Kun Liikenneturva selvitti pari vuotta sitten suomalaisten kokemuksia ärtymyksestä liikenteessä, yhdeksän kymmenestä kertoi kokeneensa toisen liikkujan aggressiota liikenteessä. Lähes kuusi kymmenestä oli kohdannut aggressiota kerran tai muutaman kerran vuodessa, viidesosa kuukausittain.
Usein aggressioksi mielletään tööttäily tai keskisormen näyttäminen, tai lähellä perässä roikkumisen ja jopa kiilailun kaltainen riskikäyttäytyminen.
Vain reilu seitsemäsosa kertoi, ettei ollut itse koskaan suuttunut tai raivostunut liikenteessä. Kiukustumisen tuntemukset ovat siis yleisiä.
Vaikka kiukun tuntemukset tunnistettiinkin, kuljettajista yli kolmasosa kertoi, ettei ole antanut ärtymyksen vaikuttaa käyttäytymiseensä liikenteessä. Heillä, joilla ärtymys vaikutti toimintaan, ilmeni kiukustuminen ensisijaisesti tilanteesta pois pyrkimisenä, tööttäilynä tai valojen vilkutteluna, tai toiselle osapuolelle kiroiluna. Joka seitsemäs myös kertoi, että huomio omaan ajamiseen vähenee.
Huono renki, vielä huonompi isäntä
Liikenteessä tuohtumusta aiheuttavat asiat ovat pysyneet vuosien saatossa pitkälti samoina. Ärsytystä aiheuttivat eniten vaarallisia ohituksia tekevät, takapuskurissa roikkuvat sekä liian lähelle eteen kiilaavat kuljettajat. Myös liikennesääntöjen rikkominen sekä keskinopeudesta poikkeaminen suututti: ärsytysten kuuden kärkeen mahtuivat sekä liian hitaasti ajavat että ylinopeutta ajavat.
Selkeästi suuttumuksen aiheuttajina erottuvat siis sellainen toisten kuljettajien käyttäytyminen, joka vaarantaa omaa turvallisuutta. Riskikäyttäytymisen ohella myös sellainen toiminta, joka poikkeaa totutusta tai liikenteen normiksi koetusta, ärsyttää, vaikkei se suoraan itseen kohdistuisikaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa liian hitaasti ajaminen.
Kuten tiedotteessamme totesimme, vaikka jokin asia liikenteessä saa sapen kiehahtamaan, suuttumuksen ei saa antaa valua liikenteeseen. Muutoin seurauksena on usein vain negatiivisuuden kierre, jonka lopputulos on lähestulkoon aina huonompi. Fiksuin veto, mitä toisen toiminnan ärsyttäessä voi tehdä, on säilyttää oma maltti ja keskittyä tärkeimpään käsillä olevaan tehtävään – eli siihen omaan ajoon. Jos hihat alkavat kärytä, kannattaa ottaa syvään henkeä ja laskea kymmeneen. Tai mikä itsellä nyt toimiikaan.
Kannattaa myös muistaa, että ärtymys laantuu hyvin nopeasti, jos siinä ei jää vellomaan.
Monelle lienee tuttu, muun muassa tulesta toisteltu sanonta, hyvä renki, huono isäntä? Kiukku liikenteessä ei sovi oikein apuriksikaan, mutta vielä kehnommin päällepäsmäriksi. Lähes kolmasosa kuljettajista kertoo, että suuttuneena tulee otettua tavallista suurempia riskejä liikenteessä. Oman ja muiden turvallisuuden kannalta viisainta on siis pyrkiä säilyttämään maltti.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven?
Vaikka riskikäyttäytyminen ärsyttää toisissa kuljettajissa, siihen syyllistytään itsekin. Kaksi viidestä kertoo silloin tällöin syyllistyvänsä kaahaamiseen. Vain hieman tätä harvempi liian lähellä perässä roikkumiseen. Joka neljäs kertoo tekevänsä vaarallisia ohituksia.
Kun tietää, mikä itseä liikenteessä ärsyttää, ei ole suuri harppaus päätellä, että sama toiminta ärsyttää myös toisia. Välttämällä ärtymystä lietsovaa toimintaa, kuten vaikkapa takapuskurin hiillostamista, tekee siis välittömästi teon turvallisuuden eteen.
Tilanne kerrallaan myös yleinen ilmapiiri saadaan pysymään plussan puolella. Kuten Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen tällä videolla kehottaa: kokeile vaikka.
*Suomalaisten ärsytyksiä ja suuttumuksen kohteita liikenteessä selvitettiin sekä toukokuussa että joulukuussa 2016. Toukokuun kyselyssä haastateltiin 1027 henkilöä, joista 818 oli autoilevia. Joulukuussa haastateltiin 1531 henkilöä, joista autoilijoita oli 81 prosenttia. Kantar TNS Oy toteutti molemmat tutkimukset Liikenneturvan toimeksiannosta.
