Fiksusti kohti kelkkakautta

Talven tulo tietää monelle moottorikelkkakauden käynnistymistä. Maastossa saa kuitenkin olla tarkkana.
Osa väylistä on tarkoitettu pelkästään moottorikelkkailijoiden käyttöön, osalla taas lisäkilvet sallivat myös polkupyöräilyn.

Suomessa moottorikelkkoja on rekisterissä jo yli 160 000 kappaletta. Moottorikelkkailu ei kuitenkaan ole jokamiehenoikeus eli suin päin hankeen ei kelkalla saa päräyttää. Kuljettajan on tiedettävä, missä kelkalla saa ajaa.

Yhden kokonaisuuden muodostavat viralliset moottorikelkkailureitit, jotka merkitään omalla liikennemerkillään. Lumipeitteen aikaan nämä reitit on tarkoitettu vain moottorikelkoille. Sulan maan aikana moottorikelkkailureiteillä noudatetaan normaaleja maastossa ja metsässä liikkumista koskevia sääntöjä. Kesäkelillä voi moottorikelkkailureitillä polkea esimerkiksi polkupyörällä.

Polkupyöräily tai vaikkapa eläinvaljakkoajelu voidaan lisäkilvillä sallia virallisilla moottorikelkkailureiteillä myös lumisena aikana. Ratkaisun tästä tekee reitinpitäjä. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Petri Niska Rovaniemeltä kertoo, että reitin arvioinnissa on painotettava turvallisuustekijöitä.

”Väylien monikäyttöisyys on myös mahdollisuus ja tukee esimerkiksi pyöräilyn edistämistä. Totta kai sillä on myös riskinsä, jos reiteillä kulkee samaan aikaan moottorikelkkoja, eläinvaljakoita ja polkupyöriä, eikä väylä ole tehty sekaliikenteen tarpeisiin. Reitinpitäjän vastuulla on arvioida, onko kyseinen moottorikelkkailureitti turvallinen myös muille kuin kelkkailijoille. Kohtaamistilanteet ovat luonnollisesti kriittisiä. Niiden turvallisuuteen vaikuttavat reitin leveys, korkeuserot sekä näkyvyys jyrkissä nousuissa ja mutkissa”, Niska luettelee.

Tunne vastuusi maastossa

Monelle moottorikelkkareitti on yhtä kuin maastoon merkitty jätkänristi. Niska huomauttaa, että jätkänristi ei välttämättä tarkoita virallista moottorikelkkareittiä.

”Ennen maastoon lähtöä tulee selvittää, missä väyliä on ja kenelle ne on tarkoitettu. Maastossa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla kulkemiseen tarvitaan maanomistajan tai -haltijan lupa. Virallisella kelkkailureitillä erillistä lupaa ei tarvita, mutta kuljettajalla tulee olla vähintään T-luokan ajokortti. Epävirallisilla kelkkaurilla lupakäytäntö vaihtelee alueittain, joten täsmällisintä tietoa kannattaa hakea esimerkiksi paikallisilta kelkkailukerhoilta tai matkailuyrittäjiltä.”

Moottorikelkka on maastoajoneuvo, joten sillä ei ole asiaa edes auraamattomalle tien osalle kuin erityisissä poikkeustapauksissa. Jos reitti menee tien yli tai tie on jostain muusta syystä ylitettävä, on kelkalla pyrittävä ajamaan mahdollisimman kohtisuoraan tien poikki.

Hukkuminen yleinen kelkkailijan kuolinsyy

Moottorikelkkailun keskittäminen tietyille urille säästää luontoa. Reittejä pyritäänkin tekemään sinne, missä kelkoilla pääosin liikutaan. Monella moottorikelkkailijalla on kuitenkin halua päästä kokeilemaan kelkkaansa myös koskemattomilla nietoksilla.

”Moottorikelkkojen malleissa on eroja. Osa haluaa syvän lumen kulkijan, jonka ominaisuudet eivät tallatuilla urilla pääse niin oikeuksiinsa. Näille umpihankikelkkailijoille on perustettu erikseen niin sanottuja vapaan kelkkailun alueita”, Niska kuvailee.

Toinen vapaan kelkkailun alue on jääpeitteinen vesialue. Moottorikelkkailuun jäällä ei tarvita maanomistajan lupaa.

”Koska lupia ei tarvita, alue voi houkuttaa kelkkailijaa. Jääpeite mahdollistaa moottorikelkkailun myös silloin, kun maastossa on vähän lunta, kuten alkutalvesta”, Niska sanoo.

Vesialueet ovat kuitenkin petollisia. Liian heikoilla jäillä liikkuminen näkyy moottorikelkkailijoiden kuolemaan johtavissa turmissa. Kaksi kolmesta kelkkailijan kuolemantapauksesta tapahtuu jäällä. Niska toivoo, että jatkossa moottorikelkkailun väyliä perustettaisiin lähtökohtaisesti kuivalle maalle, jolloin kelkkailijaa ohjattaisiin pois vesialueilta. Siihen, että jollain vesistöllä on kelkkailtu aiempana vuonna joulukuussa, ei missään nimessä voi luottaa seuraavana vuonna.

”Talvet eivät ole enää entisellään ja vuosi vuodelta talven tekeminen on vaikeampaa. Maa jää märäksi eikä jäädy kunnolla eikä vesialueiden päälle muodostu kantavaa jääpintaa. Jäälle ei tule ajaa moottorikelkalla, jos ei ole täysin varma jään kestävyydestä”, Niska painottaa.

Muista nämä

  • Moottorikelkan suurin sallittu nopeus maastossa maa-alueella on enintään 60 km/h.
  • Jääpeitteisellä vesialueella nopeus on enintään 80 km/h, kuitenkin reitillä 60 km/h.
  • Jos kelkkaan on kytketty reki, jossa kuljetaan henkilöitä, on suurin sallittu nopeus 40 km/h.
  • Rattijuopumussäännökset koskevat myös moottorikelkkailijaa, maastossakin rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea.

Lapsen kanssa moottorikelkkailu – harkitse tarve tarkkaan

Lapsen turvallisuus on tärkeä huomioida myös moottorikelkkailussa. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Petri Niska korostaa, että lasten kuljettamisessa on kelkkailussakin mentävä lasten tarpeet edellä.

”Vanhempien on syytä harkita, missä vaiheessa on paikallaan ottaa pieni lapsi mukaan vapaa-ajan kelkkailuun ja missä vaiheessa lapselle parempi vaihtoehto on vaikkapa pulkkailu.”