Digitaalisen mainonnan aikakaudella kilpaillaan sekunneista. Mainoksia tarjotaan meille ennen somevideoita, nettisivujen bannereissa, lehtien sivuilla pop-up -linkkeinä sekä ilmaisissa sovelluksissa – kännykän ruudulla, pädissä, koneella, televisiossa ja kaupallisessa radiossa. Koko vuorokauden ja loppumattomalla kasetilla.
Kauanko ja montako mainosta ihminen jaksaa katsoa halumaansa dokumenttia odotellessaan, on kokonaan oma markkinatutkimuksen aiheensa, mutta mainosten kesto on yleensä noin 5-15 sekunnin välillä.
Antakaa minun autoilla rauhassa
Vaan missäpä ihminen ei ole aiemmin törmännyt kirkkaiden leditaulujen viekoittelevaan mainontaan? No tienvarsilla tietysti. Liikenteessä meidän on kaikkien oltava päivittäin, joten uusin mainostoimistojen aluevaltaus on pystyttää tien varsille toinen toistaan kirkkaampia ja kookkaampia led-näyttötauluja.
Ajatus videomainosten pakkosyöttämisestä autoilijoille kuulostaa korvaani yhtä oudolta kuin Aku Hirviniemen puhuma Turun murre Tuntemattomassa sotilaassa.
Kun ajat, aja – etkä katsele mainoksia
Viime vuonna eräälle nuorelle reippaalle mediamyyjälle tapahtui hetkellinen oikosulku. Hän otti yhteyttä minuun ja kannusti meitä edistämään ”Kun ajat, aja” -kampanjaamme tienvarsimainonnassa. Vilkkaan ja vaaralliseksi tunnetun valtatien varteen, kaupunkiin saapuvien ensimmäisten liikennevalojen yhteyteen kiinnitetyn mainostaulun keskimääräinen katsoja-aika on kuulemma peräti kuusi sekuntia autoilijaa kohti.
Paitsi että kampanjamme aiheena oli nimenomaan keskittyminen liikenteeseen muun tekemisen sijasta, laskeskelin, että tuon tieosuuden keskiliikennemäärillä autoilijoiden huomio on siis 167 tuntia viikossa mainostaulussa liikenteen sijaan. Ja tällaisia tauluja on Suomessa paljon.
Miksi niitä tauluja sitten pystytetään?
Maanteiden ja valtateiden varsilla olevien taulujen lupa-asiat hoidetaan nykyään keskitetysti Pirkanmaan ELY-keskuksessa. Kaupungit saavat pystyttää mainostauluja mihin haluavat, toimenpidelupahakemuksen perusteella toki.
Pystytysperiaatteet ovat eri kaupungeissa varsin villejä, vaikka järjestyslaki ilmoittaa selkeästi, että ”yleistä turvallisuutta vaarantavan häikäisevän tai harhauttavan valon, tai muuten turvallisuutta vaarantavan mainoksen käyttäminen on kielletty.”
Voisi kysyä, onko olemassa muunlaista liikkuvaa tienvarsimainontaa?
Kaikkia eivät mainostaulut miellytä
Sain hiljattain palautetta eräästä mainostaulusta, joka on sijoitettu suuren kaupungin vilkkaaseen risteykseen. Palautteen mukaan autoilijat keskittyvät mainostauluun, eivätkä huomaa kääntyessään väistää esimerkiksi polkupyöräilijää tai jalankulkijoita.
Vastaavasti taulun ohi kulkevat digiajan lapset keskittyvät kiehtovaan mainostauluun eikä suojatien turvalliseen ylittämiseen. Taulu on sävyiltään niin kirkas, että hämärän aikaan se peittää muun näkyvyyden, jopa liikennevalot, taakseen.
Digitaalinen mainonta vaatii vielä tarkempia linjauksia
Järjestyslaki ei ole ajan tasalla lisääntyvän digitaalisen tienvarsimainonnan suhteen. Jos sitä ei voida vähentää, olisi sen sijaintipaikat ainakin määriteltävä tarkemmin ja pidettävä se teiden varsilla mustavalkoisena. Ainakin punainen, vihreä ja sininen valo olisi hyvä kieltää virhekäsitysten välttämiseksi.
Kaupungeissa olisi hyvä muistaa, että muutama tienvarsimainoksesta saatu vuokrasentti lyö taloudellisesti itseään silmille nopeasti, jos sen vuoksi tapahtuu vakava loukkaantuminen tai liikennekuolema.
Liikenneturva on linjannut, ettemme käytä omassa mainonnassamme autoilijoille kohdennettua ulkomainontaa, jossa on liikkuvia elementtejä. Digitaalisen mainontamme sijoituspaikat ovatkin lähinnä julkisen liikenteen käyttäjien ja jalankulkijoiden nähtävillä.
Onko sinun yrityksesi linjannut mainontaa teiden varsilla? Mitä kokemuksia Sinulla on digitaalisesta tienvarsimainonnasta?
