Kun faktat eivät riitä

Kuinka estää nuoria kaahailemasta holtittomasti? Miten kypärät saadaan pysymään pyöräilijöiden päissä? Toisinaan tiedon jakamisella saadaan aikaan haluttu muutos ihmisten käyttäytymisessä, mutta läheskään aina tämä ei riitä. Käyttäytymiseen vaikuttaminen vaatii huolellista suunnittelua, testausta sekä ymmärrystä ihmisten kyvyistä, motivaatiosta ja mahdollisuuksista.

Arkiaamu on kolea marraskuisessa Helsingin Pasilassa. Aamun pimeydessä autojen valoissa vilkkuvat kävelijöiden heijastimet ja pyöräilijöiden kissansilmät. Vaikka kulkijoita on paikoitellen ruuhkaksi asti, liikenne soljuu sopuisasti eteenpäin.

Jalankulkijoiden joukossa kävelee myös Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Nelli Hankonen. Hän tutkii ihmisten käyttäytymistä – etenkin sitä, miten ja millä keinoilla käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa paitsi yksilön myös yhteiskunnan tasolla. Aihetta on sivuttu vuosikymmeniä eri tutkimusaloilla niin sosiaalipsykologian, kasvatustieteen, viestinnän kuin taloustieteenkin kentillä, mutta omana tieteenalanaan käyttäytymismuutostutkimus on suhteellisen uusi.

Teoriaa julkishallinnon tueksi

Liikennesääntöjen noudattaminen sekä heijastimien ja kypärien yleistyminen ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten erilaisten toimenpiteiden avulla on onnistuttu vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen.
”Julkishallinnon puolella on viimeisen kymmenen vuoden aikana alettu hyödyntämään paremmin käyttäytymismuutostiedettä erilaisten toimenpiteiden suunnittelussa. Teoriaan perustuvien interventioiden on osoitettu keskimäärin onnistuvan paremmin kuin ilman käyttäytymistieteellistä
teoriaa suunniteltujen toimenpiteiden”, Hankonen kertoo.

Liikenneturvan liikennekasvatuksen suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen vahvistaa, että myös Liikenneturva suunnittelee koko ajan toimenpiteitään ajankohtaisiin tutkimuksiin ja tutkittuun tietoon nojaten.

”Liikennekasvatuksen vaikutusta käyttäytymiseen on haastavaa arvioida. Tieto auttaa meitä ymmärtämään vaikutusketjuja jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa”, Markkanen kertoo.

Käyttäytyminen kiinnostaa yli tieteen rajojen

Käyttäytymistieteissä interventiolla tarkoitetaan mitä tahansa toimenpidettä, jolla tähdätään jonkin tietyn ryhmän käyttäytymisen muutokseen tietyssä yhteydessä. Interventio voidaan siis nähdä ratkaisuna ongelmaan.

Hankosen mukaan Suomessa interventioita käytetään etenkin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, kun tavoitteena on esimerkiksi saada suomalaiset liikkumaan enemmän tai syömään terveellisemmin. Myös esimerkiksi sosiaali-, koulutus- ja hoitoaloilla pyritään interventioiden avulla vaikuttamaan yksilön tai ryhmän käyttäytymiseen sekä yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Toimivat interventiot kiinnostavat myös yli tieteen rajojen.

”Ilmastonmuutostutkijat ovat viime aikoina kiinnostuneet terveyspsykologian kentällä tehdyistä interventioista ja niiden tekniikoiden soveltuvuudesta omalla alueellaan”, Hankonen kertoo.

Intervention tulee tuntea kohteensa

Intervention suunnittelussa on Hankosen mukaan tärkeää, että tietoa haetaan eri lähteistä.

”Kallis ja laaja interventio-ohjelma voi olla hukkaan heitettyä rahaa, jos se ei perustu tutkittuun tietoon ihmisten käyttäytymisestä sekä tuntemukseen kohderyhmästä ja kontekstista. Arkioletuksen ja mutu-tuntuman pohjalta vaikuttavilta tuntuvat keinot saattavat tuottaa jopa päinvastaisia vaikutuksia.”

Markkasen mukaan kohderyhmän ja kontekstin tuntemus ovat erityisen tärkeitä etenkin silloin, kun kohteena ovat nuoret.

”Täytyy ymmärtää nuoren kehitysvaiheita ja haasteita. Nuorella saattaa olla voimakas itsenäistymisen tarve ja kehittyvissä aivoissa käynnissä oleva myllerrys tekee esimerkiksi impulssien ja tunteiden säätelystä sekä riskien arvioinnista hankalampaa. Myös nuoren ympäristö on saattanut laajentua esimerkiksi pidempien koulu- ja harrastusmatkojen sekä kulkumuotojen lisääntymisen myötä. Tässä iässä monet ajavat esimerkiksi mopokortin tai alkavat kulkea myös kavereiden kyydissä.”

Ihmisellä tulee olla myös tilaisuuksia käyttäytyä halutulla tavalla.

