Kellojen siirtäminen nyt mitä ilmeisimmin loppuu EU:ssa vuonna 2019. Siirtoa alettiin Suomessa kutsua väheksyvästi ”siirtelyksi”, ja yleinen mielipide kääntyi sitä vastaan.
Yllättävää, koska Suomessa EU:n pohjoisimpana maana on saatu ajan vaihtumisen suurimmat hyödyt.
Kesäajan ansiosta aurinko ei nouse herättelemään herkkäunisia Etelä-Suomessa kesäkuussa turhaan jo klo 2.50, vaan vasta 3.50. Toisaalta talviajan ansiosta aurinko nousee joulukuun pimeimpinä päivinäkin sentään klo 9.25, eikä vasta 10.25.
Kesiemme kuuluisat valoisat illat tulevat osittain kesäajasta. Etelä-Suomessa aurinko laskee heinäkuun aikana klo 22-23. Jos olisimme talviajassa, se olisi 21-22. Kokisimme tunnin enemmän pimeyttä kesälomallakin.
Kellojen siirron ansiosta myös auringonnousu on onnistuttu ajoittamaan Etelä-Suomessa puolet vuodesta klo 5-8 välille. Se on ihmisten heräämisrytmin kannalta varsin sopivaa. Ilman kellojen siirtoa tätä sopivan auringonnousun aikaa on vuodessa vain nelisen kuukautta.
Siirto rassannut mieltä enemmän kuin hyödyt
Vaikka vaikutuksia on joka päivä, kellojen siirtämisen hetkellisiä vaikutuksia on korostettu enemmän. Erityisesti kesäaikaan siirtyminen keväällä on monien mielestä ongelmallinen. Tunnin katoamisen väsyttävä vaikutus voi kestää pari päivää vuodessa, joillakuilla viikon.
Entä onko kellon siirrolla vaikutusta liikenneturvallisuuteen? Kansainvälisen 17 kellonsiirtotutkimusta tarkastelleen metatutkimuksen (Carey & Sarma 2017) mukaan tulokset ovat vaihtelevia. Toisissa on havaittu joidenkin prosenttien kasvua liikenneonnettomuusmäärissä kellon siirtämisen jälkeisinä päivinä, varsinkin keväällä, toisissa taas onnettomuuksien kasvua ei ole havaittu.
Esimerkiksi suomalainen tutkimus (Lahti, Nysten, Haukka, Sulander & Partonen 2010) vuosien 1981-2006 liikenneonnettomuusdatalla ei löytänyt merkittäviä eroja. Kellonaikojen muuttumispäivien jälkeen onnettomuusmäärät eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi erilaisia kuin muulloin.
Nyt kuitenkin kellojen siirtäminen ilmeisesti loppuu. Siksi täytyykin tutkia, kumpi aika olisi liikenneturvallisuuden kannalta parempi vuoden ympäri.
Ympärivuotisella kesäajalla vaihtelevia positiivia arvioita liikenteeseen
Nyt tulevaa aikavyöhykettämme eli pysyvään kesä- tai talviaikaan siirtymistä päätettäessä olisikin tarvetta suomalaiselle tutkimukselle aiheesta.
Erityisesti jatkuvaan kesäaikaan siirtymisestä on toiveita esitetty muuallakin, joten siitä on tutkimusta. Carey & Sharma (2017) tarkastelivat 12 tutkimusta ympärivuotisen kesäajan vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen. Nämä pitkäaikaisvaikutukset olivat lähinnä positiivisia.
Auringonlaskun aikaan liikutaan enemmän ja tapahtuu enemmän onnettomuuksia kuin auringonnousun aikaan. Lisää valoa iltaan hyödyttää siis enemmän kuin aamusta vähenevä valo haittaa.
Isompaa vaihtelua oli siinä, olivatko nämä ympärivuotisen kesäajan myönteiset vaikutukset kuinka suuria. Pienimmät turvallisuusparannusten arviot olivat 0,09 %. Suurimmat arviot taas olivat 8-11 % vähemmän onnettomuuksia jalankulkijoille ja 6-10 % moottoriajoneuvoissa olijoille.
