Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen taistelee turvallisemman tieliikenteen puolesta ja kirjoittaa alaisilleen runoja. Tänä kesänä hän jättää täyspäiväisen työelämän ja antaa tilaa uusille unelmille.
Kun Anna-Liisa Tarvainen istui 80-luvulla oikeustieteen luennoilla, ei hän osannut kuvitellakaan, että tulisi tekemään 30-vuotisen uran tieliikenneturvallisuuden parissa. Vuonna 1990 Liikenneturvasta avautuvan lakimiehen paikan myötä Tarvainen otti kuitenkin rohkean loikan tuntemattomaan – ja sillä tiellä hän on edelleen.
”Liikenneturvallisuustyön ihmisläheisyys veti minua heti puoleensa. Tieliikenne ja sen turvallisuus ovat lopulta hyvin arkisia asioita, joilla on suuri merkitys ja ne koskettavat ihan jokaista meistä”, Tarvainen kertoo.
Vuosituhannen alussa Tarvainen siirtyi liikenne- ja viestintäministeriöön liikenneturvallisuuden kehittämisen tehtäviin. Neljän kuukauden viransijaisuus ministeriössä venähti 11 vuodeksi, jonka aikana Tarvainen pääsi näköalapaikalta oppimaan lainvalmistelua ja laajempaa vaikuttamista. Vuosien saatossa hänen vastuunsa ja osaamisensa kasvoivat ja Tarvaisesta kehittyi tieliikenteen ja turvallisuuden asiantuntija.
Vuonna 2011 Tarvainen palasi juurilleen Liikenneturvaan, tällä kertaa toimitusjohtajan saappaisiin.
Runonlausuntaa ja kohtaamisia
Ensimmäisenä vuotenaan Liikenneturvassa kotimaisesta runoudesta innostunut toimitusjohtaja kiersi divareita ja etsi jokaiselle työkaverille joululahjaksi runokirjan.
”Runot ovat aina kulkeneet matkassani. Edelleenkin riimittelen ja lausun runoja työkavereilleni, tosin ne varmaankin aiheuttavat enemmän myötähäpeää kuin suuria kulttuurikokemuksia”, Tarvainen nauraa.
Rakastan hetkiä, jolloin jostakin neuvotteluhuoneesta kaikuu kunnon naurun remakka.
Anna-Liisa Tarvainen, Liikenneturva
Toimitusjohtaja kiitteleekin Liikenneturvan leppoisaa ja turvallista ilmapiiriä, jossa on saanut hupsutella ja laittaa itsensä likoon.
”Rakastan niitä hetkiä, jolloin jostakin neuvotteluhuoneesta kaikuu kunnon naurun remakka. Kyllä töissä tulee viihtyä!”
Vaikka Tarvainen työskentelee paljon johtamistehtävissä ja asiantuntijoiden kanssa, ei hän ole kadottanut yhteyttään kansalaisiin. Muiden liikenneturvalaisten tapaan myös hän saa edelleen puheluita ja sähköposteja suomalaisilta, joita askarruttavat tieliikennelakiin ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Nykypäivän virastoviidakossa ei ole helppo löytää tahoa, jolta kysyä apua.
Työ vaatii yhdessä tekemistä
Tarvaisen rakkaus tieliikenneturvallisuustyöhön ei ole sammunut 30 vuoden aikana. Työn rikkaus ovat sinnikkäällä puurtamisella saavutetut tulokset, työn merkityksellisyys sekä osaavat, omistautuneet kollegat.
”Kun samassa pöydässä yhdistyvät erilaiset näkökulmat ja toisistaan poikkeavat ihannemallit, on hyvien kompromissien löytäminen paitsi antoisaa, myös edellytys sille, että asiat naksahtelevat eteenpäin.”
Tieliikenteen tekninen kehitys ja työelämän yleiset muutokset, kuten työvälineiden sähköistyminen, ovat tietysti muuttaneet liikenneturvallisuustyötä osaltaan, mutta hyvin paljon työssä on Tarvaisen mukaan myös pysyvää ja perinteistä.
”Vaikka tekniikka kehittyy nopeasti, ihminen muuttuu kovin hitaasti. Monet riskit ja ongelmat liikenteessä ovat ihmisistä kiinni, eikä arvoihin ja asenteisiin vaikuttaminen tapahdu sormia napsauttamalla.”
Uusi tieliikennelaki tulee voimaan kesäkuussa. Tarvaisen mukaan uudistus tulee tarpeeseen, vaikkakin pääasiat pysyvät ennallaan.
”Liikennesäännöt eivät ole sesonkitavaraa ja olennaista on edelleen sääntöjen noudattaminen. Kokonaisuudistus tarkoittaa väistämättä sitä, että korjattavaakin jää. Lain toimivuutta täytyy seurata ja tehdä muutoksia tarpeen mukaan.”
Tarvainen näkee myös nykyisessä hallitusohjelmassa monia hyviä liikenneturvallisuutta edistäviä kirjauksia, mutta toivoo, ettei liikenneturvallisuus jää tulevaisuudessa muiden tavoitteiden jalkoihin.
”Liikenneturvallisuudessa on kyse elämän ja terveyden säilyttämisestä, ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista. Vaaditaankin yhteistyötä ja omista eduista luopumista, jotta esimerkiksi nollavisiomme voidaan saavuttaa.”
Liikennesäännöt eivät ole sesonkitavaraa.
Anna-Liisa Tarvainen, Liikenneturva.
Sastamala kutsuu pian
Juhannuksen jälkeistä aikaa Tarvainen luonnehtii sanoilla vapaus ja uudet unelmat. Sastamalassa häntä odottaa 100-vuotias torppa ja maalaiselämä. Myös kaupunkikoti säilyy toisena osoitteena ja haaveissa olisi hyödyntää osaamista esimerkiksi keikka- tai vapaaehtoistyössä.
”Olen antanut itsestäni työelämälle ja liikenneturvallisuustyölle pitkälti kelloa ja kalenteria katsomatta. Koen, että nyt on hyvä hengähtää ja järjestellä aikaani uudelleen.”
Neljä suosikkia:
1. Wienin tieliikennesopimus vuodelta 1968
”Päivitystyötä tehdään yhä säännöllisesti ja olen saanut itse olla mukana muotoilemassa muutamia artikloita.”
2. Tieliikennelaki
”Suosikkini etenkin pokkariversiona, jossa on vihreät kannet ja leijona päällä.”
3. Suojatiesäännöt
”Ehjä kokonaisuus, jossa velvollisuuksia on säädetty niin kuljettajille kuin suojatietä käyttäville.”
4. Liikennemerkki
”Rautatien tasoristeys ilman puomeja” -merkissä on edelleen höyryveturin kuva! Maailma muuttuu, merkit myös, mutta vanha veturi puksuttaa.”