Nelli Hankonen

Hankosen mukaan interventiosuunnittelussa on tietyt avaintehtävät. Ensiksi ongelma analysoidaan ja määritellään intervention tavoitteet. Tämän jälkeen pyritään ymmärtämään, mitkä asiat ovat tärkeitä juuri tässä käyttäytymisessä, kohderyhmässä ja kontekstissa. Tämän pohjalta voidaan valita tapaukseen sopivimmat vaikuttamistekniikat. Kolmannessa vaiheessa suunnitellaan materiaalit, interventio testataan ja sen vaikutuksia arvioidaan. Lopulta interventio voidaan ottaa käyttöön ja levittää eteenpäin.

”Tehtävissä saatetaan palata aiempiin sekä korjata aiempia oletuksia. Lisäksi kaikissa eri vaiheissa voidaan ja kannattaa hyödyntää käytännön kokeiluja, esitestaamista ja osallistamista. Suunnittelun ei tarvitse tapahtua erillään käytännön kokeiluista”, Hankonen kertoo.

Markkasen mukaan juuri intervention käytäntöön vieminen on Liikenneturvan liikennekasvatustyön vahvuuksia.

”Liikenneturvan työssä pyrimme tukemaan interventioiden juurtumista käytäntöön soveltamalla niitä eri tavoin kohderyhmän mukaan. 12 aluetoimistoamme takaavat sen, että meillä on mahdollisuuksia miettiä käytännönläheisesti ja paikallistasolla, mitkä keinot ja menetelmät sopisivat esimerkiksi juuri tiettyyn kouluun”, hän summaa.

Kuvassa liikennettä Sturenkadulla
Liikenneturva nojaa liikennekasvatuksessa tutkittuun tietoon. Tieto auttaa ymmärtämään vaikutusketjuja ajoissa.

Vertaiset ohjaavat käyttäytymistämme

Jos ihmisen käyttäytymiseen halutaan vaikuttaa, on ymmärrettävä, miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Minkä täytyy muuttua, että haluttu käyttäytyminen toteutuu? Hankosen mukaan käyttäytyminen toteutuu kolmen tekijän vuorovaikutuksena.

”On tärkeää hahmottaa ihmisen kyvykkyys, eli yksilön psykologiset ja fyysiset kyvyt ja taidot toteuttaa haluttu käyttäytyminen. Ihmisellä tulee olla myös mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttäytyä halutulla tavalla, eli sosiaalisen ja fyysisen ympäristön tulee tukea käyttäytymistä. Myös motivaatio, oli se sitten tiedostettu halu tehdä jotain tai impulsiivinen mekanismi, ohjaa käyttäytymistämme.”
Hankonen antaa tästä myös esimerkin.

”Jos halutaan, että ihmiset pyöräilisivät enemmän, heidän täytyy ensinnäkin osata ajaa pyörällä, heillä pitää olla pyörä ja heidän pitää haluta pyöräillä.”

Markkasen mukaan etenkin nuorten käyttäytymisessä korostuu sosiaalisen ympäristön merkitys. Aikuisen tarjoama faktatieto ei riitä, kun vertaisryhmän normit ottavat ohjat.

”Nuori saattaa tietää tarkasti jopa sen, millaisia törmäysvoimia kohdistuu päähän onnettomuuksissa, mutta jos kypärän käyttö ei ole vertaisten keskuudessa hyväksyttävää, ei sitä käytetä”.

Keinot kohteen mukaan

Intervention suunnittelussa on oleellista valita sopiva tekniikka eli työkalu, jolla kohteeseen ja sen käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan.

”Tekniikoita voivat olla esimerkiksi tiedon tarjoaminen käyttäytymisen hyödyistä ja haitoista, henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen, oman toiminnan seuranta, palkitseminen, riskeillä pelottelu, palautteen antaminen ja fyysisen ympäristön muuttaminen”, Hankonen listaa.

Interventioissa voidaan hyödyntää joko yksittäisiä kohderyhmän ja kontekstin huomioivia tekniikoita tai usean tekniikan yhdistelmiä.

Liikennekäyttäytymisen interventiotutkimus on osoittanut, että kaikkiin tapauksiin eivät pure samat keinot.

Markkasen mukaan nuorten liikennekasvatuksessa on tärkeää keskustella vertaisryhmien normeista ja pyrkiä muuttamaan niitä.

”Monissa tilanteissa kyse on joukkoharhasta: esimerkiksi nuori ei uskalla kyseenalaistaa kaahailua kaveriporukassa, vaikka ei itse sitä hyväksyisikään ja kyydissä istuminen pelottaisi. Joukkoharhan purkaminen yhdessä keskustellen vähentää painetta käyttäytyä kavereiden kaltaisesti. Tällöin päästään vaikuttamisen ytimeen.”

Tiesitkö?

212 on yhteenlaskettu määrä eri julkishallinnon instituutioita maailmanlaajuisesti joiden tarkoituksena on hyödyntää käyttäytymiseen perustuvia menetelmiä julkisten toimintojen kehittämisessä.

Nudge: Improving Decisions about Health, Wealth and Happiness on Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin vuonna 2008 julkaisema teos, joka innosti virkamiehet ja poliitikot miettimään, miten kansalaisia voitaisiin ohjata ilman pakkoa, rajoituksia tai taloudellisia kannustimia.

Käyttäytymismuutostekniikoita on tunnistettu yhteensä 93, mutta hollantilaistutkimuksen mukaan mainonnan ammattilaiset ja julkishallinnon tilaajat tuntevat usein näistä vain harvoja.