Kun ikäihminen huomaa ajokykynsä heikentyneen tai siirtyy ratin takaa jalankulkijaksi, voi muuttunut tilanne hämmentää mieltä. Silloin liikenneluotsi tarjoaa vertaistukea.
Syksyisenä torstaina Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingin Kalliossa käy ovi aamuvarhaisella. Asiakkaat kokoontuvat aulan kahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja hörppäämään aamun ensimmäiset kahvikupposet. Pian on aika siirtyä kokoushuoneeseen, sillä alkamassa on ukkokerho Jalopeurojen aamutapaaminen.
Kinaporin Jalopeurat on joukko aktiivisia eläkeläismiehiä, jotka kokoontuvat kaksi kertaa kuukaudessa viettämään aikaa yhdessä. Kokoontumisia on takana jo melkoinen määrä, sillä ensi vuonna vietetään tämän porukan kymmenvuotisjuhlaa.
Kokoontumiset ovat vapaamuotoisia ilman turhan tarkkaa ohjelmaa. Joukko ruotii ajankohtaisia asioita, vierailee mielenkiintoisissa kohteissa ja tapaa eri alojen asiantuntijoita ja puhujia.
”Ryhmän jäsenet tulevat monenlaisista taustoista, mikä on suuri rikkaus. Yhteiset tapaamiset ovat meille hyvin tärkeitä”, kertoo ryhmän aktiivi Paul Wahlberg. Tänään kokoontumisen teemana on liikenne. Puheenaihe onkin kiinnostava, sillä näillä herroilla on omakohtaista kokemusta ja näkemystä liikennekulttuurin kehityksestä vuosikymmenten ajalta. Wahlberg kertoo saaneensa ajokortin vuonna 1962.
Muista aina liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä -laulu kajahtaa kauniisti kokoushuoneessa, kun keskustelunaihe houkuttelee muutaman ukkokerholaisen tapailemaan Georg Malmsténin klassikkolaulua vuodelta 1955.
Moni ikäihminen saattaa huomata, että sekä liikennekulttuurissa että omassa ajokyvyssä on tapahtunut muutoksia vuosikymmenten varrella. Vertaistuki on tärkeää, kun vuosikausia ratin takana viihtynyt kuljettaja siirtyy pelkääjän paikalle, julkisen liikenteen asiakkaaksi tai jalankulkijaksi. Vertaisten tarjoaman keskusteluseuran vuoksi ukkokerho on nyt kokoontunut yhteen ruotimaan omien liikkumistottumusten muutosta. Keskustelun taustalla vaikuttaa myös liikenneluotsitoiminta, jossa Wahlberg toimii vapaaehtoisena luotsina.
Liikenneluotsi tavoittaa toverit
Liikenneluotsaus on vertais- ja vapaaehtoistoimintaa, jossa eläkeläiset vievät liikenneturvallisuuden teemaa eteenpäin omissa yhteisöissään. Liikenneturva vastaa toiminnasta ja toteuttaa sitä yhteistyössä kuntien työntekijöiden sekä vanhusneuvostojen ja paikallisten eläkeläisjärjestöjen kanssa. Vapaaehtoiset eläkeläiset käyvät lyhyen liikenneluotsikoulutuksen ja saavat siitä eväitä toiminnan järjestämiseen esimerkiksi palvelukeskuksissa ja paikallisten eläkeläisryhmien kokoontumisissa. Luotsiksi sitoudutaan vuodeksi kerrallaan.
Yli 65-vuotiaat on haastava ryhmä tavoittaa tiedottamalla.
Mia Koski
Toiminnalle ei ole haluttu asettaa tiukkoja raameja, vaan kukin luotsi rakentaa toiminnan sellaiseksi, että se palvelee juuri hänen omaa yhteisöään.
”Haluamme pitää kynnyksen matalana toiminnan käynnistämiselle eri paikkakunnilla. Luotsaus voi olla hyvin pienimuotoistakin”, kertoo Liikenneturvan suunnittelija Mia Koski.
