Turvaistuinta ei enää tarvita, kun lapsi oppii istumaan auton turvavöissä.
Turvaistuimen tarve määräytyy lapsen koon eikä taitojen mukaan. Lapsi oppii laittamaan turvayön kiinni itse noin 3-vuotiaana, mutta hän tarvitsee asianmukaista turvaistuinta, kunnes on 135 cm pitkä. Näin sen määrittelee Suomessa myös laki.
Pituusrajan taustalla on niin kutsuttu turvavyödirektiivi. Sen lähtökohtana on, että alle 150 cm pituiset lapset tarvitsevat turvalaitetta autossa matkustaessaan. Suomessa EU-direktiivistä sovelletaan kansallisena poikkeuksena sallittua alempaa 135 senttimetrin rajaa.
Kun lapsi on tarpeeksi pitkä, auton omat turvavyöt ohjautuvat oikein lapsen kaulan ja rintakehän kohdalta.
Lasta saa kuljettaa turvaistuimessa myös etupenkillä.
Auton ohjekirjasta kannattaa aina tarkistaa autokohtaiset suositukset lasten kuljettamisesta. Lain puitteissa ei kuitenkaan ole estettä etupenkillä kuljettamiselle, kun turvatyyny (airbag) on poiskytketty.
Lähtökohtaisesti takaistuin on lapselle turvallisin paikka. Suositus on, etteivät alle 140 cm pitkät lapset matkusta etuistuimella, jos se on varustettu turvatyynyin.
Jos etuistuimelle kiinnittää kasvot menosuuntaan kiinnitetyn turvaistuimen tai korokkeen, kannattaa huomioida, että turvatyynyt on suunniteltu aikuisille ja aikuisten ruumiinrakenteelle. Vaikka 125 cm pitkä lapsi olisi korokkeen kanssa 150 cm pitkä, eroaa ruumiinrakenne aikuisesta.
Mahdollisessa kolaritilanteessa turvaistuimessa olevan lapsimatkustajan pää osuu väärässä kulmassa turvatyynyyn verrattuna aikuiseen.
Turvaistuinta ei aina tarvita lyhyillä matkoilla tai jos ajaa varovasti.
Lapsen on käytettävä turvaistuinta lähtökohtaisesti aina autolla matkustettaessa. Alle 3-vuotiaita lapsia ei saa takseja lukuun ottamatta kuljettaa henkilö-, paketti- tai kuorma-autossa, johon ei voida kiinnittää hyväksyttyä lasten turvalaitetta. Linja-autossa lapsen on käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai turvalaitetta.
Aikuisen vastuulla on huolehtia lasten turvallisuudesta autossa myös lyhyillä matkoilla. Onnettomuuteen joutuminen ei aina ole varovaisenkaan kuljettajan omissa käsissä.
Turvaistuimen käyttöä ei kannata mieltää terveelliseksi ruokavalioksi, josta joustetaan kuten karkkipäivinä. Kun turvaistuinta käytetään aina, myös lapsi ymmärtää rutiinin paremmin. Vanhempienkin on selkeämpää vaatia ja ylläpitää johdonmukaista linjaa kuin satunnaisesti joustavaa sekavaa käytäntöä.
Tämä pätee myös silloin, kun joku muu kuin lapsen oma vanhempi on kuljettajana. Esimerkiksi isovanhempien kanssa kannattaa keskustella kuljettamisen säännöistä etukäteen. Turvaistuinta hankittaessa kannattaa lisäksi varmistaa, että se sopii kakkosauton lisäksi myös mummin tai ukin autoon.
Testivoittaja on aina paras valinta.
Testejä on erilaisia ja niiden painoarvo on eri asioissa. Keski- ja eteläeurooppalaisten autoalan järjestöjen testeissä painotetaan enemmän istuimen mukavuutta ja käytettävyyttä kuin turvallisuutta. Osa Suomessa laajasti julkaistuista testeistä on käännöstekstejä näistä testeistä.
Esimerkiksi ADACin testissä, jonka myös Autoliitto julkaisee, törmäysturvallisuus on vain yksi osa-alue. Istuin voi saada hyviä pisteitä esimerkiksi asennuksen vaivattomuudesta, mukavuudesta ja vähäisestä tilavaateesta. Kokonaispisteissä turvallisuuden kannalta heikompi istuin voi näin nousta jopa testivoittajaksi. Törmäysturvallisempien istuimien kohdalla esimerkiksi hankalampi kiinnitys ja suurempi tilantarve laskevat kokonaisarvosanaa, jolloin testituloskin näyttää huonommalta.
Turvakaukalosta seuraavan turvaistuimen hankkivan kannattaa luottaa ruotsalaiseen plus-testiin, jossa testausmenetelmä on rajumpi ja käytetyt törmäysvoimat ovat suurempia. Testin läpäissyt istuin on samalla käynyt läpi tiukemman seulan.
Plus-testi mittaa lapsen päähän ja kaulaan kohdistuvia voimia. Kyseisen alueen raja-arvot ovat niin tiukat, ettei esimerkiksi yksikään kasvot menosuuntaan oleva istuin ole sitä vielä läpäissyt.
Miksi selkä menosuuntaan asennettavia istuimia suositellaan, vaikka kasvot menosuuntaan asennettavat menestyvät testeissä?
Testeissä pärjänneitä turvaistuimia vertailtaessa unohtuu usein se, että testeissä annetaan pisteitä myös muustakin kuin turvallisuudesta.
Esimerkiksi parhaimmat pisteet törmäysturvallisuudessa saanut selkä menosuuntaan asennettava istuin voi tippua testin keskikastiin, jos se ei pärjää niin hyvin arvioitaessa mukavuutta tai asennuksen helppoutta.
Pienen lapsen pää on suhteessa isompi ja niska herkempi kuin aikuisen. Nokkakolarit tai tieltä suistumiset ovat myös törmäysvoimiltaan rajumpia kuin peräkolarit, joten suurinta suojaa tarvitaan edestäpäin tuleviin voimiin.
Jos voimia mitataan esimerkiksi nokkakolarin kaltaisessa törmäystilanteessa, lapsen niskaan ja päähän kohdistuu kasvot menosuuntaan matkustettaessa yli kolminkertainen voima verrattuna selkä menosuuntaan matkustavaan.
Kun valitsee selkä menosuuntaan asennettavan istuimen, jossa on valjaskiinnitys, lapsi pysyy paikallaan istuimessa, jos auto pyörii esimerkiksi katon kautta ympäri.
Kun hankitaan luokan 1 ja 2 istuimia, eli 1–6-vuotiaille tai 9–25 -kiloisille lapsille tarkoitettuja turvaistuimia, kannattaa luottaa ruotsalaiseen plus-testiin. Sen läpäisseet istuimet tarjoavat törmäysturvallisuuden kannalta parhaimman suojan lapselle. Plus-testiin ei oteta edes mukaan istuimia, jossa lapset istuvat alle kolmevuotiaina kasvot menosuuntaan.
