Maaseudun autioitumisesta on puhuttu kauan, mutta viime aikoina yhä useampi tutkija on kyseenalaistanut mielikuvan hylätyistä taloista ja autioista pihoista. Vaikka väestötilastot näyttäisivät paikoin vaatimattomilta, maaseudulla oleskelee ja liikkuu yllättävän suuri määrä ihmisiä, jotka eivät näy tilastoissa.
Tutkimusprofessori Hilkka Vihinen Luonnonvarakeskuksesta on todennut tutkimuksissaan, että suomalaiset ovat poikkeuksellisen monipaikkaisia, eli liikkuvat laajasti eri alueilla eri syistä. Usein toiselle paikkakunnalle vie kakkosasunto, joka oli vuonna 2016 Remaxin tutkimuksen mukaan yli 12 prosentilla suomalaisista. Kesämökkejä Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan yli puoli miljoonaa. Myös työt saavat suomalaiset liikkeelle. Joko työpaikka on toisella paikkakunnalla tai töitä tehdään etänä.
”Kaupunkilaiset myös omistavat paljon metsää tai kiinteistöjä maaseudulla ja liikkuvat sinne sen vuoksi. Ja maaseudun asukkailla taas saattaa olla sijoitusasunto kaupungissa. Lisäksi on paljon vapaa-ajan liikkumista, kun kuljetaan lomilla ympäri Suomea. Maaseutu ei noin vain autioidu, vaikka virallinen asukasluku pienenisi”, Vihinen sanoo.
Vihinen onkin huolissaan siitä, että eri palveluita supistetaan pääasiassa virallisen asukasluvun perusteella. Merkittävien supistusten kohteena on ollut vuosien ajan myös pelastustoimi. Suomessa on tällä hetkellä 22 alueellista pelastuslaitosta, ja niiden omistajia ja kulujen maksajia ovat kunnat. Kun pelastuslaitokset todennäköisesti siirtyvät tulevien maakuntien kontolle, vähentynee niiden määrä entisestään 18:aan. Uudessa hallitusohjelmassa luvataan huolehtia koko maan kattavasta paloasemaverkostosta, mutta toistaiseksi konkretia puuttuu.
Huolestuttavan yhtälöstä tekee se, että Tilastokeskuksen tilastojen mukaan yhdeksän kymmenestä henkilöauto-onnettomuudesta aiheutuneesta kuolemantapauksesta ja 70 prosenttia loukkaantumisista tapahtuu taajamien ulkopuolella, jonne avun saaminen vie aikaa.
”Pelastuslaitosten sijoitteluun on kiinnitettävä enemmän huomiota. Arjen turvaan liittyviä palveluita on ohennettu kovalla kädellä miltei 20 vuoden ajan perustuen pääasiassa juuri vakituisen asutuksen määrään. Minun näkökulmastani pelastustoimen verkko alkaa olla niin ohut, että jos yksikin silmukka jää vielä pois, turvaa ei enää ole”, Vihinen sanoo.
Verkostoa paikkaillaan ulkopuolisella avulla
Erityisesti kesäaikaan maaseudulla on vilkasta, ja väen lisääntyminen näkyy myös onnettomuuksien määrässä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle kesä-, heinäja elokuu ovat vuoden vilkkaimmat kuukaudet, ja silloin tehtävien määrä voi nousta jopa puolitoistakertaiseksi. Eniten tieliikenneonnettomuuksia sattuu kuitenkin talvikuukausina. Pohjois-Karjalassa on herätty miettimään, miten kattava apu taataan myös jatkossa.
”Teemme yhteistyötä rajavartioston kanssa, ja rajan lähellä partioivat rajavartioston yksiköt saattavat hyvinkin ehtiä onnettomuuspaikalle ensin. Heille on annettu pelastushenkilökuntaa vastaava ensivastekoulutus ja sama varustus kuin paloautoissa. Lisäksi meillä on paljon sopimuspalokuntia ympäri maakuntaa”, kertoo pelastusjohtaja Markus Viitaniemi Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.
40 minuuttia on pitkä aika odottaa apua. -Markus Viitaniemi
Pohjois-Karjalassa on myös 12 moniammatillista yksikköä, joissa on mukana sekä ensihoidon että pelastustoimen ammattilainen. Esimerkiksi liikenneonnettomuus vaatii usein molempien taitoja. Kylillä, joissa ei ole omaa paloasemaa, on myös vapaaehtoisia siviilejä, jotka voivat tulla apuun esimerkiksi myrskytuhojen raivaamisessa. Uusia toimintamalleja alkaa olla käytössä monin paikoin ympäri Suomea, mutta paljon olisi Viitaniemen mukaan vielä tehtävissä.
