Viime viikolla Liikenneturvan vakiväen ja muutaman kouluttajan välillä käytiin verkossa mielenkiintoista keskustelua mopojen nopeuksista ja turvallisuudesta. Yhdellä puolella oli ”virallinen kanta”, jonka mukaan mopo on pidettävä mopona, eli rakenteellisesti enintään 45 km/h kulkevana laitteena. Toinen leiri taas nosti lippua sen puolesta, että mopo voisi kulkea kovempaa ja kyseenalaisti yhteyttä onnettomuusriskin ja kovien nopeuksien välillä.
Ainakin itse luin ”vastustajien leiristä” myös lämpöä kaksipyöräisten harrastamista kohtaan ja toisaalta myös turhautumista Liikenneturvan sanomisten ennalta-arvattavuuteen: moottoriajoneuvot ja nopeudet kun ovat yksi liikenneturvallisuuden perusteemoista.
Huutoäänestyksestä pyrkimykseen ymmärtää
Mitäs tästä nyt sitten ajattelisi? Väittelyissä on monesti niin, että molemmilla on jutuissaan joku juju. Asetelma kuitenkin polarisoi keskustelijoita, kärjistää mielipiteitä ja kapeuttaa näkökulmia. Ollaan muutaman askeleen päässä keskustelun toisen osapuolen leimaamisesta änkyröiväksi aasiksi.
Aarteita löytyy kuitenkin sieltä, missä on vaikeakulkuista maastoa. Voi pohtia, mitä voisi oppia. Välillä tuon ajatuksen esittäminen itselleen on tosi vaikeaa. Ainakin, jos yrittää olla vilpitön.
Mielestäni tuosta mopokeskustelusta voisi oppia vähäsen. Ihmiset eivät välttämättä koe suurimman sallitun nopeuden ylittämisiä kovin kamalana asiana. Kymmenen- kahdenkymmenen kilometrin nopeuden ylitykset ovat osalle arkipäivää. Siitä näkökulmasta katsottuna mopojen virittämiseen tarttuminen tuntuu vääriin asioihin kohdistuvalta paasaamiselta, jossa oikeat ongelmat sivuutetaan.
Toinen opittava asia on se, että mopon tai moottoripyörän virittäminen on osan mielestä todella hienoa puuhaa. Siinä parannetaan teknisen laitteen ominaisuuksia, parannetaan teho- ja painosuhdetta sekä päästään nauttimaan työn tuloksista parantuneena kiihtyvyytenä ja huippunopeutena. Tämä on monelle palkitsevaa. Tästä näkökulmasta katsottuna virittämisen vaaroista kertova valistaminen tuntuu harrastuksen ankeuttamiselta ja ärsyttää.
Perusasioista ei pääse mihinkään
Keskustelun toinen osapuoli voisi taas oppia tai myöntää sen, että nopeuden nostaminen ei paranna turvallisuutta. Ei edes ylläpidä saavutettua turvallisuustasoa. Ei, vaikka voissa paistaisi. Mitä kovempaa mennään, sen enemmän ja pahemmin sattuu ja tapahtuu. Tähän on olemassa hyviä syitä. Ihmisen havainnointi on valikoivaa ja puutteellista. Päätöksenteko on nopeaa ja virhealtista tai sitten hidasta ja joustavaa. Mitä kovempaa ihminen liikkuu liikenteessä, sen suurempi on virheiden tai väärän päätöksen riski.
Ihminen on myös yli 60 prosenttisesti vettä, eikä kestä edes omaa kaatumistaan saamatta vammoja. Mitä kovempaa hän iskeytyy törmäyksessä, sen pahempaa on jälki. Kun kyseessä on teini-ikäinen, on liikennekäyttäytymisessä monesti vielä leikkiä mukana. Se tuo jo valmiiksi vaikeaan yhtälöön oman riskikertoimensa.
Mitä tämä merkitsee minulle?
On myönnettävä, että olemme siirtyneet elämään jälkimodernissa ja individualistisessa ajassa. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset miettivät yhä enemmän itse, mitä mieltä ovat asioista. Silloin lain kirjain merkitsee yksilölle entistä vähemmän. Pitää löytää henkilökohtainen merkitys ja perustelu.
Mielestäni tämä kehitys on sekä hyvä että huono asia. Se on hyvä, jos ihmiset pyrkivät valistumaan ja olemaan viisaita. Huono taas, jos se aiheuttaa välinpitämättömyyttä yhteisistä säännöistä ja muista ihmisistä. Molemmat vaihtoehdot ovat todellisia.
Voisiko valistajan viesti vanhemmille olla mopon virittämisen suhteen kuitenkaan toisenlainen? Millainen?
Katso Liikenneturvan mopovideot YouTube-kanavaltamme tai kampanjasivulta.