Eräässä tutkimuksessa erot tienkäyttäjien välillä olivat vielä suurempia. Sen mukaan kesäajalla olisi 13 % vähennys jalankulkijakuolemiin ja 3 % vähennys moottoriajoneuvoissa kuolleisiin. Tässä amerikkalaistutkimuksessa näkyy suomalaista huonompi jalankulkijoiden asema liikenneympäristössä ja heijastinten puuttuminen.
Nyt tulevaa aikavyöhykettämme eli pysyvään kesä- tai talviaikaan siirtymistä päätettäessä olisikin tarvetta suomalaiselle tutkimukselle aiheesta. Toistaiseksi on tehty ainakin yksi laskelma aiheesta 1980-luvun alussa, jolloin kesäaika otettiin käyttöön. Sen mukaan vuosittaisen onnettomuusmäärän arvioitiin vähenevän 1,2 % puolen vuoden kesäajan käyttöönoton myötä (Kulmala & Peltola 1984).
Iltapäivällä ja illalla enemmän kolareita kuin aamulla ja aamuyöllä
Nyt kuitenkin tarvitaan laskelma ympäri vuoden jatkuvasta kesä- tai talviajasta verrattuna nykytilanteeseen, jossa on ollut käytössä molemmat.
Laskelma tehtiin Onnettomuustietoinstituutilta saatujen liikennevahinkojen kuukausi- ja kellonaikatietojen perusteella. Tiedot ovat viiden vuoden (2012-2016) ajalta, jotta yksittäisten vuosien säävaihtelut eivät vaikuttaisi suuresti.
Ensimmäinen tärkeä havainto on, miten liikenneonnettomuudet tapahtuvat paljolti päivällä ja illalla. Aamuruuhkassa klo 7.00-8.59 ei ole yhtä onnettomuusaltista kuin vastaavaan aikaan iltapäivällä. Kaikkein eniten onnettomuuksia tapahtuu klo 15.00-16.59.
Vähiten onnettomuuksia tapahtuu aamuyöllä klo 1.00-5.59. Kellossa vastaavaan aikaan illalla klo 18.00-22.59 onnettomuuksia tapahtuu moninkertainen määrä.
Alla oleva taulukko on yksinkertaistettu isosta kuukausittaisesta taulukosta. Siinä näkyvät muutokset, joita nykyiseen verrattuna tulisi niinä kellonaikoina, joihin kellojen siirto on nyt vaikuttanut tai tulisi jatkossa vaikuttamaan.
(katso tarkemmat taulukot jutun lopusta)
Pysyvä talviaika nykyistä turvattomampi, pysyvä kesäaika hieman turvallisempi
Pyrittäessä parempaan liikenneturvallisuuteen myös päivänvalon lisäyksen keino olisi ihan tervetullutta.
Jos maaliskuun lopulta lokakuun lopulle ei olisi enää kesäaikaa vaan normaali-/talviaika, aurinko nousisi ja laskisi tunnin aiemmin. Aamuvarhaisella ja aamuyöllä tästä aiemmasta auringonnoususta olisi iloa vain harvoille. Onnettomuuksia tapahtuu aamuyön tunteina hyvin vähän.
Sen sijaan kesäajan iltoihin vaikutus olisi dramaattisempi. Auringon laskeminen tuntia aiemmin osuisi aikaan, jolloin ihmisiä on liikkeellä ja onnettomuuksia tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin aamuyöllä.
Pysyvä normaali-/talviaika heikentäisi liikenneturvallisuutta kaikkina näinä iltoina, kun liikuttaisiin tunti aiemmin pimeällä. Laskelman perusteella vaikutus olisi viidessä vuodessa reilut 1850 onnettomuutta lisää, vuositasolla vajaat 400 lisää.
Jos taas lokakuun lopulta maaliskuun lopulle olisi nykyinen kesäaika (aikavyöhyke GMT +3), aurinko nousisi ja laskisi talvella tunnin myöhemmin. Talviseen aamuruuhkaan tulisi lisää pimeää, mutta iltapäiväruuhkaan lisää valoisaa.
Aamulla tapahtuu vähemmän liikennevahinkoja kuin iltapäivällä. Sen ansiosta aamuruuhkan turvallisuusheikennykset olisivat vain noin puolet siitä, miten iltapäiväruuhkan turvallisuus paranisi.
