Kesätapahtumilla on etenkin pienillä paikkakunnilla suuri merkitys. Ne kokoavat yhteen niin vakituiset asukkaat kuin kesäasukitkin sekä maailmalle poismuuttaneet ja pysyvät alkuasukkaat. Monesti tapahtumissa on jopa hienoista luokkatapaamisten henkeä. Joissakin tapahtumissa taas eri sukupolvet kohtaavat toisensa pitkästä aikaa.
Tänä vuonna Suomen 100-vuotisjuhlavuosi antaa lisämausteen kesätapahtumiin, etenkin Pohjois-Karjalassa. Kylillä juhlitaan vähän suuremmin ja tehdään yhdessä enemmän – kuten juhlavuoden slogan kehottaa.
Liikenneturva osallistuu moneen yleisötapahtumaan. Täällä Pohjois-Karjalassa olemme kesän aikana mukana reilussa kymmenessä eri tilaisuudessa. Mukaan mahtuu niin massatapahtumaa, kuntien organisoimia kesäpäiviä, toripäiviä, mopomiittejä, urheilukilpailua kuin teatteriakin. Tavoitat meidät muun muassa Ilosaarirockista, Polvijärvi-päiviltä ja Tohmajärven Potsipäiviltä sekä muista erilaisista kylätapahtumista.
Tapahtumissa tuomme esille turvallisuusmyönteistä ajattelua ja kohtaamme eri-ikäistä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevaa yleisöä.
Kohtaamisen hienous ja hankaluus
Ennen tilaisuuteen kuin tilaisuuteen osallistumista pohdin, miten saamme yleisön pysähtymään ja miten saamme edistettyä turvallisuusmyönteistä ajattelua? Keitä tapahtumaan tulee? Millaisista asioista heidän arkensa koostuu ja miten he liikkuvat? Millaisia kohtaamisia onnistuisimme rakentamaan tapahtumaan?
Kuvittelen mielessäni ihannetilanteen, jossa käyn keskustelua vaikkapa lapsiperheen äidin kanssa. Millainen olisi aito ja hyvä kohtaaminen?
Minulle kohtaamisen hienous piilee kuuntelemisen taidossa ja toisen ihmisen aseman ymmärtämisessä. Se, onko lähikauppaan matkaa 400 metriä vai 40 kilometriä, vaikuttaa ihmisten kulkutapoihin ja tuo turvalliselle liikkumiselle erilaisia haasteita. Ikä on toinen painava tekijä, joka vaikuttaa kulkutapoihin ja turvallisuuden tunteen syntymiseen.
Turvallisuus on tunne
Loppupelissähän turvallisuus on tunne. Tunne siitä, että hallitsen tämän liikennetilanteen ja pystyn ennakoimaan muiden liikkujien käyttäytymistä. Itse asiassa haemme liikenteessä koko ajan kohtaamisen välähdyksiä, katsekontakteja, jotta pystymme ennakoimaan.
Samanlaisia kohtaamisen välähdyksiä haemme myös yleisötilaisuuksista. Pieni ele, ahaa-elämys tai muistutus turvallisuuden syntymisestä.
Mutta miten saada ihmiset pysähtymään edes hetkeksi? Ja tarvitseeko yleisön aina välttämättä pysähtyä kuuntelemaan ja keskustelemaan?
Joskus jopa pelkkä peukun näyttäminen riittää – asia on ymmärretty. Joku onkin joskus sanonut, että hyvään kohtaamiseen ei tarvita paljoa aikaa. Riittää, kun olet siinä ja läsnä. Onneksi kohtaamisen taitoa voi harjoitella ja siinä voi oppia. Ja onneksi valmista ei tule koskaan, mutta halutessamme voimme kehittyä. Esimerkiksi tässä Ylen jutussa on tarkasteltu kohtaamista läsnäolon aakkosten avulla.
Näillä eväillä kesän tapahtumiin – nähdään!
Miten sinä valmistaudut kohtaamaan täysin uusia ihmisiä? Millainen oli tähän mennessä hienoin kohtaamisesi? Kommentoi alle.
