Mikkelin Tuppuralassa päiväkoti Tikanpellon iso piha on Telkkien, Tiaisten ja Tikkojen reviiriä. Päiväkoti on tien päässä rauhallisella pientaloalueella, ja tontti rajautuu ulkoilupuistoon.
Päiväkotia johtaa Anu Kaasalainen. Hän on ollut talossa 17 vuotta. Kaasalaisen vastuulla ovat Oravanpesän päiväkoti ja esikoulu Pesäpuu.
”Meillä on reilut 90 lasta kolmessa yksikössä. Vaikka olen hallinnollissa töissä, olen lasten kanssa joka päivä. Se on niin antoisaa, että järjestän siihen aina aikaa”, Kaasalainen kertoo.
Lapsi oppii leikin kautta
Kaasalainen on ollut aktiivinen Mikkelin liikennekasvatustyöryhmissä jo kymmenen vuoden ajan. Liikennekasvatus on kunniassaan kaupungissa, sillä kaikki päiväkodit ja perhepäivähoitajat ovat saaneet koulutuksen varhaiskasvatuksen liikennekasvatukseen.
”Minusta olemme ihan avainasemassa lasten liikennekasvatuksessa. Meidän tehtävämme on opettaa lapset turvalliseen liikkumiseen”, Kaasalainen painottaa.
Lasten kanssa harjoitellaan lähiliikkumista eli opetellaan leikin ja päivittäisen toiminnan ohella tärkeitä asioita liikenteestä.
”Kun lähdemme retkelle lasten kanssa, opettelemme liikennemerkkejä, mietimme näkyvyyttä ja katsomme missä on turvallista kävellä.”
Eskarilaiset, jotka ovat jo seuraavana syksynä yksin liikenteessä, saavat turvallisen pyöräilyn kurssin keväisin. Alueen lapsista suurin osa menee kouluun kävellen tai pyörällä.
”Katsomme yhdessä eskarilaisten koulumatkat ja puhumme turvallisesta ajamisesta. Lopuksi tarkistamme pyörät”, Kaasalainen selvittää.
Meidän tehtävämme on opettaa lapset turvalliseen liikkumiseen.
Heijastimen hurja teho
Syksyllä Kaasalaisen päiväkodeissa on ollut teemana näkyminen liikenteessä. Lapsilla on aina turvaliivit, kun he liikkuvat päiväkodin ulkopuolella. Vapaa-ajalle jääkiekkoseura Jukurit on lahjoittanut lapsille turvaliivit.
”Minusta turvaliiveistä on tullut ihan yhtä itsestään selvä asia kuin pyöräilykypärän käytöstä.”
Toinen tärkeä asia ovat heijastimet. Pienimpien lasten kanssa päiväkodeissa on kokeiltu heijastinten tehoa pimeässä huoneessa taskulamppujen kanssa. Se on tietenkin ollut hirveän jännittävää.
Tikanpellon ja Pesäpuun lapset pääsivät taas isänpäivän tienoilla isien ja sisarustensa kanssa laavuretkelle metsään. Kaikilla oli otsalamput tai taskulamput ja reitti oli merkitty heijastimin. Kaasalaisen ideasta on tullut klassikko, retki on järjestetty jo kahdeksana vuonna.
”Se on aina yhtä suuri elämys, kun heijastin vilahtaa pimeässä. Retkeä toivotaan niin paljon, että joka vuosi se pitää järjestää.”
Turvaistuin mumminkin autoon
Lasten kuljetusten turvallisuudessa on tapahtunut näkyvä muutos Kaasalaisen työuran aikana. Jos 2000-luvun alussa lapsia kuljetettiin autolla päiväkotiin sylissä tai yksin etupenkillä, nyt lähes kaikki käyttävät turvaistuimia lyhyelläkin matkalla.
”Valistus on tehnyt tehtävänsä. Kun esimerkiksi isovanhemmat hakevat lapsen, turvaistuin jätetään aamulla meille säilöön ja lasta noudettaessa se asennetaan autoon.”
Kaasalainen liikkuu kolmen työpisteensä välit pyörällä kesät talvet, matkaa tulee noin kymmenen kilometriä päivässä. Jos pakkanen putoaa kymmeneen asteeseen, Kaasalainen siirtyy autoilemaan.
”Sain ajokortin 18-vuotiaana, mutta nykyään ajan autolla vain pakolliset kaupunkiajot. Tehostettu talvikunnossapito osuu reitilleni, joten saan ajaa pyörällä melkein koko talven”, Anu Kaasalainen iloitsee.
