Kesällä liikutaan paljon ja monelle se tarkoittaa myös vaihtoehtoisten kulkutapojen kokeilua. Skootterilla tai moottoripyörällä voi nauttia lämpimästä ilmasta ja kauniista maisemista sekä olla läsnä kesässä ihan eri tavalla kuin auton lasien ja metalliseinien sisällä.
Mikäpä siinä: tunnistan itsekin tämän tunteen ja vedon kaksipyöräisiin. Kesäisin tuleekin ajeltua skootterilla pieniä matkoja.
Usein vain reissulle halutaan ottaa mukaan myös oma perheenjäsen. Ymmärtäähän sen, halun jakaa tärkeänä koettu asia lähimmäisen kanssa. Joskus tuo perheenjäsen vaan voi olla pieni lapsi tai jopa rakas lemmikki, jonka kanssa kesästä nautittaisiin kernaasti yhdessä.
Talvella vastaava tilanne voi tulla eteen moottorikelkkailua suunnitellessa.
Mikä on matkanteossa tärkeintä?
Liikenneturva saa kansalaisilta vuosittain satoja kysymyksiä, jotka vaihtelevat laidasta laitaan. Ja usein samat asiat toistuvat vuodesta toiseen. Esimerkiksi menneenä keväänä useammassa viestissä kysyttiin, miten kuljettaa koiraa skootterilla tai moottoripyörällä. Etenkin pienen koiran omistajalle houkutus voi käydä suureksi – kuinka saada lemmikki mukaan moottoripyörän kyytiin päiväretkille tai pidemmille matkoille?
Jokainen, joka tätä kysymystä vakavissaan pohtii, voisi aloittaa esimerkiksi miettimällä sitä, millaisena lemmikki kokee matkustustilanteen. Miten eläinystävä suhtautuu kaksipyöräisen ääniin, heiluvaan liikkeeseen ja yllättäviin tilanteisiin?
Ja ihan rehellisesti voi pohtia myös sitä, että olisiko lemmikki kuitenkin onnellisempi kulkemalla kesäretket jollain muulla tavalla – tai odottamalla kotona omassa tutussa ympäristössään, toki asianmukaisesti hoidettuna.
Useimmat koirat oppivat helposti, kun niiden käyttäytymistä vahvistetaan positiivisesti. Ihmisten tuhatvuotisina kumppaneina ne voivat oppia sietämään epämiellyttäviäkin asioita. Väitän kuitenkin, että harva koira nauttii siitä, että se laitetaan ahtaaseen laatikkoon tai laukkuun ja kiinnitetään moottoroituun kaksipyöräiseen.
Koira tottuu autoon useimmiten helposti
Kesäreissuilla helpointa ja turvallisinta olisikin pakata lemmikki tai pieni lapsi tylsästi autoon, jossa lapsi matkustaa oman kokonsa mukaisessa turvaistuimessa, koira vöissä omissa turvavaljaissaan ja kissa boksissaan takapenkin turvavöihin kunnolla kiinnitettynä.
Useimmiten koira oppii nopeasti nauttimaan autoilusta. Tietäähän automatka sitä, että kohta pääsee jonnekin kivaan uuteen paikkaan uusien hajujen ja uusien ystävällisten ihmisten joukkoon.
Kissaa autoilu useimmiten pelottaa, mutta tottumisen kautta pelko voi hiukan lievittyä. Suurin osa lapsista taas nukahtaa helposti autossa. Toisten kanssa voi pelata vaikka jotain automatkapelejä. Kun kaikki tavaratkin kulkevat autossa mukavasti mukana, on nelipyöräiseen turvautuminen kätevääkin.
Kaikilla perheillä ei kuitenkaan ole autoa käytössä. Tai sitten kesäajan kulkupeliksi on muutenkin valikoitunut se skootteri tai moottoripyörä. Sitten olemme taas lähtöruudussa pohtimassa, miten se lemmikki tai lapsi pääsisi matkaan mukaan.
Omat tarpeet meistä riippuvaisen lapsen tai lemmikin edelle?
Elämmekö itsekkyyden ajassa, jossa omat tarpeet asetetaan toisten tarpeiden edelle? Lemmikit ovat omistajansa valintojen edessä avuttomina. Aivan kuten pienet lapsetkin, jotka kyllä vartuttuaan alkavat jo ilmaista omia toiveitaan – jotkut myös varsin äänekkäästi. Silloinkin vanhempi on se, joka tekee ratkaisut lapsen puolesta.
Päätöksenteon pitäisi perustua siihen, mikä on järkevin, turvallisin ja riskittömin vaihtoehto lapselle. Kyse ei ole siitä, että valitsisi siinä tilanteessä sen helpoimman ja miellyttävimmän vaihtoehdon. Tai kallistuisi siihen, mistä lapsi itse pitää eniten.
Moni voi kuitenkin ajatella lasten tarpeita oman näkökulmansa kautta. Esimerkiksi moottorikelkkailua harrastanut ja siitä iloa saava kuljettaja voi päätellä, että harrastus tuottaa varmasti vastaavaa iloa myös taaperoikäiselle lapselleni tai rakkaalle puudelilleni. Näin yhteinen moottorikelkka-ajelu aloitetaan asettamalla lapsi kuljettajan eteen istumaan – ajattelematta yhtään, että pienikin äkkinäinen liike tai vahinko voi johtaa lapsen hauraan kropan vahingoittumiseen kuljettajan ja kahvojen välissä.
Haastaisinkin jokaista kysymään itseltään, kuinka vältän riskejä ja millaisia riskejä otan perheenjäsenteni – lemmikit mukaan luettuna – kustannuksella? Ajavatko omat tarpeeni ja mieltymykseni muiden ja oman turvallisuuteni ohitse? Kommentoi alle.
