Suomen väestö ikääntyy, mutta tarve liikkumiseen ei katoa mihinkään. Jossain vaiheessa elämäämme auton rattiin ei kuitenkaan ole enää asiaa. Tarjoavatko sähköiset liikkumisvälineet apuja ikäihmisille?
Suomessa oli tämän vuoden alussa lähes 850 000 ajokortillista henkilöä, joka on täyttänyt 65 vuotta. Ikäkuljettajien määrä ei ole laskemassa lähivuosina. Pelkästään 2010-luvulla määrä on kasvanut lähes 300 000 kuljettajalla.
Vaikka iän karttuminen ei automaattisesti tee ihmisestä huonompaa kuljettajaa, ikääntyminen vaikuttaa
kykyymme toimia: reaktionopeus hidastuu, näkökyky heikkenee, keho haurastuu, jäsenten ja nivelten liikkuvuus vähenee, sairaudet yleistyvät ja lääkityksen määrä kasvaa. Ikäihmiset osaavat kuitenkin usein kompensoida normaaleja ikääntymiseen liittyviä muutoksia ja liikkuminen on yleisesti ottaen turvallisuushakuista.
”Iän myötä ajaminen usein keskittyy entistä pienemmälle alueelle tai tiettyihin paikkoihin. Liikkumisen tarpeemme ei kuitenkaan katoa mihinkään. Edelleen on tarvetta käydä kaupassa, tavata ystäviä, hoitaa asioita ja elää itsenäistä elämää”, toteaa Liikenneturvan suunnittelija Mia Koski.
Jossain vaiheessa elämää on edessä hetki, jolloin ajaminen ei ole enää turvallista, itselle tai muille. Tällöin ajaminen on lopetettava. Jokainen voi kuitenkin ennakoida siirtymää autosta muihin kulkutapoihin.
Uuden äärelle suunnitelmallisesti
Liikenneturvan ja Suomen Liikennelääketieteen Yhdistyksen lääkäreille vuonna 2018 tekemän kyselyn
mukaan iäkkäämpi kuljettaja ottaa ajoterveyden harvoin esille lääkärin vastaanotolla oma-aloitteisesti. Samana vuonna ikääntyneille tehdyssä kyselyssä alle puolet ikäkuljettajista, joilla oli jokin autoiluun vaikuttava sairaus, ei ollut varautunut mitenkään autoilun jälkeiseen aikaan.
”Autoilusta luopumiseen ei pääsääntöisesti haluta varautua etukäteen tai edes miettiä asiaa. Etukäteissuunnittelu kuitenkin auttaisi hälventämään omia ja läheisten huolia ja tekisi liikkumisesta
turvallisempaa sen jälkeen, kun autoilusta on luovuttu”, Koski painottaa.
Vaikka ajatus tuntuu nurinkuriselta, voi ajamisen lopettaminen nimenomaan kasvattaa ikääntyneen ihmisen onnettomuusriskiä.
”Kyse ei välttämättä ole siitä, että muilla kulkupeleillä kulkeminen olisi vaarallisempaa, vaan esimerkiksi siitä, että ajokokemusta on vain autoilusta. Ajajalle ei ehdi kertyä uusista kulkuvälineistä ennakointia lisäävää kokemusta, jos välineet otetaan käyttöön kylmiltään.”
Menopelejä on moneen lähtöön
Markkinat ovat viime vuosina täyttyneet erilaisista sähköisistä liikkumisvälineistä ja myös suoraan senioreille
suunnatuista kulkupeleistä. Itselle sopivan kulkuneuvon löytäminen lähtee liikkumiseen liittyvien tarpeiden ja oman toimintakyvyn kartoituksella.
”Itsenäiseen liikkumiseen on tarjolla vaihtoehtoja senkin jälkeen, kun ajoterveys ei riitä autolla ajamiseen. Jokaiselle sopivaa patenttiratkaisua ei toki ole. Joistakin ikäkuljettajista voi myös tuntua, että muille on tarjolla enemmän liikkumisen vaihtoehtoja kuin hänelle. Kyse voi kuitenkin olla siitä, että joku toinen on ottanut asioista paremmin selvää”, Koski pohtii.
Suurin osa sähköisistä liikkumisvälineistä on yksipaikkaisia, joten matkustajan kuljettaminen niissä on mahdotonta. Nelipyöräisessä mopoautossa on usein katettu paikka myös matkustajalle, mutta mopoauton
kuljettamiseen vaaditaan voimassa oleva ajokortti.
Sähköisten liikkumisvälineiden käyttäjät voidaan luokitella jalankulkijoiksi, pyöräilijöiksi tai moottoriajoneuvon kuljettajiksi. Laitteen luokasta onkin otettava selvää ennen ostopäätöstä. Laitteen ominaisuudet vaikuttavat myös esimerkiksi siihen, vaaditaanko laitteen kuljettajalta ajokortti tai onko laitteelle otettava liikennevakuutus.
”Jos ikäihmisellä on ongelmia tasapainon kanssa, hänen kannattaa suosia monipyöräisiä sähköajoneuvoja.
Monen laitteen kuljettaminen vaatii kuljettajalta myös puristus- ja lihasvoimaa sekä ripeää koordinaatiokykyä. Kyytiin nouseminen ja sieltä poistuminen kysyy joissain laitteissa ketteryyttä.
Toisaalta sähköavusteiset toiminnot keventävät liikkumista”, Koski luettelee.
Turvallisuus huomioitava kaiken ikää
Ajoterveys nousee huolenaiheeksi eritoten autoilun yhteydessä. Liikkumista on kuitenkin tärkeä tukea myös
ajamisen lopettamisen jälkeen.
”Liikkumisen turvallisuus ei automaattisesti parane sillä, että ikäkuljettaja luopuu autostaan. Huomiota tulisi kiinnittää myös liikkumisen turvallisuuteen autoilun lopettamisen jälkeen ja siihen, miten liikutaan turvallisesti muilla kulkumuodoilla”, Koski painottaa.
Sähköisiä liikkumisvälineitä on tarjolla monia erilaisia
Jalankulkua avustavilla tai korvaavilla liikkumisvälineillä
noudatetaan jalankulkijan
liikennesääntöjä. Nopeus avustetusti on enintään 15 km/h.
Kevyiksi sähköajoneuvoiksi tai sähköpolkupyöriksi
luokitellaan laitteet, joiden
rakenteellinen nopeus on enintään 25 km/h. Pääsääntöisesti niillä noudatetaan pyöräilijän sääntöjä.
Tarjolla on myös kaksi- ja kolmipyöräisiä mopoja sekä mopoautoja. Mopoautolla
ajaminen edellyttää ajokorttia.
Liikenneturva on julkaissut oppaan sähköisistä liikkumisvälineistä eritoten ikääntyneiden tarpeita ajatellen. Oppaan löydät verkosta osoitteesta www.liikenneturva.fi/sähköllä.