”Myös poliisipartioilla voisi olla ensivastevarustus. Silloin niin sanottu lähimmän partion periaate toimisi hyvin, kun lähimpänä ollut viranomainen pystyisi heti aloittamaan onnettomuuspaikalla henkeä pelastavat toimenpiteet. Ensivastevarustus ja -koulutus lisäisivät myös poliisin omaa työturvallisuutta”, Viitaniemi sanoo.
Pitkät minuutit
Tavoiteaika, jossa pelastuslaitoksen tulisi saapua onnettomuuspaikalle, perustuu kunkin alueen riskiluokitukseen. Riskiluokkien määrittämisessä käytetään tietoa asukasluvusta, rakennetusta pinta-alasta sekä sattuneiden onnettomuuksien määrästä. Riskiluokassa yksi niin sanottu toimintavalmiusaika on kuusi minuuttia, ja luokassa neljä peräti 40 minuuttia. Suuri osa maaseudusta kuuluu nelosluokkaan.
”Onhan se 40 minuuttia pitkä aika odottaa apua. Jos kyse on vakavasta liikenneonnettomuudesta, hoidon aloitus toki viivästyy”, Viitaniemi sanoo.
Luonnonvarakeskuksen Vihinen muistuttaa, että liikenneturvallisuuteen vaikuttaa myös teiden kunto. Myös lankapuhelinverkon purkaminen on johtanut siihen, että nykyinen mobiilipuhelinverkko on haavoittuvainen erityisesti myrskyissä.
”Ilmastonmuutos aiheuttaa yhä enemmän sään ääri-ilmiöitä. Voi hyvin käydä niin, että myrskysäällä syttyy ukonilmasta tulipalo. Jos sama myrsky on vahingoittanut puhelinmastoja, hätäpuhelua ei saada soitettua. Koen, että järjestelmämme ovat monin tavoin haavoittuvaisia, ja kaikkein haavoittuvimmillaan ne ovat harvaan asutuilla alueilla.”
Säästöt eivät ole suurin uhka
Vaikka pelastustoimen kukkaron nyörit ovat yhä tiukemmalla, pelastusjohtaja Viitaniemi ei silti näe säästöjä suurimpana uhkana maaseutujen pelastuslaitoksille.
”Meillä on jo nyt vaikeuksia saada rekrytoitua ihmisiä maakuntien paloasemille. Henkilöstön riittävyys on tulevaisuudessa suurempi syy sulkea paloasemia kuin taloudelliset syyt. Valtiolta toivottaisiin työntekijöille jonkinlaista taloudellista tukea palkan päälle näillä syrjäseuduilla. Myös jokin verotuksellinen etu voisi toimia houkuttimena”, Viitaniemi sanoo.
Myös pelastustoimen koulutukseen pääsyn vaatimuksia on Viitaniemen mukaan syytä tarkastella. Hänen mukaansa pääsyvaatimuksissa saatetaan painottaa liikaa fyysistä voimaa, mikä karsii esimerkiksi naishakijat pois.
”Olisi syytä tarkastella, ovatko pääsyvaatimukset oikeassa suhteessa työn fyysisyyteen nähden.”
Viitaniemen mukaan harvaan asutun maaseudun turvallisuuden näkökulmasta on erittäin tärkeää, että hallitusohjelman kirjaus huolehtia koko maan kattavasta paloasemaverkostosta johtaisi todellisiin toimiin.
”Jotain konkreettista on tehtävä, jos pelastustoimen palvelut halutaan tuottaa yhdenmukaisesti ja kattavasti koko maassa myös tulevaisuudessa”, hän sanoo.
Myös tutkimusprofessori Hilkka Vihisellä on päättäjille toiveita. Hänen mielestään palvelujen keskittämistä ei voida jatkaa pidemmälle.
”Maaseudun palveluissa hyödynnetään digitaalisia menetelmiä, mutta palveluiden fyysinen läsnäolo riittävän lähellä on edelleen tärkeää. Jatkuva keskittäminen ja kokoaminen ei palvele tarkoitustaan, kun on näin laaja maa kuin meillä”, hän sanoo.
Vihinen toivoo myös, että tutkimusmahdollisuudet kehittyisivät, jotta voisimme jatkossa ymmärtää paremmin monipaikkaisuutta. Nykyinen laskentatapa voi hänen mukaansa helposti johtaa yliresursointiin yhtäällä ja aliresursointiin toisaalla.
”Vakituinen asuinpaikka ja syntyvyys eivät riitä mittareiksi, koska ihminen ei pysy paikallaan. Toivon, että jatkossa ei vedettäisi aluekehityksen suuntaviivoja yhden muuttujan varaan, vaan katsottaisiin kokonaisuutta laajemmin. Tarvitsemme paremman suurennuslasin.”
