Jos työ tuntuu tarpeettomalta, vanha vitsi kannustaa uhraamaan hetken ajatuksistasi hänelle, joka asentaa BMW:n tehtaalla autoihin vilkkuja.
Automerkit alkavat nykyään muistuttaa laadultaan ja asiakasprofiililtaan yhä enemmän neutraalisti toisiaan. Merkkien välinen nokittelu alkaa viimeistään yhteiskäyttöautoilun myötä tulla tiensä päähän. Näin yksityisautoilun valtakauden viimeisillä temppeleillä voi olla, että osa kuljettajista valitsee profiililtaan sen automerkin, joka sopii parhaiten minäkuvaan.
Autoiluun liittyy siten edelleen paljon itseilmaisua. Ongelmat liikennekäyttäytymisessä eivät kuitenkaan ole autoissa tai merkeissä, vaan niiden kuljettajissa. Merkistä riippumatta esimerkiksi muutama varuste löytyy vakiona autosta kuin autosta. Viimeksi kesälomareissua tehdessäni ihmettelin kovasti, miten hankala on käyttää muutamia perustason varusteita.
Vakionopeudensäädin
Vakionopeussäädin löytyy lähes jokaisesta alle kymmenen vuotta vanhasta autosta. Silti sitä ei tunnu maanteillä käyttävän juuri kukaan. Ja kun yksi letkassa ei vakionopeudensäädintä käytä, ei kukaan muukaan voi sitä käyttää.
Teidemme vakionopeudettoman sankarin vauhti vaeltaa noin 30km/h haarukassa ala- ja ylämäissä, tehden lähes mahdottomaksi turvavälien pitämisen tasaista nopeutta ajamalla. Letkaan tulee pumppaavaa aaltoliikettä, turvavälit hupenevat ja ohittamisesta tulee hankalaa.
Vakionopeussäätimellä kuuluu asettaa vauhti tasaiseksi. Sen vuoksi vakionopeussäädintä kutsutaan autoalalla tasanopeudenpitimeksi.
Kun tasanopeudenpitimen asettaa samalle tasolle (tai alle) tien varressa olevassa tikkarissa
osoitettuun suurimpaan sallittuun nopeuteen nähden, säästyy sakoilta ja selityksiltä.
Samalla ajamisesta tulee myös rennompaa, taloudellisempaa sekä turvallisempaa.
Samalla ajamisesta tulee myös rennompaa, taloudellisempaa sekä turvallisempaa.
Handsfree
Lähes jokaisessa alle viisivuotiaassa autossa on handsfree-laite, joka mahdollistaa ajonaikaisen puhelimeen puhumisen lain sallimalla tavalla. Eli niin, ettei mobiililaite ole kädessä ja auton hallinta ole rajoittunut.
Silti vastaani liikenteessä tulee päivittäin uudenkarheita autoja, joiden lisävarustelista on eittämättä kilometrin pituinen. Käytössä olevien varusteiden luettelo vaikuttaa sen sijaan huomattavasti lyhyemmältä.
Tien päällä pystyy melko helposti sanomaan kuka edellä ajavista käyttää puhelinta ja kuka ei. Puhelinta käyttävillä vauhti vaeltaa rajoituksen molemmin puolin, auto vaeltelee sivusuunnassa kaista- ja reunaviivat ylittäen. Puhelun päätyttyä auto pakenee horisonttiin ylinopeutta.
Kuitenkin, jos kuljettajalta itseltään kysyy, ei puhelimen käyttö vaikuta hänen ajamiseensa ”mitenkään”. Kaikki muut tienkäyttäjät ovat eri mieltä ja varmasti olisi hän itsekin, jos saisi videolta arvostella ajosuorituksensa jälkikäteen.
Kaupunkialueella puhelimen piilottaminen haaroväliin on myös todella suosittua. En voi saada sakkoja, jos kukaan ei näe puhelinta sylissäni? ”Katselen tässä liikennevaloissa vain syliini, vaikka vihreät valot ovat palaneet sekuntien ajan. Kännykän käyttö ei vaikuta ajamiseeni mitenkään.” Jälleen kerran ulkopuolelta touhuja katseleva on taas eri mieltä.
Ajonaikaisen kännykänkäytön aiheuttaman tarkkaamattomuuden voi ajatella vaikuttavan kolmella tavalla. Ajatukset ovat puhelimessa, käsi on kiinni puhelimessa ja katse on kiinni puhelimessa. Handsfreen käyttö poistaa näistä riskeistä kaksi, mutta ajatukset saattavat edelleen harhailla muualla kuin edessä olevan asfaltin nielemisessä.
Muun muassa Liikenneturva on puhunut ja kampanjoinut puhelimen ajonaikaisesta käytöstä ja sen aiheuttamista riskeistä jo vuosia. Kaikki tunnistavat ilmiön, mutta kukaan ei julkisesti myönnä tekevänsä sitä. Muiden kännykän käyttö on ongelma – ei minun. Minä hallitsen ajamisen ja tärkeän kissavideon katsomisen yhtäaikaisesti.
Jos autossasi ei ole handsfree-laitetta, korvanappeja tai aurinkolippaan kiinnitettäviä malleja saa noin kympillä. Suosittelen kovasti jälkimmäistä, sillä käytän sellaista itse. Laitteen akku kestää viikkoja. Kissavideoiden kohdalla voi oikeasti miettiä, pitääkö ne katsoa välittömästi, vai voisiko sosiaalisen median hoitamisen jättää siihen, kun auto on pysäköitynä?
Kissavideoiden kohdalla voi oikeasti miettiä, pitääkö ne katsoa välittömästi, vai voisiko sosiaalisen median hoitamisen jättää siihen, kun auto on pysäköitynä?
Vilkku
Palatakseni hieman ensimmäiseen kappaleeseen, vilkun käyttö tuntuu myös olevan varsin hankalaa liikenteessä.
Muutama vauhdikas (nuori)mies on kertonut minulle, ettei kenellekään liikenteessä kuulu se, mihin he ovat menossa. Sama periaate tuntuu olevan monella varttuneemmallakin tienkäyttäjällä.
Vilkulla kerrotaan omista aikeista ja se on elintärkeää vuorovaikutukselle liikenteessä. Vuorovaikutuksen kautta sovitaan ajovuorot ja luodaan keskinäistä turvallisuutta. Jos et ole varma kuuluuko vilkkua käyttää tietyssä tilanteessa, kysy itseltäsi kysymys: ”Voiko joku tulkita väärin, jos käytän nyt vilkkua?” – Jos ei, käytä sitä.
Vilkkua käytetään liikutettaessa ajoneuvoa sivusuunnassa ja käännyttäessä. Jos olet liikenneympyrässä aikeissa kääntyä ensimmäisestä liittymästä ulos, voit kytkeä vilkun oikealle jo liikenneympyrään ajettaessa.
Turvallisuus on pieniä tekoja
Näin sanottiin Liikenneturvan vanhassa kampanjassa, mutta se pätee edelleen.
Vilkun käyttämättömyys tai puhelimen käyttö ei näy juuri onnettomuustilastoissa, mutta harva meistä myöntää poliisille tai vahinkoilmoitukseen olleensa liikenteen sijaan käymässä somessa, kun yhtäkkiä rysähti. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu matkapuhelimen käytön moninkertaistavan onnettomuuteen joutumisen riskin.
Mikä sinun mielestäsi on autojen ”turhin” varuste, jota soisit käytettävän enemmän?
