Riihimäellä on käynnissä 18-vuotiaan Janita Louhelaisen yksi viimeisistä ajotunneista ennen ajokoetta. Teoriakoe meni läpi edellisellä viikolla, ja sekä oppilas että tämän opettaja, Louhelaisen tädin mies Jarmo Ruuskanen, suhtautuvat luottavaisin mielin ajokokeeseenkin.
”Janitaa on ollut helppo opettaa: koko ajan ollaan mahduttu samaan autoon”, myös omat lapsensa ajamaan opettanut Ruuskanen nauraa.
Louhelainen alkoi harjoitella ajamista viime kesänä samoihin aikoihin, kun ajokorttilaki muuttui heinäkuun alussa. Laki toi B-ajokortin hankkimiseen paljon uudistuksia, joista merkittävimpiä olivat muun muassa monivaiheisuuden poistuminen, pakollisten ajo- ja teoriatuntien määrän väheneminen sekä opetusluvan hankkimisen helpottuminen. Samalla pakolliseksi osaksi ajokortin hankkimista tuli riskikoulutus, ajokokeen mitta piteni ja teoriakoe vaikeutui.
Kuten uudistuksilla on tapana, myös uusi ajokorttilaki on herättänyt keskustelua ja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan niin alan ammattilaisissa kuin kansalaisissakin. Rapautuvatko nuorten talviajotaidot ja lisääntyvätkö onnettomuudet? Onko entistä paremmin räätälöitävissä oleva ajo-opetus lopulta hyvä asia ja tasa-arvoistaako edullisempi ajokortti nuorten asemaa?
Miten varmistetaan, että kaikilla opettajiksi ryhtyvillä on riittävät taidot? – Jarmo Ruuskanen
Uudistus innostaa ja huolestuttaa
Louhelaisen ystäväpiirissä uudistukseen on oltu tyytyväisiä.
”Moni kaverini innostui hankkimaan ajokortin, kun siitä tuli nyt joustavampaa. Joillekin kortin ajaminen on aikaisemmin ollut liian kallista”, Louhelainen kertoo.
Louhelaisen omaan valintaan uusi laki ei kuitenkaan vaikuttanut – ajokortin hankkiminen oli hänelle itsestään selvää.
”Odotan sitä, että pääsen liikkumaan vapaasti riippumatta bussien tai vanhempieni aikatauluista”, hän sanoo.
Kun Ruuskanen ja Louhelaisen oma isäkin vielä tarjoutuivat opettajiksi, oli helppo ryhtyä harjoittelemaan. Eläkeläisenä Ruuskanen on pystynyt järjestämään aikaa ajo-opetukselle kiireisen nuoren menojen mukaan. Lukiolaisen arkea onkin helpottanut, kun ajotunnin on voinut yhdistää esimerkiksi kouluja harrastusmatkoihin.
Ajamista on opeteltu rauhassa ja niin paljon kuin on tuntunut tarpeelliselta, vaikka uudistus pienensi pakollisten ajotuntien määrää. Sekä Louhelainen että Ruuskanen kuitenkin epäilevät, että ihan jokaiselle uudistuksen tarjoama vapaus suunnitella omaa oppimistaan ei sovi yhtä hyvin.
”Kaikki nuoret eivät välttämättä vielä osaa tarpeeksi kantaa vastuuta omasta oppimisestaan”, Louhelainen miettii.
Ruuskanen pohtii lisäksi, onko opetusluvan hankkimisen helpottuminen pelkästään hyvä asia.
”Olen vähän huolissani siitä, miten varmistetaan, että kaikilla opettajiksi ryhtyvillä on riittävät taidot, nyt kun opettajien ei enää tarvitse käydä teoriakokeessa”, Ruuskanen sanoo.
Huolellinen harjoittelu palkitsee
Louhelainen on ajanut aikaisemmin mopokortin, joten liikennesäännöt olivat jo valmiiksi hallussa, ja eniten treeniä tarvittiin auton vaihteiden hallinnassa. Turvallisuus oli harjoittelussa etusijalla. Vaikka uudistus poisti ajorataharjoittelun pakollisuuden, päätti Louhelainen silti tarvitsevansa treeniä myös ajoradalla.
”Päivä oli tosi hyödyllinen. Opin paljon esimerkiksi isojen autojen huomioimisesta”, hän sanoo.
Pian haastattelun jälkeen Louhelainen läpäisee ajokokeensa. Lupa lainata Ruuskasen opetusautona tutuksi tullutta menopeliä on jo saatu.
”Ihan ensimmäiseksi ajattelin lähteä keskustaan ja sitten Helsinkiin”, tuore kuski suunnittelee.
Juttua varten haastateltiin myös Liikenneturvan koulutusohjaajaa Toni Vuoristoa.
