Juttu on ilmestynyt alun perin Siniset Ritarit -lehdessä, numerossa kevät 2017.
Tilastot eivät valehtele. Ne kertovat, että moottoripyöräilijöiden turvallisuustilanne on parantunut pitkällä aikavälillä huomattavasti. Liikennekuolemat ovat lähes puolittuneet kymmenessä vuodessa, ja erityisesti nuorten motoristien kohdalla kehitys on ollut hyvää.
Liikenneturvan ennakkotietojen mukaan vuonna 2016 tieliikenteessä menehtyi 16 moottoripyöräilijää, kun vuonna 2008 luku oli peräti 33. Vuoteen 2015 verrattuna kuolemien määrä laski viidenneksellä ja loukkaantuneiden määrä (426) 14 prosentilla.
Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä ja loukkaantuneista moottoripyöräilijöitä oli seitsemän prosenttia.
”Kehityssuunta on oikea. Etenkin nuorten turvallisuustilanteen parantumisessa voi nähdä turvallisuusmyönteisten asenteiden ja valintojen juurtumista. Omat valinnat ovat tärkeä osa jokaisen motoristin turvallisuutta, riippumatta kuljettajan kokemuksesta tai ajotaidoista”, Liikenneturvan koulutusohjaaja Toni Vuoristo kommentoi.
Niin, turvallisuusmyönteisten asenteiden ja valintojen juurtuminen. Se ei ole helppoa työtä, mutta siinä on ainakin jossain määrin onnistuttu. Sen meille kertovat – niin, ne tilastot.
1970-luvulla herättiin koulutuksen tarpeeseen
Iso tekijä asenteiden parantamisessa on ollut moottoripyöräilijöiden ennakoivan ajon koulutus, jota on järjestetty jo 40 vuoden ajan. Ensimmäinen Liikenneturvan, Suomen Moottoriliiton ja muiden alan toimijoiden kehittämä kouluttajakurssi pidettiin vuonna 1977.
Aiemmin moottoripyöräilijöiden koulutus oli ollut vähäistä, sillä ajokortin hankkiminen ei edellyttänyt lainkaan koulutusta. Varsinkin nuoret aloittelevat motoristit joutuivat usein onnettomuuksiin.
Moottoripyöräkanta lähti nousuun 1970-luvun alussa, ja vuonna 1975 niitä oli Suomessa lähes 50 000. Samana vuonna tieliikenteessä kuoli peräti 56 motoristia.
Koulutustoiminta käynnistyikin motoristien huolestuttua itse omasta turvallisuudestaan. Liikenneturva kehitti yhteistyössä motoristien kanssa ennakoivan ajon malliin perustuvan jatkokoulutuksen, joka nosti turvallisuusasiat esiin moottoripyöräilyssä ja tuki samalla muunkin liikenteen turvallisempaa kehitystä. Samalla luotiin painetta motoristien ajokorttikoulutuksen järjestämiseen.
Tulosta tuli pian. Autokoulumaailma alkoi perehdyttää liikenneopettajia moottoripyöräilyyn, kun aikaisemmin autokouluissa ei juuri moottoripyöräkouluttajia ollut. Jo vuonna 1980 ajokorttiasetusta muutettiin siten, että teoriaopetus tuli pakolliseksi.
Kuolleiden ja loukkaantuneiden moottoripyöräilijöiden määrä laski 1980-luvulle tultaessa, mutta kasvoi sen jälkeen tasaisesti pyöräkannan kanssa. Esimerkiksi vuonna 1980 kuolleita oli 21, kun kasarin lopussa (1989) menehtyi 29 motoristia. Pyörien määrä nousi reilusta 43 000:sta 55 000:een vuosikymmenen aikana.
Liian suuri nopeus pahimpana riskitekijänä
Moottoripyöräilyyn yhdistetään usein vapauden tunne ja vauhdin hurma. Vauhdista ei kuitenkaan pidä sokaistua, sillä juuri se kostautuu usein henkilövahinkoina ja jopa kuolemana.
”Onnettomuuksien taustalla näkyy tilanteeseen sopimaton nopeus ja turha riskinotto. Mutkasta selviämiseen tarvitaan muutakin kuin pyörän hallintataitoja. Jos nopeus on omiin taitoihin nähden liian suuri, on jäljellä enää huonoja vaihtoehtoja”, Liikenneturvan Vuoristo muistuttaa.
