehua. Mitä jos torven soittamisen sijasta laskisin kymmeneen?
Minkä tavan sinä haluaisit muuttaa? Kokeile jotain ylläolevista 30 päivän ajan tai keksi joku ihan oma. Kuulisimme myös mielellämme, miten kokeilussasi sujuu. Kommentoi tähän tai raportoi vaikka sosiaalisen median puolella käyttämällä tunnistetta #liikenteentapahaaste.
*Liikennevilkku 4/2014.
**Duhigg, C. (2013) The power of habit: Why we do what we do and how to change.
