Auto, polkupyörä, juna, mopo, bussi, roska-auto – ja hävittäjä. Puheesta ei meinaa tulla loppua, kun Shirelle, 9, Elvina, 7, Liam, 7 ja Adiel, 6, luettelevat erilaisia kulkuneuvoja. Tuttuja ja vähän tuntemattomampia ajokkeja ja lennokkeja nousee nelikolla mieleen pitkä lista. Jutustelu vakavoituu, kun puhe kääntyy tulevaisuuden kulkuneuvoihin. Millaisia ne ovat?
Koululaiset kulkevat tottuneesti polkien, skuuttaillen, potkutellen tai vaikka bussin ja lentokoneen kyydissä. Mutta miltä kulkuvälineet näyttävät ja miten liikenne toimii kymmenen vuoden kuluttua, kun nyt alakoululaiset tulevat täysi-ikään ja suorittavat ajokortin? Entä, kun he ovat 50-vuotiaita?
Shirelle, Elvina, Liam ja Adiel ovat varmoja, että tulevaisuudessakin kuljemme jollakin auton kaltaisella kulkuvälineellä. Lentävä auto ei tunnu näistä pellepelottomista lainkaan epätodennäköiseltä vaihtoehdolta. Päinvastoin, kaikki uskovat matkustavansa sellaisella töihin jonakin päivänä. Tyttöjen mielestä myös lentävä polkupyörä olisi kätevä: sillä voisi taittaa matkat töihin ja harrastuksiin nopeasti. Oikeastaan mikä tahansa tuttu ajokki kulkisi lasten mielestä ketterämmin ja sutjakammin ilmassa. Kaikkea vanhaa ei silti tarvitse näiden lasten mielestä korvata uudella.
”Matkustaisin isona ehkä silti potkulaudalla, tai sitten yksityislentokoneella”, Adiel pohtii.
Liikenne siirtyy teiltä taivaalle
Nelikon mielestä tämän päivän kulkuneuvoista helpoiten matka taittuu auton kyydissä. Helsinkiläiset sisarukset Shirelle ja Liam kulkevat kouluun metrolla ja jalkaisin, sisaruspari Elvina ja Adiel taas matkaavat kouluun hieman pidemmän matkan päästä bussilla tai isän kyydissä autolla. Etenkin pojista autoilu on kivaa. Sen sijaan tyttöjä mietityttävät sen ympäristövaikutukset.
”En niin tykkää autoista, koska ne saastuttavat. Jos on hyvä sää, haluan pyöräillä tai kävellä”, Shirelle toteaa ja jatkaa, että toivoisi tulevaisuuden liikenteeseen autoja, jotka eivät vahingoita luontoa.
Jos tulevaisuuden lentävät autot siirtävät liikenteen maalta taivaalle, tilaa on enemmän useassa tasossa eikä asfaltoituja teitä välttämättä enää tarvita. Silloin ajoradat voisi pyhittää muuhun käyttöön. Shirelle innostuu ajatuksesta: teistä voisi tehdä puistoja ja nurmialueita. Kun vielä autot olisivat ympäristöystävällisiä, puistoissa voisi myös ajaa autoilla.
Kun autot törmäisivät, voimakenttä suojelisi autoa. -Adiel ja Liam
Turvaa poliisiroboteista ja voimakentistä
Vaikka tulevaisuuden liikenne tuntuu vielä utopistiselta, yksi asia on lasten mielestä varma. Liikenteestä tulee turvallisempaa, sillä erilaiset tekniset ja automatisoidut ratkaisut pitävät meistä huolta.
Lasten mielestä ihmisten sijaan liikennettä voisi valvoa robottipoliisi, joka liikkuisi luontevasti maalla, ilmassa ja vedessä. Lapset päättelevät, että useiden kameroiden, antureiden ja tunnistimien ansioista robotin olisi ihmistä helpompi tarkkailla nopeuksia ja ennakoida vaaratilanteita. Adiel uskoo, että robottipoliisit ovat totta jo melko pian, ehkä noin neljänkymmenen vuoden kuluttua.
Puhe roboteista saa Liamin ja Adielin innostumaan.
”Autojen ympärillä voisi olla voimakenttä. Kun autot törmäisivät, voimakenttä suojelisi autoa”, pojat ideoivat.
Pienen pohdinnan jälkeen kaikki toteavat, että voimakenttää tarvittaisiin erityisesti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvaksi.
”Ehkä meidän pitää isona keksiä semmoinen kenttä”, Liam ja Adiel tuumivat.
Lentäviä autoja ja nurmikkoteitä joudutaan vielä tovi odottamaan. Nämä lapset ovat tottuneita jalankulkijoita ja pyöräilijöitä muun liikenteen joukossa. Kotona ja koulussa on tankattu jalankulkijan liikennesääntöjä, mutta myös muistutettu muun liikenteen, erityisesti autojen varomisesta. Millaisia terveisiä lapset lähettäisivät autoilijoille?
”Liikenteessä pitää olla varovainen ja totella liikennevaloja. Sillä tavalla säästytään monelta kolarilta. Ja sakoilta!”