Näin pysyvä kesäaika auttaisi talvikuukausien turvallisuutta jonkin verran. Laskelman mukaan viidessä vuodessa onnettomuusmäärä vähenisi noin 1300:lla, eli vuodessa reilulla 250:llä. Pieni parannus, mutta parannus kuitenkin nykytilanteeseen. Pyrittäessä parempaan liikenneturvallisuuteen myös päivänvalon lisäyksen keino olisi ihan tervetullutta.
Valittaessa nyt kahden vaihtoehdon välillä, pysyvän kesäajan (GMT +3) tapauksessa liikennevahinkoja olisi siis arviolta 650 vähemmän vuodessa kuin pysyvän talviajan (GMT +2) tapauksessa.
Laskettaessa liikennevakuutuksesta korvattuja henkilövahinkoja – eli kaikkea tarkastuskäynneistä lieviin ja vakaviin loukkaantumisiin – luvut osoittavat samoihin suuntiin. Pysyvän talviajan tapauksessa laskelman mukaan henkilövahinkoja olisi vuosittain 130 enemmän. Pysyvällä kesäajalla henkilövahinkoja olisi reilu 70 nykyistä vähemmän.
Valitsemalla pysyvän normaaliajan sijaan pysyvä kesäaika säästyisi siis arviolta 200 henkilövahinkoa vuodessa. Se on kokonaisuudessa aika pieni luku. Vaan kun sen vie näiden ihmisten tasolle, 200 haaveria tekee kipeää.
Parempi valoisa kuin pimeä
Tämä laskelma on vasta ensimmäinen hahmotelma aiheesta. Tarkempi tutkimus aiheesta voisi olla kiireellistä tehdä, kun päätös tulevasta aikavyöhykkeestä on tehtävä jo alkuvuodesta 2019.
Useissa tutkimuksissa pimeän ajan riski on pyöräilijöiden ja varsinkin jalankulkijoiden kohdalla selvästi korkeampi kuin autoilijoiden kohdalla. Tässä käytetyn yleisen riskikertoimen sijaan voisi olla hyvä arvioida näitä kävelyn ja pyöräilyn riskejä erikseen.
Joka tapauksessa liikenteessä liikumme me – ihmiset. Kaikki me olemme samanlaisia ainakin yhdessä asiassa. Näemme paremmin päivänvalossa kuin pimeällä.
Taulukot kellonajan ja liikennevahinkojen mukaan – vertailu pysyvään talvi- ja kesäaikaan (klikkaa kuvat isommaksi):
Lähteet:
Carey, Rachel N & Sarma, Kiran M. 2017. Impact of daylight saving time on road traffic collision risk: a systematic review. BMJ Open, Volume 7, Issue 6, p. 14. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5734262/
Haikonen, Hannu & Summala, Heikki. 2001. Pimeän tulon vaikutus liikenneonnettomuuksiin. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 40/2001.
Johansson, Östen; Wanvik, Per Ole & Elvik, Rune. 2009. A new method for assessing the risk of accident associated with darkness. Accident Analysis & Prevention Volume 41, Issue 4, p 809-815. https://doi.org/10.1016/j.aap.2009.04.003
Kulmala, Risto & Peltola, Harri. 1984. Pimeän ajan liikenneturvallisuus yleisillä teillä. Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT:n tiedotteita, nro 301.
Lahti, Tuuli; Nysten, Esa; Haukka, Jari; Sulander, Pekka & Partonen, Timo. 2010. Daylight Saving Time Transitions and Road Traffic Accidents. Journal of Environmental and Public Health, pp 1-3. https://www.hindawi.com/journals/jeph/2010/657167
Mikä aika Suomessa pitäisi ottaa pysyvästi käyttöön? Otakantaa.fi -palvelussa voit vastata kyselyyn, jossa kartoitetaan kansalaisten näkemyksiä aiheesta perjantaihin 12. lokakuuta 2018 asti.
Artikkelia päivitetty viimeksi 5.10.2018 klo 12.20. Lisätty mm. taulukkolaskelmat sekä tieto vuoden 1984 (Kulmala & Peltola) tutkimuksesta.
