Marraskuinen aamu alkaa hiljalleen valjeta Nurmijärvellä. Kello lähestyy kahdeksaa ja liikennevirta kohti keskustan kupeessa sijaitsevaa Isoniitun yhtenäiskoulua vilkastuu jatkuvasti.
Muutama auto pysähtyy hyvissä ajoin tienvarteen ennen koulun liittymää. Joku jättää jälkikasvunsa vielä kauemmas kirkon kulmalle. Valtaosa kuitenkin jatkaa matkaansa
jo valmiiksi ahtaalle koulualueelle ja kunnan koulukyydeille varatulle kääntöpaikalle.
Tahti kiihtyy sitä mukaa, kun kello lähestyy koulun alkamisaikaa. Muutamaa minuuttia ennen kellonsoittoa ruuhka on huipussaan ja koululaiset puikkelehtivat autojen välistä kohti opinahjoa. Aikataulustaan myöhässä olevat autot kaasuttavat pois ja kääntyvät keskustaan päin.
Valtaosa jatkaa matkaansa jo valmiiksi ahtaalle koulualueelle ja kunnan koulukyydeille varatulle kääntöpaikalle.
Pyöräkelien päättyminen ruuhkauttaa
Isoniitun koulu on yksi niistä lukemattomista suomalaiskouluista, jotka painiskelevat yksityisautojen aiheuttaman liikennesuman ja koulualueen liikenneturvallisuuden kanssa vuodesta toiseen. Tietynlaisen neuvottomuuden tilanteeseen tunnustavat myös Nurmijärven kunnan kuljetussuunnittelija Pirjo Heilimo ja Isoniitun koulun rehtori Samuli Salonen.
”Julkisen liikenteen aikataulut eivät aina käy yhteen kouluaikojen kanssa. Kun pyöräkelit päättyvät ja pimeät syyskelit alkavat, tehdään entistä useampi koulumatka vanhempien kyydissä”, Salonen kertoo havainnoistaan.
Heilimon mukaan autojonoa on ruuhkaisimpina aamuina niin paljon, etteivät edes viralliset koulukyydit välttämättä pääse niille varatuille paikoille tai läheiselle bussipysäkille.
”Tilanne helpottuisi tuntuvasti, jos kyytiläiset jätettäisiin vaikkapa tuonne mäen päälle tai kirkon ympäristöön. Kävelyä tulisi hieman lisää, mutta tämä koulualue rauhoittuisi huomattavasti. Samaa pulmaa on toki muillakin kouluilla”, Heilimo huomauttaa.
Kun pyöräkelit päättyvät, entistä useampi koulumatka tehdään vanhempien kyydissä. -Samuli Salonen
Liikenne lisää liikennettä
Kaksikko ymmärtää, että pohjimmiltaan vanhempien ajatus on tietysti hyvä – he vain haluavat jälkikasvulleen turvallisen ja vaivattoman koulumatkan.
Kuntien koulukyytikriteerit ovat kiristyneet jatkuvasti ja alle viiden kilometrin päässä koulusta asuvien on siitä turha edes haaveilla, ellei kyse ole erityiskoulun oppilaasta. Julkinen liikennekään ei välttämättä ulotu lähelle asuinpaikkaa tai istu yksiin koulun lukujärjestyksen kanssa.
Nurmijärvellä on noin 5 800 koululaista, joista koulukyytien piirissä on noin 1 550 oppilasta. Kriteereinä on 1.–3. luokkalaisille yli kolmen kilometrin, sitä vanhemmilla yli viiden kilometrin koulumatka. Oikeus koulukyytiin on myös oppilailla, joiden koulumatka on liian vaikea, rasittava tai vaaralliseksi arvioitu.
”Moni vanhempi kokee, että koulutie on pimeän aikaan ja lisääntyvän liikenteen myötä liian vaarallinen jalan tai pyörällä kulkeville koululaisille. Seurauksena kuitenkin on, että autoja on reiteillä entistä enemmän. Samalla ne muuttuvat kulkijoille entistä vaarallisemmiksi”, Heilimo muistuttaa.
Muutama sata metriä kävelyä vähän kauempana olevalta parkkipaikalta ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista. -Pirjo Heilimo
Kiire painaa kaasujalkaa
Lisääntyvän liikenteen sivujuonteena ovat koulun lähistölle syntyvät liikennetulpat, joissa ei pahimmillaan päästä eteen- eikä taaksepäin. Se taas kiristää jo valmiiksi stressaantuneiden kuskien pinnaa: kello käy ja töihinkin pitäisi ehtiä ajoissa.
”Moni voi tulla vielä tähän koulualueelle ihan maltillisesti, mutta pois lähdetään nasta laudassa”, Salonen huomauttaa.
Huomiolle löytyy myös faktaa, sillä koululle vievällä kadulla on mitattu keskustan suuntaan jopa 70 kilometrin tuntinopeuksia. Rajoitus on 30 km/h.
”Muutama tönäisy tässä on nähty, muttei onneksi mitään pahempaa”, Salonen lisää.
Asiaa pidetään esillä muun muassa vanhempainilloissa ja siitä laitetaan säännöllisesti muistutusviestejä. Tilanne kuitenkin palaa muutaman viikon päästä ja viimeistään synkemmillä sadekeleillä taas ennalleen.
”Kyse on liikenneturvallisuudesta, mutta myös paremmasta startista koulupäivään. Lapset ja nuoret ovat aamun ensimmäisillä tunneilla huomattavasti virkeämpiä, jos ovat kävellessään saaneet edes hieman raitista ilmaa”, rehtori muistuttaa.
Heilimo kannustaa myös vanhempia olemaan hieman napakampia.
”Muutama sata metriä kävelyä vähän kauempana olevalta parkkipaikalta ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista. Aamulla on vain lähdettävä matkaan muutamaa minuuttia aikaisemmin”, hän opastaa.