Koski vastaa Liikenneturvassa yli 65-vuotiaiden ikäryhmän koulutusten sisällöistä ja materiaaleista. Myös liikenneluotsitoiminnan suunnittelu ja kehitys ovat hänen vastuullaan.
Yli 65-vuotiaat on haastava ryhmä tavoittaa keskitetysti tiedottamalla tai kouluttamisen merkeissä. Siinä missä koululaiset tavoitetaan opettajien kautta ja työikäiset törmäävät turvallisuusteemaan työpaikoilla, ei eläkeläisille ole samankaltaista yhtenäistä ja järjestäytynyttä kanavaa, jossa turvallisuutta käsitellään.
Ikäihmiset ovat kuitenkin ryhmä, jonka onnettomuusriski on kohonnut ja väestöosuuteensa suhteutettuna yliedustettuna vakavissa liikenneonnettomuuksissa. Iän myötä liikennetilanteiden havaitseminen, arviointi ja reagointi hidastuvat, jolloin ihminen on alttiimpi onnettomuuksille. Myös kehon muutokset voivat tuoda ikääntyvälle mukanaan liikkumista vaikeuttavia vaivoja ja puutteita. Haurastuneelle keholle onnettomuustilanteet voivat olla vakavia.
Tavoitteena kuitenkin on, että ikääntyneet pystyvät liikkumaan liikenteessä turvallisesti ja esteettömästi. Tietoa ja opastusta tulee siis olla tarjolla.
Kanta-Häme lähti heti mukaan
Liikenneluotsitoiminnan ideana on, että liikenneturvallisuuden käsittely tuodaan osaksi jo olemassa olevaa ikäihmisten toimintaa. Se voi olla esimerkiksi yksi keskusteluaihe eläkeläisryhmän tapaamisessa. Juuri näin Kinaporinkin ukkokerhossa on toimittu. Luotseilla on myös mahdollisuus ottaa isompi rooli alueen ikäihmisten liikenneturvallisuustietoisuuden lisäämisessä, esimerkiksi järjestämällä yleisötapahtumia valituista teemoista.
Kanta-Hämeessä liikenneluotsitoiminnan käynnistämisestä on kiittäminen Lammilla toimivaa liikenneluotsi Anja Huostilaa. Hän on Hämeenlinnan vanhusneuvoston toinen varapuheenjohtaja sekä Lammin seudun kansalliset seniorit -yhdistyksen jäsen, joka tapaa usein alueen muita senioreita.
Kun Hämeenlinnan liikenneturvallisuustyöryhmässä kerrottiin liikenneluotseista, Huostila ajatteli toiminnan sopivan myös heille. Hän sai tehtäväkseen koota joukon vapaaehtoisia koulutettavaksi luotseiksi.
Syksyllä luotsit järjestivät kolme yleisötilaisuutta ikäihmisten ajokunnosta. Puhujina olivat poliisi, lääkäri ja Liikenneturvan asiantuntijat. Tilaisuudet osoittautuivat menestykseksi: Kuulijoita saapui yli 80 ja vastaanotto oli positiivista. Ensi talven aikana vastaavia tilaisuuksia on tulossa myös Hämeenlinnaan.
Toiminta sopiikin erityisen hyvin pienemmille paikkakunnille, joissa on tiivis eläkeläisyhteisö.
”Järjestämme toimintaa Hämeenlinnan alueella ja pitäjissä teemme hyvää yhteistyötä eläkeläisjärjestöjen kanssa. Jos luotsit päättävät järjestää tilaisuuden, sinne saadaan kaikkien järjestöjen edustajat paikalle”, Huostila iloitsee.
Hän kertoo, että ei ole vaikeaa keksiä sopivia liikenneaiheita eläkeläisten kanssa käsiteltäviksi. Liikenneturvan lähettämä luotsien uutiskirje muistuttaa ajankohtaisista teemoista ja tarjoilee esimerkkejä aiheiden käsittelyyn. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla heijastimen käytön muistuttamisesta tai pyöräilyyn liittyvän esitteen jakamisesta. Luotseilla on mahdollisuus myös järjestää syvällisiä ryhmäkeskusteluita vaikeistakin aiheista, kuten ajokortista luopumisesta.
