Sormieni puristusote alkaa olla kunnossa, sillä kolmisen viikkoa olen pitänyt kiinni traktorimönkijämme pelkääjän puolen kahvasta rystyset valkoisina. Suunnilleen sen ajan on pojallamme ollut traktorikortti lompakossaan.
Oteharjoitteluni on tapahtunut laitteessa, jossa istutaan rinnakkain ja maksiminopeus on 60km/h. Poikani sai ajo-oikeuden siihen samalla tavalla kuin kuka tahansa viisitoista vuotta täyttänyt: opettelemalla parina iltana vastauksia netistä löytyviin kysymyksiin ja menemällä sitten arpomaan Ajovarman toimistoon. Jos ei ensi yritys tuo korttia nuoren taskuun, niin uuden arpamaksun suoritettuaan voi parempaa tuuria käydä kokeilemassa seuraavina päivinä. Huoli siis pois: kaikki sen kortin ennen pitkään saavat.
Mitä unohtuu kevytautojen pauloissa?
Mediassa kerää palstamillimetrejä uumoilu kevytautojen mahdollisesta tulemisesta ja keskustelu niiden vaatimuksista. Saisivatko kevytautot kulkea mopoautojen lailla 45km/h vai peräti 60km/h? Kuinka montaa kaveria voi kerrallaan kuskata kylille lämmintä parisuhdetta metsästämään vai saako kyydissä olla vain se kaikkein tärkein?
Kevytautokaavailuissa on ollut esillä se, että kuljettamiseen vaadittaisiin mopoautokortti, ja ikävaatimuksena olisi 15 vuotta. Jonkinlaista ajokokemusta siis peräänkuulutettaisiin ennen kuin nuori katoaa auringonlaskuun ajopelillään.
Tulevaisuuden kevytautojen mahdolliset riskit aiheuttavat keskustelua, mutta parhaillaan uusia traktorimönkijämalleja ilmestyy kuin sieniä sateella ilman, että niiden turvallisuus herättää sen suurempaa pohdintaa. Traktoriluokiteltuina markkinoille saapuu mitä erikoisempia kulkupelejä: kun nostaa maavaraa, laittaa alle ruovimmat renkaat ja lisää taakse vetokoukun ja eteen vinssin, on syntynyt uusi maa- ja metsätalouden käyttöön tarkoitettu ajoneuvo.
…tarvitsee tällaisten laitteiden kohdalla laittaa silmät tiukasti kiinni ja muistuttaa itseään traktorin määritelmästä.
Pitkä matka pelto-Valmetista
Heinäkuun alussa ajokorttilainsäädännön muutoksen myötä vapautuivat maksimissaan 60km/h kulkevat traktorit (kevyimpiä T3-b luokan laitteita lukuun ottamatta) traktorikortin omaavien henkilöiden ajettaviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori voi kirjallisen tentin jälkeen kaasuttaa minimissään 600 kiloa painavalla ja maksimissaan 60km/h kulkevalla laitteella katsastuskonttorin pihalta niin, että sininen kumin savu kohoaa renkaista.
Hyvänä esimerkkinä uusista traktoreista toimii syksyllä markkinoille saapuva rinnakkain istuttava traktorimönkijämalli, joka on varustettu 1100 kuutioisella nelisylinterisellä henkilöauton moottorilla, nelilovisella automaattilaatikolla, ABS-jarruilla sekä teräspeltirakenteisella korilla. Eroavuus maastoautoon on mielestäni kohtuullisen pieni, suurimpana erona on rajoitettu maksiminopeus 60km/h.
Kuten kollegani osuvasti sanoi, tarvitsee tällaisten laitteiden kohdalla laittaa silmät tiukasti kiinni ja muistuttaa itseään traktorin määritelmästä. Tässä tapauksessa kannattaa puristaa luomia ihan kunnolla yhteen ja käyttää mielikuvitustaan… Ruutia ei tarvitse olla keksinyt, kun ymmärtää, että laite on suunnattu korvaamaan mopoautoa, eikä tarkoituksena ole mennä pellolle maata kyntämään.
Onko niin, että varsinkin rinnakkain istuttavat traktorimönkijät turvakaarineen, turvavöineen ja nelivetoineen koetaan kuljettajalleen, ja muille tienkäyttäjille, niin turvallisina, etteivät niiden turvallisuusvaikutukset kiinnosta?
On kori millainen tahansa kuljettajan ympärillä, niin se ei poista sitä seikkaa, että ratissa voi olla vielä lapsi.
Vastuun liukas pallo heitetty vanhemmille
On kori millainen tahansa kuljettajan ympärillä, niin se ei poista sitä seikkaa, että ratissa voi olla vielä lapsi. Hän on usein kokematon, omasta mielestään kuolematon ja kavereiden mielestä liian nössösti ajava nuori.
Varsinkin kaupunkialueilla asuvilla 15-vuotiailla nuorilla ei välttämättä ole minkäänlaista kokemusta moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamisesta. Osa nuorista on saattanut päästä ohjaamaan perheen autoa mökkitiellä, ja täysin oma lukunsa ovat he, jotka ovat jo ennen kouluikää kääntäneet aareittain peltomaata vanhempiensa Valmetilla. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin se, että kokemus liikenteessä toimimisesta on vielä kovin vajavaista.
Nopeiden traktorien osalta saippualla valeltu pallo on nyt heitetty vanhemmille. Kaikki vanhemmat kehuvat omaa lastaan, enkä minä ole siinä poikkeus. Poikani on varustettu hiuskarvaa vaille kympin koulutaidoilla ja hyvällä harkinnalla. Olemme vaimoni kanssa ottaneet lipsuvan kopin meille heitetystä pallosta istumalla poikamme kyydissä satojen kilometrien ajan, jotta hän oppisi liikenneviidakon lait.
Lapsemme ikä muistuu toistuvasti mieleeni, kun hän kymmenettä kertaa samaan risteykseen saapuessa ryhmittäytyy väärään reunaan. Jos ajo-opetuksesta ja kohtuullisen terävästä oppilaasta huolimatta ajossa on hankaluuksia, millainen tilanne mahtaa olla kaikilla niillä muilla kortillisilla, nopean traktorimönkijän ratissa istuvilla nuorilla?
Ymmärtääkö nuori esimerkiksi sitä vastuuta, jonka tuollainen kulkupeli aiheuttaa. Turvakaarien sisällä ollaan turvassa, mutta miten ulkopuolella?
Laitteita on toistaiseksi käytössä verrattain vähän. Nopeat traktorit ovat kohtuullisen uusi ajoneuvoluokka, joten käytettyjä laitteita ei ole paljoa markkinoilla, ja uusien hinta on kova. Kun muutaman vuoden vanhojen laitteiden hinnat ovat laskeneet kohtuulliselle tasolle, määrä kuitenkin lisääntynee.
Jos kevytautoille tulee rajoitukseksi 45km/h, niin voi vain kuvitella mitä se tekee näiden 60km/h kulkevien traktorimönkijöiden määrälle. Nopeuserot eivät tosin välttämättä ole pysyviä, mutta yhden entterin painalluksella tapahtuva viritys onkin jo oman kirjoituksensa aihe.
