Monelle meistä liikenteessä vietetty aika on työpäivän vaarallisinta. Työmatkoilla sattuu vuosittain yli 20 000 tilastoitua onnettomuutta, joista 80 prosenttia jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Suurin osa sairauspoissaoloja aiheuttavista vahingoista on kaatumisia. Suurimmassa vahingoittumisvaarassa ovat yli 50-vuotiaat naiset.
Työmatkaliikenne muodostaa suuren osan 25–64-vuotiaiden liikkumisesta. Lähes kolmasosa kaikesta suomalaisten liikkumisesta (kodin ja työpaikan väliset matkat, työasiointimatkat) liittyy työhön. Samalla niistä aiheutuu inhimillisiä ja aineellisia seurauksia niin työnantajille kuin -tekijöille. Tieliikenteessä menehtyneistä suurin osa on ollut työikäisiä.
Tätä taustaa vasten on helppo todeta, että turvallisempi työmatkaliikenne vähentää tapaturmia ja sairauspoissaoloja. Samalla se tuo selkeitä kustannussäästöjä.
Pohjaa pilottiprojektista
Liikenneturva käynnisti vuonna 2014 työmatkaliikenteen pilottiprojektin, joka toteutettiin Seinäjoella. Siihen´osallistui joukko seudun suurimpia työnantajia. Käytännössä mukana oli noin kolmannes alueen työntekijöistä.
Kehitystyön lähtökohta oli kahden toisistaan erillään kehittyneen turvallisuusalan integraatio. Liikenne- ja työturvallisuustyön kulttuuri on meillä yllättävän eriytynyttä. Molemmille on oma lainsäädäntö, lakisääteiset toimijat, koulutusohjelmat ja omia erikoistuneita yrityksiä.
Kun liikenneturvallisuustyön mahdollisuuksia alkaa kartoittaa työpaikoilla, tulee väistämättä kohdanneeksi edellä mainittuja historiallisia ja organisatorisia tekijöitä. Esimerkiksi työsuojelualan henkilöillä on usein erilainen koulutustausta kuin liikenneturvallisuustyötä tekevillä. Myös työkalut ja ajattelutavat eroavat liikenneturvallisuusalalla käytetyistä.
Työpaikkojen kautta kuitenkin tavoitetaan suuri osa liikkujista. Lisäksi työpaikkojen toiminta on hyvin organisoitua, joten liikennetapaturmien torjuntatyölle on valmiit väylät. Haasteena kuitenkin on, miten liikenneturvallisuus saataisiin osaksi arkista työsuojelua.
Turvallisen työmatkaliikenteen suunnittelu tukee työpaikkojen työsuojeluturvallisuutta, työtyytyväisyyttä, työhyvinvointia sekä yritys- ja yhteiskuntavastuuta.
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Myös työntekijän on kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti huolehdittava niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.
Selkeitä etuja kaikille
Työpaikkojen tarttuminen liikenneturvallisuustyöhön liittyy työturvallisuuslain (2002/738) vaatimuksiin ja motivaatioon tehdä tulosta. Lähtökohtaisesti työntekijöiden turvallinen liikkuminen on työpaikkojen ja työsuojelun tavoitteiden mukaista.
Työntekijöiden liikennevahingot tuottavat työpaikoille kustannus- ja tuotantohaittoja sairauspoissaolojen ja niistä aiheutuvien suorien ja epäsuorien kustannusten kautta.
Suorat kustannukset muodostuvat esimerkiksi vammojen hoitamisesta, aineellisten vaurioiden korjaamisesta ja työpanoksen menetyksestä. Välilliset kustannukset taas muodostuvat esimerkiksi työn uudelleen organisoinnista, korvaavan työpanoksen järjestämisestä ja muista tuotannon häiriöistä.
Turvallisuuden parantaminen tuo usein mukanaan lisäkustannuksia. Esimerkiksi väylien talvikunnossapito, työntekijöille hankittavat turvavarusteet ja turvallisuuskoulutus eivät onnistu ilman rahallisia panostuksia.
Epäsuoria kustannuksia voi puolestaan aiheutua muun muassa siitä, että työn suorittaminen turvallisesti ja´ohjeiden mukaisesti kestää kauemmin kuin hieman ohjeita ”oikaisemalla.”
Käytännössä turvallisuusinvestoinnit kuitenkin kotiutuvat vähentyneiden tapaturmien ja sairauspoissaolojen kautta varsin nopeasti takaisin.
Lähes kolmasosa kaikesta suomalaisten liikkumisesta liittyy työhön.
Kohti yhteistä turvallisuuskulttuuria
Projektin kokemusten perusteella liikenneturvallisuustyöllä on opittavaa erityisesti työpaikkojen tapaturmanseuranta- ja johtamiskäytännöistä.
Etenkin maallikkotieliikenteen turvallisuuden edistämisessä ei olla lähelläkään sitä ammattimaisuuden tasoa, mikä työpaikoilla parhaimmillaan saavutetaan. Toisaalta työturvallisuusalalla on opittavaa liikenneturvallisuuden edistämisestä esimerkiksi menetelmien kehittämisessä ja niiden rohkeassa hyödyntämisessä.
Nyt olisikin hyvä hetki katsoa oman siilon ulkopuolelle. Projektissa kehitetyt lähestymistavat ja niistä raportoidut kokemukset ovat osoitus siitä, että liikenne- ja työturvallisuustyö on integroitavissa. Samalla voidaan ottaa askeleita, joiden avulla liikenneturvallisuusja työturvallisuustyö löytävät jälleen toisensa työpaikoilla ja niiden välille alkaa rakentua yhteistä kulttuuria.