Kipeitä aiheita ja jaettuja kokemuksia
Kun ukkokerhossa jutellaan eri tavoista liikkua, puhe kääntyy kuin itsestään autoiluun. Monelle ikäihmiselle ajokortista luopuminen voi olla vaikea paikka. Kun Wahlberg kyselee miesten kokemuksia aiheesta, osa kertoo siirtyneensä julkisen liikenteen asiakkaaksi tai vaihtaneensa vaimon kanssa paikkaa etupenkillä.
Nekin, jotka vielä ajavat autoa, tunnustavat, että varovaisuus liikenteessä on iän myötä lisääntynyt ja matkoihin tulee varattua enemmän aikaa. Mutta synkistelyn sijaan aiheesta löydetään myös positiivisia puolia.
”Nykyään autoilussa on parasta se, ettei ole kiire minnekään. Aina on aikaa pysähtyä kaffelle. Nuorena semmoinen ei olisi tullut mieleenkään”, kertoo Jorma Karlsson.
Nykyään on aina aikaa pysähtyä kaffelle.
Jorma Karlsson
Liikenneturvan asiantuntija Mia Koski sanoo, että senioreilta puuttuu monelle nuorelle ja kokemattomalle kuskille tyypillinen näyttämisenhalu, eivätkä he ota tarpeettomia riskejä liikenteessä.
Myös ukkokerhossa monet kertovat, että he jättävät aina turvavälin ja pyrkivät noudattamaan nopeusrajoituksia tarkasti.
”Kun ajan nopeusrajoitusten mukaan, kerääntyy jonoa herkästi perään. Joskus teen niin ihan tahallani, ja sitten muut voivat sadatella hidasta vanhuskuskia”, naureskelee ukkokerhon jäsen Pauli Aaltonen.
Ikäihminen tarvitsee muuttuneessa elämäntilanteessaan ennen kaikkea tietoa ja vertaistukea. Lähiyhteisön tuki ja kannustus on tärkeää, jotta henkilö ei jäisi kotiin esimerkiksi sen vuoksi, ettei uskalla enää ajaa autoa. Myös Huostila kokee valistuksen tärkeäksi, mutta toteaa, että eläkeläisten yhteisön sisältä nouseva keskustelu ja vertaistuki on tehokas tapa juurruttaa uusia ajatuksia ja toimintatapoja.
”Liikenneluotsitoimintaa kannattaisi viedä kaikkiin eläkeläisjärjestöihin. Liikenteen pitäisi olla yhteispeliä niin, että kaikki otetaan huomioon”, Huostila summaa.
Mikä ihmeen liikenneluotsi?
Liikenneturva kouluttaa yhteistyössä kuntien työntekijöiden ja eläkeläisjärjestöjen kanssa vapaaehtoisia eläkeläisiä liikenneluotseiksi, jotka vievät liikenneturvallisuusteemaa omiin yhteisöihinsä esimerkiksi tiedottamisen, keskustelun, tietoiskujen tai yleisötilaisuuksien muodossa. Luotsiksi sitoudutaan vuodeksi kerrallaan.
Toiminta käynnistettiin Helsingissä ja Liperissä 2018, ja nyt tavoitteena on levittää mallia ympäri Suomen. Hämeenlinnan ja Lammin liikenneluotsiryhmät ovat aloittaneet toimintansa keväällä 2019. Lisätietoa saa Liikenneturvan paikalliselta aluetoimipisteeltä.
Mitä pakata mukaan liikenteeseen?
Mia Koski, suunnittelija, Liikenneturva
1. Rauhallinen mieli, joka on paras suoja yllättäviä tilanteita vastaan.
2. Handsfree, jotta voi keskittyä täysipainoisesti ajamiseen.
3. Pitävät kengät, niin pysyy pystyssä liukkaillakin teillä.