Kolme neljästä moottoripyöräilijän kuolonkolarista ja puolet loukkaantumisista tapahtuu taajaman ulkopuolella. Ulosajojen osuus näkyy edelleen suurena. Neljä kymmenestä menehtyneestä ja kolmannes loukkaantumisista tapahtui ulosajoissa. Toinen merkittävä onnettomuustyyppi on kohtaamisonnettomuus.
”Turvallisuuden tilannekuva on sikäli ennallaan, että vakavat moottoripyöräonnettomuudet ovat edelleen pääosin yksittäisonnettomuuksia ja ne tapahtuvat miehille”, Vuoristo jatkaa.
Taajamissa näkyvät samat onnettomuustyypit kuin niiden ulkopuolellakin. Kuolemantapauksista puolet oli kohtaamisonnettomuuksia ja joka neljäs ulosajoja.
”Niin taajamissa kuin taajaman ulkopuolellakin mahdollisen onnettomuuden sattuessa vammoja ehkäisee ja niiden vakavuutta vähentävät kunnolliset ajovarusteet. Asianmukaisiin ajovarusteisiin kuuluu kypärän lisäksi kunnon ajotakki, myös ajohousut, -saappaat ja -hanskat lisäävät suojaavuutta. Valikoimista löytyy myös motoristeille suunniteltuja rintapanssareita ja airbag-liivejä”, Vuoristo esittelee.
Moottoripyöräkoulutus uudistui lamavuosien kynnyksellä
Vuonna 1990 moottoripyöräilyn tilanne muuttui koulutuksen kannalta radikaalisti: moottoripyöräkorttia ei saanut enää automaattisesti henkilöautokortin mukana. 1990-luvun alussa kehitettiin myös Pidä pelivaraa -malli, joka yhtenäisti niin motoristien kuin muidenkin moottoriajoneuvojen kuljettajien jatkokoulutusta.
Pelivaramallista otettiin oppia, kun kehitettiin ajokorttikoulutusta, liikenneopettajakoulutusta sekä moottorikerhojen omia räätälöityjä kursseja. Vuonna 1994 perustettiin myös moottoripyöräkouluttajien oma yhdistys, Suomen Moottoripyöräkouluttajat ry eli SMOK.
1980-lukuun verrattuna motoristeja menehtyi 90-luvulla huomattavasti vähemmän. Äkillinen notkahdus kuolleiden ja loukkaantuneiden moottoripyöräilijöiden määrissä nähtiin pahimpina lamavuosina, vaikka moottoripyöräkanta oli tuolloin noin 60 000 ja kasvoi tasaisesti vuosittain. Vuonna 1997 tieliikenteessä kuoli vain kahdeksan moottoripyöräilijää.
Moottoripyöräkannan jyrkkä nousu nosti kuolonuhreja 2000-luvun alussa
Uuden vuosituhannen alussa moottoripyörien ja motoristien määrä lähti jyrkkään kasvuun: vuonna 2002 pyöriä oli Suomessa jo yli 116 000. Samana vuonna tapahtui käänne turvallisuustilanteessa ja motoristeja menehtyi selvästi enemmän, 22 henkilöä.
Liikenneturva reagoi ja uudisti yhteistyössä alan järjestöjen kanssa ennakoivan ajon kurssin. Sen ohjelma ja aineisto valmistuivat 2002 nimellä ”Motoristin peruskurssi”.
2000-luvun huonoin vuosi oli 2008, jolloin menehtyi peräti 33 moottoripyöräilijää. Tuolloin pyöräkanta oli noussut jo 200 000 paremmalle puolelle. Tämän jälkeen tilanne on onneksi parantunut: menehtyneiden määrä pudonnut tasaisesti lähes joka vuosi.
Vuoden 2016 ennakkotieto on siis 16 menehtynyttä, ja parempaan on pystytty viimeksi vuonna 2000. Nykyisin moottoripyöriä on kuitenkin rekisterissä jo lähes 265 000, kun vuosituhannen vaihteessa lukema oli noin kolmannes siitä. Turvallisuustilanne on siis kantaan nähden huomattavasti parempi.
